Kotiolutta: Köökki Brewhouse

Tässä jutussa kirjoitetaan männä viikolla maistamistani Köökki Brewhouse kotipanimon oluista. Köökissä operoi J-P, joka aloitti kotioluiden tekemisen armeijassa käynnin jälkeen, kun hyvää olutta teki mieli ja kustannukset haluttiin pitää kohtuullisina - Suomessahan tämä usein tarkoittaa oluen tekemistä kotona. J-P on pannut kaksi vuotta, joista ensimmäinen meni aika lailla huonoilla välineillä kikkaillen. Toisena vuonna mukaan tuli eri maltaiden ja humalien käyttö ja keittolaitteistokin on päivittynyt Brewfermin 27-litraiseen termostaattikattilaan. Mäskäys hoituu klassisella kylmälaukkumäskäimellä, jossa suihkun kytkentäletkun suojaputki erottaa vierteen mäskistä. Jäähdytin on itse kupariputkesta kierretty kierukka. J-P:n ylpeydenaihe on mallasmylly, joka on väsätty Orthexin löylysankoon. Myllyn kaikki osat on ruostumattomasta teräksestä ja hintaa koko hoidolle kertyi 140€, josta suurimman osan haukkasi valssien sorvaus. Todellista tee-se-itse meininkiä. 

 
Tässä arvioita miehen oluista.

Portteri, 5,2%

Valmistajan kommentit:

• Paahteisempaa lähdin hakemaan mutta olen lopputulokseen melko tyytyväinen
• Maltaat: Pale ale, Spezial V, Black, Chocolate, Crystal 150, Vehnä
• Humalana Fuggles
• Hiiva: Safale-04
• 115 EBC
• 35 IBU 
• Pullotettu 29.10

Tumman ruskea, lähes musta olut, joka muodostaa päälleen tyylikkäästi beigevivahteista vaahtoa. Mainio portterin tuoksu - tyylipuhdasta ja teknisesti laadukasta. Paahteisuus on pehmeää, hieman suklaista ja kahvimaista sortimenttia. Ihan rehti mallaskin tuoksuu runsaana ja mukaan mahtuu myös maanläheistä turpeisuutta ja tunnistettava brittihumalan aromi. Suutuntuma ja maku ovat yhtä  pehmeitä kuin tuoksukin - joskaan ei aivan niin runsasta ja täyteläistä kuin tuoksun perusteella ounastelin. Kokonaisuus jää jopa hieman kepeäksi. Lienee käynyt aika kuivaksi, sillä makeutta ei juuri ole. Paahteisuutta on kevyesti ja kahvimaiset piirteet ovat nyt suklaan yläpuolella. Suklaisuutta ei juuri tulekaan, vaan jälkimaku kääntyy enemmän mineraalimaiseksi ja hieman lakritsaiseksi sekä liitumaiseksi - eli stoutin suuntaan. Katkeruutta on sopivan maltillisesti, tämä on kokonaisuutena mukavan pehmeää nautittavaa ja hiilihapotkin ovat sopivalla tasolla. Laatutasosta ei ole mitään moittimista eli J-P:n prosessi vaikuttaa olevan vakuuttavassa iskussa. Oikein mallikas ja juotavuudeltaan miellyttävä portteri. Resepti on toimiva, mutta rungossa voisi olla omaan makuuni enemmän makeutta ja runsautta - eli jos itse lähtisin tästä vielä tuunaamaan, niin koittaisin seuraavaksi korkeampaa mäskäyslämpötilaa, mutta se siis omaan makuuni nähden.

Vehnäbock, 6%

Valmistajan kommentit:

• Saman nestehiivan kolmas tuotettu erä kokeilumielessä että pystyykö kolmanteen käytettyyn erään hiiva. 2 edellistä samasta hiivasta tuotettua oli 5% vaaleita vehniä. Kyseessä Weihenstephanin neste hiiva (wyeast). Ensimmäinen bock olut itseltä. Hiivasta voi olla montaa mieltä onko oikea.
• Maltaat: Vehnä, Pils, Crystal 120, Munich
• Humalat: Cascade, hallertauer mittlefruh ja tradition (loput mitä oli pakkasessa)
• 18 EBC
• 30 IBU

Näyttävän näköinen olut kaatuu vehnislasiin. Kaadan ensin ilman hiivoja, kartoittaakseni mahdollisen aromihumaloinnin tasoa - se jää usein hiivaisuuden jalkoihin, jos kaataa vehnistyyliin kaikki mitä pullosta löytyy. Ilman hiivoja olut on lasin alaosasta läpikuultavaa, kauniin kuparisen oranssia. Vaahto on vehnistyyliin runsas. Tuoksussa on greippisyyttä ja appelsiinimaisuutta hieman lempiolueni TAP 5 Meine Hopfenweissen tapaan, joskaan ei niin intensiivisenä, mutta yhtä kaikki herkullisena. Myös hunajaisuutta ja tuoretta banaania löytyy - oluen lämmettyä alkoholikin leijailee hieman esiin. Tässä hunajaisuudessa on jotain maibockien kaikua, hieno tuoksu. Maku on myös hunajaisen maltainen, hieman karvas ja tiukan greippinen. Katkeruutta nousee lopussa ja loppuveto muodostuu Portterin tavoin aika kuivaksi - tämäkin lienee käynyt aika lailla alhaisiin ominaispainolukemiin. Jälkivedossa on ruohoisuutta ja kukkaisuuttakin - tämäkään hiiva ei tunnu järin banaaniselta, en tosin tiedä missä lämpötilassa olut on käytetty, mutta kuitenkin. Hiivat pehmentävät ja runsauttavat makua kivasti - kuivuus ja karvauskin hieman kaikkoaa, mutta hunajaisuus pysyy edelleen. Hyvä olut tämäkin, ei napakymppi, mutta hyvä. Tuoksu jopa erinomainen, mutta sama linja ei kanna ihan loppuun asti.

