Kotiolutta: J #8 Vehnis, #9 Tuunattu vehnis & #11 APA

Lauantaina sahtia tehdessä maistelin isoveljen espoolaisyksiön kotipanimon viimeisimpiä tuotoksia. Ensimmäisenä otin maisteluun tekijän itsensä hehkuttaman tuoreen #11 American Pale Alen. Kertauksen vuoksi mainittakoon, että J:n kotipanimon laitteistona on Brewfermin mäskäys ja keittokattila, jolla oluiden teko onnistuu helposti pienessäkin tilassa. Tämä on J:n ensimmäinen olut, jossa Espoon hanavettä on muokattu paremmin pale aleen sopivaksi.

#11 APA

Panopäivä: 19.10

~4,2%
Hiiva: Safale US-05
Maltaat: Pale Ale,Vienna ja Cara Pale
Humalat: Zythos (blend), Citra ja Columbus

Kirkkaanlainen kultaoranssi olut, joka muodostaa ylleen runsaan ja hieman höttöisen ilmavan vaahdon. Kaunis väri ja hyvä kirkkaus - hiivasakkaa oli pullossakin vain vähänlaisesti ja ne tietysti jätin kaatamatta, hiivoja ei APAan kaivata. Tuoksu on voimakkaan mäntyinen, pihkainen ja greippinen - tyylipuhdas ja oikein raikas, tuoreenoloinen tuoksu. Suutuntumaltaan tämä on kevyt, raikas ja liukas - hiilihappoisuutta on keskiverrosti. Maku on käytännössä pelkkää pihkaista ja sitrusmaista jenkkihumalaa. Loppuliuku on pitkän greippinen ja sisältää häivähdyksiä laajemman skaalan hedelmäosastoltakin. Maltaisuus ei ota roolia ja hiivaisuus on hyvin neutraali - kokonaisuus on laadukas, puhdas ja raikas, eli prosessi on kunnossa ja käymislämpötila ollut sopivalla tasolla. Oikein hyvää ja juotavaa sessiokamaa. Vielä voisi koittaa tuunata sellaista tiettyä pyöreyttä ja runsautta suutuntumaan vaikka pienellä lisäyksellä vehnämallasta, mutta oikein hyvää näinkin. Korkea laatutaso ulkonäön kirkkaudesta maun kirkkauteen ja raikkauteen asti.

Pienen tovin mietiskelin syitä valmistaa kotona vain 4,2% APA, koska prosenttirajat eivät ole kotivalmistuksen esteenä, mutta sitten muistin kaverin maininneen, että joi ennen kotioluiden valmistuksen aloittamista mielellään Brewdogin Dead Pony Clubia (3,9%) - erinomaista sessiojuomaa nimenomaan juomistarkoitukseen ja tämä oli vähintään Dead Pony Clubin veroinen. Kotona siis tehdään sellaista olutta, mitä itse tykätään juoda, niinhän se menee ja pitääkin mennä - siksi minullakin on sahdit tulossa.

Seuraavaksi otin maisteluun samaan pohjaan tehdyt vehnikset #8:n ja #9:n. Ensinmainittu on perusvehnis (hefeweizen) ja jälkimmäisessä on pari tuunausta, jotka haluttiin pitää maistajalle mysteereinä. 

Vasemmalla #8, oikealla #9

#8 Vehnis
Panopäivä: 29.9.
~5,2%
Hiiva:Wyeast 3638
Maltaat: Vehnä, Pilsner ja Munich

Humalat: Target

#9 Tuunattu vehnis

Sama kuin #8, paitsi pari tuunausta.

 #8 kaatuu lasiin sameana, keltaruskeana ja vaahdoltaan runsaana. #9 ryöpsähtää heti pullon aukaistessa vauhdilla pullonsuusta yli ja pisin keittiön pöytää. Yllätyseruptoituminen! Lasi nopeasti alle ja tavara talteen. Kiihkeä vaahtoaminen jatkui vielä lasissakin. #9 on samanvärinen kuin #8, eli tuunaukset eivät ole ainakaan ulkonäköön vaikuttaneet. 

#9:n tuoksu on hiivaisempi kuin #8:n - kaikki sakat sekoittuivat heti kuohutessa tietysti sekaan, toki vehniksessä hiivat kaadetaan sekaan muutenkin. #8:n tuoksu on hyvää hapanta perusvehnää, tyypilliset banaanit löytyy ja hieman mausteinen hiivaisuus. #9:n tuoksussa on enemmän hedelmää, mutta ei toimi yhtä hyvin kuin #8. Perusvehnä über alles! 

Myös #9:n maku on hedelmäisempi - enemmän humalaa taatusti! Kuivahumalointia epäilin, mutta myöhemmin kuulin, että tuunaukset on tehty märkänä, eli aromihumalointina keiton lopussa. Epäilin myös, että appelsiininkuorta saattaisi olla käytetty, mutta en uskonut saksassakin aikanaan asuneen velipojan lähteneen mukaan maustamistouhuihin - kuorta kuitenkin oli, eli reinheitsgebot oli jätetty Braunschweigiin ja hyvä niin.

#8 on maultaan hyvää perusvehnää. Nyt on enemmän happamuutta ja mausteisuutta kuin kesäisessä #5:ssä, johon merkittävin ero on käytetty hiiva. #8 on omaan makuuni parempi. Perusvehnä on perusvehnä, tuunatun version tasoinen runsaampi humalointi ei vaan mielestäni oikein istu hefeweizeniin. #8 hyvä! #9 kelvollinen, mutta ei jatkoon.

Jäljelle jäi vielä #10, joka on J:n ensimmäinen Porter. Siitä maistelua myöhemmin.