Kotiolutta: Kosoolan Wheat Buck (#90)

Joulunpyhät on vietetty ja nyt ollaan niin sanotusti back in business... and the business is good! Nyt tarjolla erittäin kutkuttava kotiolut Lohjalta. Kosoolan Panimon Wheat Buck on tyyliltään valmistajansa mukaan "American Hopfenweizenbock". Ne seikat mitkä tekevät tästä erittäin kutkuttavan ovat:

a) Oluen hiiva on kasvatettu Schneider Weissen vehnäolutpullon jämistä
b) Schneider Weissen TAP 5 Hopfenweisse on yksi lempioluitani.

Speksit kokonaisuudessaan ovat seuraavanlaiset. Vahvuutta 7,5%. Maltaat: Vehnä, Pilsner, Munich, Special B, Chocolate. Humalat: Perle (katkero), Amarillo, Citra, Nelson Sauvin. Hiiva: Schneiderin pullosta kasvatettu.

Ilman hiivojen kaatamista olut on kirkkaanlainen, väriltään tumman kuparinen ja vaahdoltaan erittäin runsas. Lasista nuuhkaisijaa tervehtii ensimmäisenä hyvin tunnistettava Nelson Sauvinin mustaherukkapuskan  tuoksu - siinä on kyllä humala, joka tekee olueen persoonallisen, mutta varomattomalla käytöllä ehkä turhankin dominantin tuoksun. Tässä Nelsonia on vivahteena, ei dominoivana. Maltaisuus vaikuttaa paahteiselta ja vehnäiseltä, jotain samaa kuin saksalaisissa dunkelweizeneissa, mutta paahdetta tuntuu olevan enemmän, jopa niin, että se menee hieman lakritsaiseksi. Hiivan aromit ovat mausteisia, hivenen jopa pippurisia. Tuoksu toimii oikein hyvin. Yritin löytää mielen sopukoista jotain vastaavaa kaupallista, mutta ei tunnu meikäläisen muistipaikoista löytyvän.

Maku, edelleen ilman hiivojen sekaan kaatamista, on leipäisen ja paahteisen maltainen sekä melko runsaasti humaloitu. Leipäisyyttä tuntuu enemmän kuin vehnäisyyttä, tästä voisi päätellä ohramallasta olevan ainakin 50%, luultavasti enemmänkin - mutta tämä on pitkälti arvailua. Mausteisuus, jonka oletan olevan hiivan tekosia, leimaa pitkälti makuakin - ei dominoiden, mutta tehden siitä hyvällä tavalla omanlaisensa. Humalointi on paremmin esillä loppu- ja jälkimaussa, joissa erityisesti Nelsonin mustaherukkaisuus nousee esiin. Loppuveto on pitkän greippinen ja terävämpiä sitrussävyjäkin pilkahtelee. 

Sekoitellaampa pullon pohjalta hieman hiivaa joukkoon.

Olut tietysti välittömästi sameutui, ollen nyt aivan saksalaisen dunkelweizenin värinen - kuparisuus vaihtui ruskeuteen. Tuoksuun hiivojen kaataminen ei niin suuresti vaikuttanut, ehkä pehmensi hieman humaloinnin terävyyttä ja raikkautta. Maussa vaikutus on suurempi. Nyt yleisilme on enemmän "Weizenbock" ja vähemmän "Hopfenweisse" - olkoonkin että keskivaiheilta loppua kohti kulkiessa katkero nousee edelleen voimakkaaksi. Suutuntumasta ja sen lisääntyneestä pehmeydestä ja "laajuudesta" ero tulee.

Jumankauti, on tää hyvää. Tulisiko jopa hieman Aventinuksen tuntua hiivojen kaatamisen myötä? Jotain samaa hienoista lakritsaisuutta kenties, hiivako sen tekee? Niinpä kai. Mielenkiintoista, opettavaista. Kiitettävä arvosana tälle, osuu omaan makuuni just eikä melkein.