Hirveä jysäys vavisutti talon perustuksia - mitä hemmettiä oikein on meneillään? ... jaa perkule sehän oli talviloma, joka paukahti päällensä just niinku nyt!
 |
| Sahtimäski kolmisen viikkoa sitten |
Litran kannu käteen ja yläkerran kylmälle vintille onkimaan saalista. Noutamaan tuota tummaa ja paksua nektaria sahtitonkan uumenista. Tasan kaksi viikkoa on nektari kypsynyt viileässä, sitä edelsi viiden vuorokauden käyminen, eli sahdinteosta on nyt lähemmäs kolme viikkoa aikaa. Ajoitus talviloman alkuun on kaikkea muuta kuin sattumaa.
Olen aiemmin tehnyt sahtia pelkästä Viking Maltin Sahtimaltaasta - ja hemmetin hyvää on tullut. Nyt vedin homman kuitenkin tarkoituksella lähes toiseen ääripäähän. Maltaina tässä sahdissa Viking Maltin Sahti-, Vehnä-, Munich- ja Crystal 100 maltaat sekä Weyermannin CaraRye ja kotimaiset luomukaurahiutaleet. Neljän viljan sahtia siis. Mausteina tuhdisti katajanmarjaa (kuivattua), marjaisia katajanoksia (suoraan lähimetsästä) ja epäsahtimaiseen tapaan myös ripaus appelsiininkuorta. Humalaksi heitin hyppysellisen pakastimen perältä löytynyttä Cascadea, joka toiminee tässä lähinnä säilöntäaineena. Valmistusvälineinä tuttuun tapaan 17-litrainen kattilani ja siivilöinti katajanoksilla pedatun mehumaijan läpi. Hiivana tietysti the magical mystical pullahiiva - eli Suomen Hiivan perinteinen leivinhiiva, joka käytti sahdin 8,5% vahvuiseksi. Lopullinen ominaispaino on 1.027, eli tuhtia tavara on vieläkin.
Tummaa - ruskeaa, pienellä punertavalla vivahteella. Vaahdotonta tietysti, eihän sahdissa hiilihappoja ole. Tuoksu on mieluinen - tuhdisti karamellimaista maltaisuutta, katajaisuutta ja leivinhiivan kypsän banaanisia käymisestereitä. Maltaan sävy on tällä kertaa kuitenkin tummempi ja laajempi - selvästi rukiinen, jopa hieman mausteinen. Cascade tai appelsiininkuoret eivät mielestäni nouse esiin, mutta hedelmäisiä käymisaromeita on. Suussa tavara on paksua ja tuhtia, makeaakin - makeus ei silti lyö yli, sillä alkoholi lämmittää lopussa sahtimaisen tutusti. Katajaisuus on runsasta ja ruis maistuu loppuvedossa kuten olin ajatellutkin. Kaurahiutaleiden ja vehnän osuudesta lopputulokseen ei ole hajuakaan, mutta kokonaisuus toimii. Hedelmäisyyttäkin on, mutta se kallistuu appelsiinisuuden sijaan enemmän perinteiseen banaanisuuteen. Katkeruutta ei ole nimeksikään, kuten ei pitäisikään - Cascadet menivät perinteiseen sahtityyliin vasta käymisastiaan vierteen laskun päätteeksi - eli periaatteessa kuivahumalointina. Runsasmakuisin sahtini toistaiseksi, olen tyytyväinen, tavara on onnistunutta.
Näin teet maistuvaa sahtia kotona:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.