Nyt ollaan niin sanotusti "jännän äärellä". Ukonmalja -blogisti ja kotipanija Tommi Särkkä on tehnyt saisonin, tai "saisonin", jossa on mausteena mm. kuivattua seljankukkaa, appelsiininkukkaa ja jasmiininkukkaa, saksankurjenmiekkaa, niittykukkahunajaa sekä ohran orasta. Osan vierteestä Tommi hapatti jugurtilla ja koko hoidon sitten käytti American Farmhouse Blend hiivalla. Tähän vielä lisäksi humalakattaus, jossa East Kent Goldings (katkero?), Sorachi Ace (aromi?) ja Amarillo (kuivahumala). Todella siis kunnianhimoinen ja tietyllä tapaa perverssi resepti. Jos kiinnostaa miten tämä kaikki tapahtui niin Tommin blogista löytyy yksityiskohtainen "the making of" -dokkari.
Meinasin kirjottaa tähän, että itse en lähtisi ikipäivänä koittamaan mitään vastaavaa, mutta sitten tajusin, että itsehän tein juuri humalattoman witbierin miehen testosteronitasoja luonnollisesti boostaavilla mausteilla - idea ei tosin ollut omani, joten ehkä se ei siksi tunnu aivan siltä "mun jutulta". Itse teen mieluummin yksinkertaista, mutta toimivaa. Siitä syystä myös kunnioitan suuresti näitä kavereita, jotka todella venyttävät rajoja ja kokeilevat mitä ihmeellisimpiä ainesosia ja metodeita. Nyt korkkaus, katsotaan mitä pullosta paljastuu.
Varovaisella kaadolla varsin kirkkaanlainen ja melko runsaasti vaahtoava olut. Suurin osa vaahdosta laskee aika nopeasti, mutta pieni muutaman millin kerros jää oluen päälle pitkäksi aikaa.
Tuoksu on varsin belgimäinen ja saisonmainenkin - happamuutta, pippurimaisuutta, hieman Orvalin tyylistä tallimaisuutta. Appelsiinimaisuutta löytyy ja maistamisen jälkeen hunajaisuus tulee tuoksuunkin. Hyvin kesäinen, niittymäinen yleisfiilis - kukkaisuus velloo siellä jossain joukossa, mutta ei hypi nenille. Olen yllättynyt tästä tuoksusta, se on todella hyvä ja miellyttävä. On varmasti tehnyt ihan hyvää, että toukokuussa pantu olut on saanut hieman ikää vyönsä alle, osa-alueet ovat balanssissa ja tuntuvat asettuneen.
Maussa on enemmän kukkaisuutta ja hunajaisuutta kuin tuoksussa. Tuoksun kaltaiseen happamuuteen tai mausteisuuteen ei päästä vaan maku on pehmeämpi - ei niin saisonmaisen pureva. Appelsiinimaisuus löytyy jälleen ja siihen päälle makeampaa hunajaisuutta. Kukkaisuus on yleisenä piirteenä läsnä, mutta sitä ei pysty yksilöimään ja lokeroimaan - se voi olla kukista tai se voi olla hiivasta tai jostain muusta peräisin. Sorachi Acen sitruunaisuutta tai limemäisyyttäkään ei pysty mausta erittelemään, mutta varmasti sillä oma kontribuutio tähän kokonaisuuteen on. Maku on enemmän tuhdimman tripelmäinen kuin lennokkaan saisonmainen, jos nyt lokeroida täytyy.
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman päälle, saisoniksi jopa raskas, kuten mainitsin. Hiilihappoisuus on riittävällä tasolla - sanotaanko, että sopivan maltillista. Jälkimaussa tulee Orval-tyylistä happamuutta ja se on muuten hyvää, se on taikuutta. Hiivan kaataminen joukkoon lisää mausteisuutta ja tallimaisuutta tuntuvasti. On myönnettävä, ihan ilman pitkiä hampaita tai muitakaan, että nyt on Tommi onnistunut - osittain tuurilla osittain ei - tekemään erittäin hyvän oluen. Kiitettävän rajamaille pisteyttäisin jos pisteyttäisin.
Sana vielä itse oluentekijälle näin julkisesti - älä ole turhan kriittinen vaan ota opiskelun kannalta tämä oma oluesi ja esim. Orval ja Saison Dupont samaan aikaan rinnakkain. Joukko on kova, mutta ei siinä omaa tuotostaan häpeämään joudu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.