Juhani Palttalan kotipanimon uudempaa tuotantoa maistelussa. Mies on kotioluissaan päässyt jo eränumeroon 89 - kunnioitettava määrä keittoja ja lisää tulee. Tämän oluen tyylinä on tripel, eli vahvempaa vaaleaa belgityylistä. Mallaspohja on tyylille ominaisen simppeli ja humalatkin mannermaisia - ei siis kikkailua vaan nyt on ainakin reseptin perusteella tavoitteena ollut tehdä perinteinen tripel.
Speksit:
9,5%
Maltaat: Pilsner, Aromatic, Dekstroosi
Humalat: Hallertauer Perle, Saaz
Hiiva: WLP500
Kirkkaanlainen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa Chimayn pikariin ilahduttavan belgityylisen runsaasti. Tuoksussa on belgihiivan mausteisuutta, päärynänkuorimaista hedelmäisyyttä, hitunen anista ja humalaa sekä nenään hohkaavaa alkoholin lämpöä. Aivan aidon belgin tuoksu ja vieläpä jokseenkin Chimay Triplen tyylinen. Makukin on tyylipuhdasta tripeliä - mausteista ja sopivan katkeroista. Tämä nojaa enemmän hiivan mausteisiin käymisaromeihin kuin aromihumalaan tai kuivattujen hedelmien aromeihin. Omaan makuuni voisi osua vielä paremmin, jos mukana olisi hieman keiton lopussa heitettyä appelsiininkuorta tms. hedelmäisyyttä. Suutuntuma meinaa käydä jopa raskaaksi ja hieman turhan alkoholiseksi. Sellainen paras raikkaus uupuu - en tätäkään uskonut koskaan sanovani, mutta dekstroosia olisi voinut ehkä käyttää enemmänkin, tietysti samalla kaventaen mallaspuolelta, sillä runko voisi olla kevyempikin. Juuston kanssa aivan kuningaskamaa - alkoholi, mausteisuus ja katkeruus sulattavat juustonokareen kermaiseksi kuorrutteeksi suun pinnoille ja nielaistaessa tuntuu aluksi pelkkää pehmeyttä, kunnes oluen kuiva ja voimakas loppuveto pyyhkäisee suun puhtaaksi. Tyylikäs ja tyylipuhdas hiivan mausteisiin käymisaromeihin panostava tripel. Hieman raikkaampi ja hedelmäisempi sopisi paremmin omaan makuuni. Tämä oli enemmän Westmalle Tripel kuin Tripel Karmeliet, jos kaupallisiin verrataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.