Tarkoitus oli tällä viikolla kirjoittaa juttu
parista jo maistetusta oluesta, mutta ei ole taipunut – on ollut muitakin kiireitä. Olutarvion
kirjoittaminen puhtaaksi arviovihkosen kätköistä on muutenkin jotenkin hieman
kuivaa puuhaa – helpoiten ja parhaalla fiiliksellä juttu syntyy suoraan
tuopin äärestä. Toisaalta olutta nauttiessa tilanne saattaa olla
sellainen…
…että läppärin ruudun loiste ja näppäimistön
naputus pilaisi tunnelman aika tehokkaasti. Tiistaina saatiin Rauman
kansalaisopistolla päätökseen ensimmäinen pitämäni kotiolutkurssi. 16
paikkainen kurssi oli täynnä neljä minuuttia sen jälkeen kun ilmoittautumiset avautuivat – huikea suosio! Tämä viimeinen kurssikerta oli tietysti kaiken kliimaksi ja kurssin
kulminaatiopiste – pääsimme maistamaan panemaamme
olutta.
Ensimmäisellä kurssikerralla tammikuun lopulla kävimme läpi
kotipanimossa tarvittavia välineitä ja sitä mistä niitä kannattaisi
lähteä hankkimaan. Tekemäni aineisto mukaili pitkälti tätä
aiemmin kirjoittamaani blogijuttua. Lisäksi kävimme panoprosessin
pääpiirteet läpi. Heitin pallon kurssilaisille siinä vaiheessa kun
aloimme suunnittelemaan kurssioluen reseptiä. Pyysin kaupalliselta puolelta
jotain esimerkkiolutta tai tiettyä tyyliä, josta lähtisimme rakentamaan. Nopeasti ilmoille heitettiinkin ehkä se ilmiselvin
vaihtoehto, eli BrewDogin Punk IPA. Päätimme lähteä sitä ”kloonaamaan”.
Kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan ja kun itsellänikin on
APA/IPA-tyylisien tekemisestä reilusti kokemusta, niin valinta sopi minullekin hyvin. Kaivoin netistä valkokankaalle
näkyviin kloonireseptin, josta sitten sovelsimme minun laitteistolleni
sopivan version BrewMate –ohjelmaan. Myös humalat piti valita oman
pakastimeni varastotilanteen mukaan, sillä suunnittelupäivä oli
tiistaina ja panopäivä jo saman viikon torstaina. Kloonireseptin
Ahtanumia ja Nelson Sauvinia minulla ei ollut, mutta sen sijaan
käytimme tässä tyylissä hyvin perinteistä Cascade – Centennial – Simcoe
kolmikkoa. Mallaspohja oli ihailtavan simppeli, pelkkää Pale Alea.
Hiivoina minulla ei ollut kuin jenkkityylisen neutraalia
US-05:sta ja WB-06 vehnäoluthiivaa, joista tähän olueen valikoitui
tietysti US-05. Vehnäoluthiivalla lopputulos olisi tietysti saattanut
olla varsin mielenkiintoinen…
Toisella kurssikerralla sitten pantiin. Aikaa oli
varattu kolme ja puoli tuntia, joka on aika tiukka. Toisaalta siinä
olisi ollut puolisen tuntia varaa mennä ylikin, ennen kuin vahtimestari
olisi heittänyt meidät pihalle, mutta yliaikaa
ei nyt oikeastaan paljoakaan tarvittu. Olimme ensimmäisellä kerralla jo
mitanneet maltaat valmiiksi ja itse tulin sen verran aikaisemmin
paikalle, että mittasin mäskäysvedet kattilaan sekä
pistin mäskäyksessä lämmön ylläpitoon käytetyn uuniin
lämpiämään. Kun kurssilaiset tulivat paikalle, laskimme mallaspussin
sopivan lämpöiseen veteen – annoin kurssilaisten hoitaa mäskin
sekoituksen ja kun lämpötilakin näytti olevan kohdallaan niin laitoimme
kattilan uuniin. Mäskäysajan, joka normaalisti on tunti,
olimme puristaneet kolmeen varttiin. Mäskäyksen aikana, kuten muissakin
prosessivaiheissa, käytiin tekemieni powerpoint slaidien avulla läpi
mitä tapahtuu ja mitä missäkin vaiheessa on tärkeää huomioida.
Kolmen vartin mäskäyksen aikana nimittämäni
”humalavastaavat” – miehet, joilla oli kuulemma vahvasta humalasta ihan
omakohtaisia kokemuksiakin – saivat hommakseen mitata reseptin mukaiset
humalat eri astioihin ja merkitä ne tarkoin. Huuhteluvaiheessakin
itse vain ohjeistin ja katsoin päältä, että homma menee niin kuin
pitää. Yritin osallistaa kurssilaisia tekemiseen mahdollisimman paljon,
ikään kuin alleviivatakseni sitä, ettei tekeminen ole mitenkään vaikeaa.
