Viisi virolaista IPAa maistelussa

Olen maistellut nyt läpi kaikki viisi Tallinnasta tuomaani virolaista IPAa. Oluet olivat pääosin laatutasoltaan kunnossa, mutta resepteissä oli vielä osittain viilattavaa.

Oluet ovat: 
Tanker Kyte Peale
Hopster Pearu IPA
Hampelmann Armastuskiri Ladina-Eestist
Põhjala Virmalised IPA
Õllenaut Humala Padrun

Lähdetään käymään listaa läpi järjestyksessä. Ensimmäisena Tanker Kyte Peale, joka on valmistettu Sauessa Õllenautin panimolla 20 km Tallinnan Viru-aukiolta lounaaseen. Kyseessä siis mustalaispanija tai sopimuspanija - millä nimellä näitä nyt haluaakaan kutsua. Panimo ilman panimoa. 

Tämän oluen kanssa tein virheen. En katsonut ostaessa parasta ennen päiväystä, joka on 20.12.2014 - olut oli siis jo ostaessa elinkaarensa ääripäässä ja nautin sen vasta 30.12. Pullo löytyi Drink Shopista hintaan 2,92€ / 0,33-litraa. Vahvuutta 6,66%, IBU lukema 50, joka on IPAlle aika alhainen.

Oranssihtava, hieman utuinen ja vaahdoltaan runsaan höttöinen olut. Tuoksussa on voimakasta leipäistä maltaisuutta, jossa on hieman paahdetta laidoilla. Aromihumalointi tuntuu katoavan maltaan alle ja ilmenee lähinnä yrttisyytenä. Maussakin on samaa paahteisuutta - paahtoleipää, medium toastia. Makeahkoa toffeekaramellia tulee mukaan myös. Katkeruutta kertyy tyylille ominaisen runsaasti, mutta aromikkuus on suureksi osaksi tiessään - osittain varmasti ylittyneestä päiväyksestäkin johtuen. Suutuntuma on hieman liiaksi hiilihappoinen, jopa bulkkien vichyvesimäisellä tasolla. Runko vaikuttaa melko tuhdilta ja tuo pieni paahteisuus on kyllä omituinen veto tähän tyyliin. Tuoreen testaan vielä myöhemmin, jos vastaan tulee. Tälle ei ylittyneestä päiväyksestä johtuen pisteytystä, vaikka laatutaso kunnossa olikin. 

Seuraavaksi vuoroon Hopster Pearu IPA, joka sekin on mustalaispanijan tuotos - tällä kertaa Lehellä, noin 20 kilometriä Tallinnan keskustasta lounaaseen valmistettua. Pullossa on mainittuna eränumero, joka on #2 - varsin tuore toimija siis lienee kyseessä. Tämänkin oluen ostin Drink Shopista, hintaan 3,42€ / 0,33-litraa. Parasta ennen on tällä kertaa kunnossa 05/05/2015, olisi varsin tuoretta, mikäli päiväys on 6kk pullotuksesta eteenpäin, niin kuin monesti tapana on. Tässäkin katkerospeksi varsin vaisu, IBUja vain 40, vahvuutta sentään tyylinmukaiset 6,5%. Etiketti on ihan kuin Mikkelleriltä kopioitu - samanlaista kynällä piirrettyä grafiikkaa. Tribuutti tai yritys ratsastaa jo tunnetun brändin lookilla? Mene ja tiedä. 

Kirkas, väriltään enemmän Amber kuin kultaoranssinen ja vaahdoltaan keskirunsas, tiheä ja pitsikäs. Nyt tuoksussa on aitoa hedelmäsokerisen trooppista IPA-meininkiä! Citramaista mansikkaisuutta, persikkaisuutta ja hunajamelonimaista tuntua. Maussa karamellimaisuus tulee alussa melko makeana ja tuhtina. Alun makeus taittuu keskivaiheilla katkeruuteen, mutta aika kesyksi puraisu jää. Aromihumalointikin jää tuoksusta poiketen melko yksioikoiseksi - greippisyyttä ja trooppista vivahdetta on, mutta ne kääntyvät loppua kohti ruohoisuuteen. Yritystä on, mutta hieman vajaaksi jää. Suutuntuma jää katkeron maltillisuuden vuoksi turhan tuhdiksi ja lempeäksi, hiilihappoisuutta on IPAan sopivan maltillisesti, mutta nyt sekin kääntyy pikemminkin makeutta korostavaksi tekijäksi - raikkaus puuttuu. Rungosta napsaus pois ja humalaa rohkeammin, niin mentäisiin parempaan suuntaan. Laadullisessa mielessä jälleen ok, mutta reseptissä on vielä omaan makuuni reilustikin viilattavaa. Pisteet: 7/10

