Olutmatkalla Tallinnassa: Hell Hunt

Koht -ravintolan pullokaupasta suunnistimme korttelin toiselle puolelle reppu täpötäynnä tuliaispulloja. Seuraava kohde, Hell Hunt, oli vain noin kahden minuutin päässä. Ravintolan nimi kuulostaa kasarihevibändiltä, mutta tarkoittaa oikeasti hellää sutta. Suomalainen olutseura Olutsilta-Õllesild on valinnut Hell Huntin Tallinnan parhaaksi olutravintolaksi, joten se kuului ilman muuta matkan pakollisiin kohteisiin.

Olutravintolan nimi lukee kivipytingin seinässä sen verran isolla, että paikka löytyy helposti. Sisällä oleva äänekäs perjantai-illan meininki ei välity pihalle asti, mutta sisään astuessa täpötäysi pubi paljastaa todelliset kyntensä. Paikka aivan täynnä, olut virtaa ja ihmisillä on mukavaa - hienoa! Aivan täydellisellä tuurilla yksi pöytä vapautuu juuri kun astumme käytävästä ravintolan puolelle. Ehdimme juuri istuutua, kun simpsakka nuori tarjoilijaneiti kysyy jo ensimmäisiä juomia. Olimme tulleet tänne nauttimaan juomien lisäksi menulta pientä purtavaa, joten päätin hetken mielijohteesta ottaa juomaksi varman vaihtoehdon - Sillamäe Vaskne, jonka jo aiemmin Põrgussa erinomaiseksi totesin. Olin jo aiemmin suunnitellut ottavani Vasknen täällä ja Põrgussa vain Taako Pihtlan, mutta Põrgu olikin niin mukava paikka, että otin siellä molemmat. 

Näin jälkikäteen ajatellen listoilta olisi voinut löytyä myös Sillamäen vaaleampi olut maistettavaksi, mutta toisaalta Vasknen makua muistellen ei valinta kyllä kaduta yhtään. Tilasimme purtavaksi kuuluisat küüslauguleibit, eli valkosipulileivät,  ja lihapullia chilikastikkeella. Ison tuopin hinta 3,60€ ja kahden hengen iltapaloiksi riittävät safkat yhteensä 8.80€. München Vaskne tarjottiin täällä oikein kahvallisesta nimikkolasistaan ja oli aivan yhtä huikean hyvää kuin Põrgussakin.

Kolmisen vuotta sitten vierailimme rouvan kanssa Liettuassa, jossa oli samanlainen valkosipuleipäskene kuin Virossakin vaikuttaa olevan - ei löydy sellaista paikkaa, josta tätä herkkua ei saisi. Matkan aikana teimme havainnon, että Liettuan küuslauguskenessä leipätikkujen päälle tavattiin raastaa juustoa, kun taas Virossa tikut tulevat au naturale, mutta mukaan annetaan vaalea dippi. Olemme valmistaneet leipiä myös kotioloissa (viimeksi eilen), tsekkaa tästä resepti ja varioi oman maun mukaan. Esim. tumma limppu käy raaka-aineeksi myös.

Leipien parista takaisin Hell Huntin tunnelmiin. Tunnelmallisessa ja perjantain loppuillasta siis myös varsin riehakkaan äänekkäässä pubissa olisi ollut valittavina 13 hanaolutta ja useita kymmeniä pulloja. Virolaisoluet halpoja ja tuontikama hieman kalliimpaa, mutta ei kallista. Esim. Brewdog Hardcore IPA 0,33l pullo 4,20€. Leipälautasen vedellessä viimeisiään Vaskne-tuoppini tyhjeni, eikä aikaakaan kun tarjoilija oli paikalla kysymässä, että saisiko olla toinen olut. Nyökkäsin, notta totta kai ja tilasin kutkuttavalta vaikuttavan Põhjala Uus Maailm vehnäoluen, jota olin pullollisen aiemmin päivällä Stockmannilta ostanut mukaankin.

Täälläkin pullo-olut tuotiin pöytään ilahduttavasti niin, että kaadon sai suorittaa itse. Näin pystyy samalla itse päättämään, että kaataako pohjia myöden vai niin, että hiivat jäävät pulloon. Uus Maailm on jenkkihumalilla höystetty "West Coast Wheat Beer", vahvuutta 4,9%. Etiketissä tyylikästä Jaws-meininkiä ja panimon logo menossa ns. parempiin suihin. Oluen tuoksussa ja maussa jatkui Põhjalan jo aiemmin hyväksi todettu laatutaso - jälleen priimaa. Jenkkihumalat raikkaasti esillä perushappaman vehnäisyyden seassa. Hiivaisuus neutraalia, eli jenkkityyliä sekin - kaukana olivat saksahefen banaanit ja hyvä niin. Reilu humalointi sopii paremmin juuri tämäntyyliseen vehnäolueen. Tämän jälkeen olikin laskun aika. Ylimääräiset muutaman euron hilut tipiksi "maksulautaselle" ja hotellille suihkuun.

Seuraavana päivänä kohteeksi otettiin vielä Kochi Ait panimoravintola...