Aipa 6,3%

Valmistajan kommentit:

• American Ipa jossa hain sellaista kukkaista ja metsäistä tunnelmaa humalointiin.  
• Maltaina toimii Pale ale, Cystal 120, Caramunich 1 ja vehnä vaahtoa varten. 
• Humalina toimii Columbus, Amarillo, Ahtanum, Centennial ja Cascade
• Hiiva: Safale Us-05
• 22.5 EBC
• 64 IBU
• Pullotuspäivä 4.7.2014
• Ehkä onnistunein olut tässä tuotepaketissa. Ikä voi olla hyvä tai ehkä huonontumaan päin. Löysin tämän kätköistä ja ajattelin säästää arviointia varten.

Kirkkaanlainen, ajan myötä tietysti hyvin kirkastunut, meripihkaisen värinen olut. Vaahto on ilmavaa ja suurikuplaista. Tuoksussa humalointi on oletettavasti jo parhaat päivänsä nähnyt ja toffeemainen maltaisuus tuleekin nyt hedelmäisyyden eteen ja pihkaiseen humalointiin sekoittuu iän tuomaa tuhkaisuutta - tätä samaa olen havainnut omissa saman tyylin oluissani, kun ikää tulee useita kuukausia. Maussa on varsin runsas karamellimainen ja toffeemainen mallaspohja sekä runsas katkero. Aromeina on lähinnä greippisyyttä ja pihkaisuutta. Hedelmäisyys on paremmin framilla kuin tuoksussa, mutta pihkaisuus on aromeista selkein. Kyllä tässä sellaista ikääntyneen IPAn toffeemaisuutta on, samaa kuin viime kesänä nauttimassani Sierra Nevadan Torpedo Extra IPAssa, joka oli sekin jo "yli-ikäinen". Laatutaso on säilynyt virheettömänä iästä huolimatta, mikä on hieno huomata. Prosessi ja puhtaus siis takuuvarmasti priimakuosissa. Varmasti herkullinen IPA tuoreeltaan, nyt paras aromikkuus on jo kaikonnut - ihan vastaavia on osa yhtä vanhoista kaupallisista verrokeista, joita erityisesti nettikaupoista usein vastaan tulee.

Aipa 7%

Valmistajan kommentit:

• American ipa, jossa lähdettiin hakemaan sitrusmaisia aromeita
• Maltaina toimii Pale ale, Munich, Crystal 150 ja Vehnä
• Humalina toimii Columbus, Cascade, Centennial, Simcoe ja Nelson Sauvin
• Hiiva: Bry-97
• 26 EBC
• IBU 88
• Pullotuspäivä 8.10.2014
• Hyvin, Hyvin vaahtoava olut jossa liikaa hiilihappoa ja vehnää. Hyvällä tietämällään linjallaan tulisi oluissa pysyä, tässä näkyy vähän liikaa kun kuuntelee maistajia jotka toivovat hiilihappoja lisää. Muista kaataa varoen lasiin reunaa pitkin ettei tarvitse laskeuttaa kauaa.

Kuparinen, kauniin kirkas ja runsaasti vaahtoava olut. Vaahtoavuudesta sainkin ennakko varoituksen, mutta IPA-lasi muodostaa vaahtoa vaivatta varovaisellakin kaadolla. Tuoksu on karamellisen ja toffeisen maltainen ja eksoottisen hedelmäinen, hieman havuisuutta ja pippurisuuttakin. Olut on pullotettu lokakuussa 2014, eli raikkain terä on tästäkin ehkä jo taittunut. Maku on tasapainoinen - runko on hieman makeahko, mutta katkera loppuveto kuivattaa suutuntuman nautinnolliseksi. Eksoottista hedelmäkattausta, pihkaisuutta ja pitkä greippinen loppuveto. Ihan oppikirjan mukaista kamaa. Laatutaso jälleen huipussaan. Parempi mitä aiemmin nautittu Aipa 6,3%, koska aromihumalointi on muutaman kuukauden tuoreempi ja siten raikkaammin liikenteessä. Oikein nautittava kokonaisuus.

Kiitos näistä maistuvista oluista J-P:lle. Prosessi on erinomaisessa kunnossa ja reseptitkin vaikuttavat varsin toimivilta. Samalta valmistajalta on maistamatta vielä Brewdog Punk IPA klooni, jonka otan myöhemmin rinnakkainvertailuun Alkosta ostetun aidon asian kanssa. Palaamme siis vielä kerran Köökki Brewhousen pariin, mutta tällä kertaa tämä oli tässä. Kiitos J-P!