Tämän jälkeen vuorossa Hampelmann Armastuskiri Ladina-Eestist. Tämä panimo oli minulle ennen reissua täysin tuntematon, en ollut koskaan kuullutkaan. Osoitteen perusteella alle parin kilsan päässä Tallinnan keskustasta. Laitteisto ilmeisesti keittokooltaan satalitrainen eli aivan nanopanimon tasoa. Hinta pullolle Drink Shopissa 4,42€ / 0,33-litraa. Ei ole nanopanimon olut halpaa Virossakaan siis. Armastuskiri tarkoittaa ilmeisesti rakkauskirjettä. Vahvuutta 6,4% ja IBUja IPA-tasolle alhaiset 58. Ainesosaluettelossa myös katajanmarja mainittu. Turhan varovaiselta vaikuttaa humalankäyttö naapurimaassakin. Tyylikkäässä etiketissä on paikka parim enne päiväykselle, mutta se on tyhjä...

Lisäys: Heikki Kähkösen kommentti 6.1.2015

"Hampelmann Armastuskiri Ladina-Eestist IPA on pantu Vormsin panimolla (Metsamees OÜ, www.pruulimester.ee), joka ei sijaitse nimensä mukaan Vormsin sarella, vaan Koerun kylässä Järvamaalla, reilut 110 km Tallinnaasta kaakkoon. Hampelmann Pruulikoda (Hampelmann OÜ) ei varsinaisesti ole oikea panimo siinä mielessä, että yrityksellä ei ole kaupallisten oluiden valmistuslupaa eikä Viron alkoholirekisterissä yhtään omaa olutta. Kyseessä on aktiivinen kotipanija, joka on perustanut kuitenkin firman ja toimii mustalaispanijana."

Hieman utuinen, oranssihtavan kultainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Tuoksussa on nyt ensimmäistä kertaa häivähdys laatuongelmasta - hienoista diasetyyliä, eli voimaista aromia. Muuten tuoksu on parfyymimäisen kukkea ja hieman trooppishedelmäinen. Sellainen IPA-tyylinen lasista huokuva humalan aromikkuus ja voima kuitenkin puuttuvat. Maku on parempi ja raikkaampi, diasetyyliä ei noteeraa. Mallaspohja vaikuttaa jälleen hieman turhan tuhdin leipäiseltä, mutta katkeruus nousee kuitenkin rapsakan purevaksi ja jatkuu pitkälle jälkimakuun. Katajanmarjojen vaikutuksesta makuun ei mitään tietoa, ei pysty ainakaan sellaisenaan aistimaan. Katkero tuntuu paikoin hieman tuhkaisen karkealta. Sitrusmaista hedelmäisyyttä on, mutta jotenkin tukahdutetusti - se ei nouse lentoon. Pearu IPAn tasoa, ehkä hieman parempi, mutta parannettavaa on. Pisteet: 7+/10.

Neljäntenä minut jo reissun aikana hurmannut Põhjala Virmalised IPA. Maistoin tätä Toit's City olutkahvilassa hanasta ja toimi erinomaisen hyvin. Puhdas jenkkityylinen IPA. Toivoin, että pulloversio toimisi samalla intensiteetillä. IBUja tässäkin vain 50, vaikka hanaversion perusteella uskoisin jotain aivan muuta. Vahvuutta 6,5%. Humalina Magnum, Amarillo, Centennial ja Citra. Alle 10 kilometria Tallinnasta etelään sijaitsevan Põhjalan Head Brewer on aiemmin Brewdogillakin työskennellyt britti Chris Pilkington. Keittokoko on 1200 litraa. Ostin pullon Tallinnan Stockmannilta, hintaa 2,60€ / 0,33-litraa - panimon isompi koko näkyy siis heti hinnassa. Parasta ennen on 02/06/2015, luultavasti siis hyvinkin tuoretta. Põhjala on suunnannäyttäjä virolaisessa pienpanimokulttuurissa.