Huuhtelu ja mäskäys, vaikka olikin lyhennettyä
mallia, menivät erittäin hyvin, sillä ennen keittoa ominaispainomme oli
hieman tavoiteltua korkeampi. Siitä sitten keittämään ja
humalavastaavat saivat kunnian kipata ”kukkaa kattilaan” – no
käytössämme oli pellettejä, mutta kuitenkin. Humalakupit myös tietysti
kiersivät kaikkien nenien alla, kun perehdyimme aisteillamme
raaka-aineeseen. Keittoajasta ei voi nipistää, joten keitimme tunnin,
jonka jälkeen vierre kaadettiin kattilasta käymisastiaan ja suoritettiin
tarvittavat mittaukset. Saimme hieman korvata keiton
aikana haihtunutta vettä Rauman raikkaalla hanavedellä, jotta pääsimme
tavoiteltuun ominaispainoon ja määrään. Lopuksi vielä käytiin läpi mitä
vierteelle tapahtuu kurssin jälkeen, eli puhuimme hiivauksesta, jonka
suorittaisin suunnitelmien mukaan vasta kotona.
Otin pöntön kotiin terassille jäähtymään ja hiivasin klo. 00.50, kun
vierre oli jäähtynyt sopivaan lämpötilaan. Seuraavaan kurssikertaan
meillä olikin sitten lähes kuukauden tauko, jona aikana olut kävi ja
kypsyi minulla kotona. Reilu viikko ennen seuraavaa
kertaa raijasin pöntön varovaisesti kansalaisopiston tiloihin
kotitalousluokan kaappiin, jotta kuljetuksessa pakostakin astian
pohjalta liikkeelle lähteneet hiivat ehtisivät jälleen laskeutua
takaisin astian pohjalle.
Kolmannella kurssikerralla sitten pulloteltiin.
Kurssilaiset toivat pulloja, joita emme joutuneet sen enempää pesemään –
kotiläksyt oli hoidettu erinomaisesti. Siitä sitten mittailemaan
jälkikäymissokereita ja desinfioimaan pulloja, korkkeja
ja lappoa. Starsanilla tietysti desinfioitiin, eli suihkepulloilla
sumutellen vähän joka paikkaan vaan, niin hyvää tulee. Otimme pöntön
pinnalta pienen määrän olutta kannuun ja kaadoimme siitä kaikille
laseihin maistamista varten. Oluita tehneet tietävät,
että tässä vaiheessa tavara maistuu vielä aika paljon ”raaemmalta” kuin
mitä lopputulos kylmänä ja hiilihappoineen tulee olemaan. Itse tiesin
heti, että oluesta tulisi hyvä, mutta en ole varma ostivatko kaikki
kurssilaiset ajatukseni. Seuraavaksi lapposimme
hienosti kirkastuneen oluen toiseen käymisastiaan ja siitä sitten
pulloihin. Itse imeskelin ja pitelin lappoa kurssilaisten korkittaessa.
Linjasto toimi hienosti ja olut saatiin nopeassa ajassa pulloihin.
Nyt viime tiistaina, kaksi viikkoa pullotuksen
jälkeen, oli sitten se kaikkien odottama ensimaisto ja pullojen jako.
Hienoista hilpeyttä aiheutti se, että mittasin laseihin desimitalla
tarkan määrän, noin yksi desi jokaiselle. Tämä siitä
syystä, että kaikille riittäisi kotiin viemisiksi vielä kaksi
avaamatontakin pulloa ja kyllähän desistä nyt jo maistaa mistä on kyse. Lopuksi suoritettu pullojen jakaminen ei mitenkään
virallisesti kurssiin tai kurssimaksuun sisältynyt, mutta yhdessähän se
tehtiin, joten mielestäni on varsin reilua, että lopputuloskin
jaetaan tasan. Paikalle ”eksyi” pyynnöstäni myös Marvamedian toimittaja
Iiro Lehtonen, joka pääsi itsekin maistolle ja sai vielä pullon
kotiinviemisiksikin. Kurssilaisten tunnelmia tarttui lehtiöön, eli
kenties näemme vielä paikallismediassa kurssista jotain
juttuakin. Lisäksi harjoittelimme hieman BrewMaten käyttöä ja reseptin
suunnittelua kun aikaa oli.
Tekemämme Punk IPA klooni oli onnistunut mielestäni
hienosti ja kyllä siitä kurssilaisetkin vaikuttivat pitävän. Pulloissa
olut oli entisestään kirkastunut ja maistui raikkaan sitrushumalaiselta
pale alelta, kuten tällä reseptillä odottaa
sopikin. Laatutaso oli tietysti kunnossa. Minulla on tätä ne kaksi
omaa pulloani jemmassa, joten oluesta on luvassa ihan ”virallinen” olutarvio
tänne blogiinkin.
Kurssi meni siis omasta mielestäni hienosti ja
kurssilaisetkin antoivat hyvää palautetta ja kiitosta. Itse haluan
kiittää kansalaisopistoa siitä, että tällainen kurssi oli mahdollista
järjestää – aihetta ei arasteltu, vaikka olemmekin tekemisissä
Suomessa aina niin syntisen maineen omaavan alkoholijuoman parissa.
Olut on kulttuuria ja sen valmistaminen ihan normaalia ”ruuanlaittoa”.
Haluan kiittää myös aktiivisesti mukana olleita ja osallistuneita
kurssilaisia - hauskaa oli!