Kotiolutta: J #12 Cascadian Dark Ale

Isoveljen espoolaisyksiön kotioluista viimeisin on eränumeroltaan #12 ja tyylinä on Cascadian Dark Ale, eli tutummin Black IPA. Join tätä pienen lasillisen joulupäivän iltana kun jaoimme veljen kanssa yhden pullollisen ja silloin vaikutti erittäinkin hyvälle. Alla oli kyllä muutama kierros jo ennen maistoa. Nyt sitten jääkaapissa maistoa odotellut pullo auki ja analysoimaan.

Speksit:

~6,2% ABV
Hiiva: US-05
Maltaat: Pale Ale, Munich, Carafa special II, Cara Pale
Humalat: Simcoe, Chinook, Citra, Columbus

Lähes musta, punertavan tummanruskea ja sen verran mitä nyt valoa läpi päästää niin melko kirkkaalta näyttää. Vaahto on runsas niin kooltaan kuin pitsikkyydeltäänkin. Tuoksu on havuinen, pihkainen, sitrusmaisen greippinen ja kahvimainen. Runsas aromihumalointi ja paahtomallas saavat tämäntyylisissä oluissa monesti yhdessä aikaan sellaisen kumimaisen, hieman autonrengasmaisen vaikutelman ja niin tässäkin. Kasuaalissa naukkailussa se ei ilmene, mutta tarkemmassa syynissä tulee tuoksussa häiritsevästi esiin. Positiivisen puolelle jäädään tuoksussa kuitenkin - tämä kumimaisuus ei oikeastaan ole virhe, vaan alkaa tuntumaan jo tyylin ominaisuudelta, mutta se ei silti tarkoita, että siitä pitäisi tykätä. Maussa on paahteisuutta, suolaisuutta ja hailakkaa kahvimaisuutta ennen kuin greippivetoinen ja loppua kohti tiukemman havuinen humalointi saavuttaa makunystyrät. Yllättävän raikas kokonaisuus - suutuntuma on kepeä ja aromihumalointi toimii. Hiilihappoja on miellyttävän maltillisesti. Mitään kumimaisuutta ei maussa ole, eikä karkeuttakaan, mutta katkeroa on tyylinmukaisesti, eli paljon. Hyvä olut, mutta ei tämä vaan ole suosikkityylejäni.