Oranssihtavan kuparinen olut, jonka vaahto on runsaan pitsikästä. Tuoksussa on voimakkaasti ja aromaattisesti havuisen pihkaista humalaa sekä mansikkaisen ja trooppisen hedelmäisiä sävyjä. Humalan tuoksu tulee oikein kunnon IPAn intensiteetillä, todella tuoreen oloinen. Maltaisuus velloo hedelmäsokerisen karamellisena siellä jossain humalan taustalla. Maku on länsirannikkoa, puhdasta IPAa. Toffeiskaramellisen rungon päälle rakentuu pihkaisen, havuisen ja sitrushedelmäisen humaloinnin pyhä liitto. Katkeruus nousee korkeaksi ja teräväksi, mutta ei missään vaiheessa mene tuhkaisen tai pellettimäisen karkeuden puolelle vaan puhdas greippiliuku jatkuu loppuun asti. 50:n IBUn lukema tuntuu maistelun perusteella käsittämättömältä, mutta pitää muistaa, että lukema ei suoraan korreloi aistimuksen kanssa. Tämä on laatuolutta - se sentään on varmaa faktatietoa. Todella hyvä IPA, hyvät hedelmät ja tuju katkeruus. Runko ei missään vaiheessa käy raskaaksi vaan on riittävällä, juuri ja juuri humaloinnin kantavalla tasolla. Voisin juoda ainiaan! Pisteet: 9/10.

Viimeisenä sitten Õllenaut Humala Padrun, tämä siis valmistettu samassa Õllenautin panimossa kuin ensimmäisenä maistettu Tanker Kyte Peale, mutta nyt panimon itse kehittelemällä reseptiikalla. Kuvien perusteella panimolla on samanlainen englantilainen laitteisto kuin Rekolan Panimollakin. Vahvuutta oluella 7% ja humalalajikkeiden perusteella ehtaa jenkkikamaa tiedossa - Cascadea ja Centennialia käytetty. Pullo ostettu Stockmannilta hintaan 2,85€ / 0,33-litraa. Etiketin mukaan erää #57, parasta ennen 01/03/2015.

Oranssihtavan kuparinen, vain hieman utuinen ja suurikuplaisen "saippuavaahtoisesti" vaahtoava olut. Tuoksussa on Cascaden leimallista sitrusmaisuutta ja greippisyyttä, mutta valitettavasti myös parfyymimäistä astianpesuaineen tuoksua. Lisäksi hieman toffeekaramellista maltaisuutta. Ilman astianpesuainemaista vivahdetta tuoksu olisi erinomainen, nyt vain ok. Maku on parempi, runkoa on vain nimeksi ja humalat saavat loistaa. Katkeruus puree heti alkumaussa tiukan greippisenä ja sitrusmaisena sekä neulasmaisen pisteliäänä - runsas hiilihappoisuus lisää pisteliäisyyden tunnetta, mutta siitä pääsee onneksi lasia pyörittelemällä eroon. Loppuveto on klassisesti pitkän greippinen ja puhdas - leipäisyyttä nousee hieman greippisyyden rinnalle, mutta muuten maltaisuus pysyy siellä missä IPAssa pitääkin, eli taustalla. Tuoksun astianpesuainemaisuus tuntuu hieman kaikkoavan lasin edetessä, ehkäpä se laantuu hiilihappojen vähetessä tai sitten siihen tottuu. Laatuolut. Pisteet: 8½/10.

"Vertailun" tulokset:

1. Põhjala Virmalised IPA 9/10
2. Õllenaut Humala Padrun 8½/10
3. Hampelmann Armastuskiri Ladina-Eestist 7+/10
4. Hopster Pearu IPA 7/10
5. Tanker Kyte Peale (ei arvosanaa, ylittynyt päiväys)

Kahden kärki erottui selvästi muista maistetuista. Kolmen viimeisen reseptiikassakin olisi omaan makuuni jonkin verran viilattavaa. Ihan IPAn perisyntejä niin Suomessa kuin muuallakin - liikaa mallasta ja liian vähän humalaa. Laadullisesti huomautettavaa ei ollut, paitsi Hampelmannin oluen tuoksussa pieni diasetyylin häivähdys - joka ei sekään välttämättä oluessa ole virhe, mutta ei se IPA-tyyliin kyllä kuulukaan. Virolaista pienpanimo-olutta on siis turha karsastaa huonon laadun pelossa, panimot vaikuttavat osaavan asiansa.

Pienenä sivujuonteena mainittakoon, että Virmalised IPA on tulossa Alkon tilausvalikoimaan Servaalin maahantuomana vielä tänä vuonna, viimeistään silloin kannattaa iskeä kiinni ja ottaa maistoon.