Panimo Duuni eli jyväskyläläiset kotipanijat Jouni Raninen ja Pekka Vesala pistivät jälleen pakettia Rauman suuntaan. Edellisen kerran - ja samalla ensimmäisen kerran - maistelin kaksikon oluita tammikuussa ja hyvää kamaahan äijät olivat tehneet.
Tällä kertaa paketissa olivat West Coast APA ja Brown Ale. West Coastin korkkasin aurinkoisen vappupäivän terassijuomana. Reseptissä maltaina Pale Ale, Cara Plus ja Melanoid. Humalina takuuvarmat jenkkilajikkeet Centennial, Simcoe ja Citra. Hiivana Wyeast 1056 American Ale. Vahvuutta 5,3%. Pullotettu 28.3, eli about kuukausi ennen nauttimista - hyvä ikä APAlle. Täytyy antaa erikoismainita noille yksinkertaisille etiketeille, joihin saa kirjoittaa oluen nimen, eränumeron ja pullotuspäivän. Nättiä. Itsehän olen oluentekijänä niin laiska, etten yleensä kyllä liottele edes etikettejä pulloista pois, saati että sitten liimailisin moisia.
Sameahko, oranssivivahteisen kultainen olut joka vaahtoaa keskiverrosti. Annoin tämänkin levätä matkan jäljiltä viikon verran kylmäkaapissa, joten sameus on osa kokonaisuutta, pohjasakka jäi pulloon kaataessa. Tuoksu on persikkainen ja mangomainen - sellainen pehmeän ja pyöreän nektarimainen ja hiivainen. Maltaisuuden toffeinen vire vaikuttaa taustalla. Hiiva pehmentää humaloinnin terävintä kärkeä, mutta toisaalta tuo omaa pehmeää hedelmäisyyttään tuoksuun mukaan.
Maku on tuoksun kaltaisesti runsaan hedelmäinen ja pehmeän hiivainen - välillä pilkahtelee terävämpääkin sitrusta, mutta yleisesti maku on enemmän pehmeän trooppisen hedelmäinen. Pihkainen taustavire sen sijaan kestää alusta loppuun. Katkero puraisee sameudesta huolimatta tyyliin kuuluvan napakasti. Raikkaus on kohdillaan, vaikka suutuntuma onkin kohollaan olevasta hiivaisuudesta johtuen etenkin suullisen lopussa hieman "jauhoinen". Jälkimakuun jää vellomaan miellyttävä greippisyys.
Hyvä kokonaisuus, joka olisi kirkkaampana luultavasti terävämpi ja iskevämpi - onneksi mulle maistuu tällainen trooppinen hedelmänektarikin erittäin hyvin. Tasapainoinen ja nautittava olut - jos olisin itse tämän tehnyt niin olisin oikein tyytyväinen ja siemailisin satsin myhäillen tuoreena pois.
Saman päivän iltana, kun aurinko oli alkanut jo laskemaan, löin grillikotaan tulet ja otin runsaan kattauksen särpimiä mukaan. Seuraavaksi oli aika kaataa lasiin Brown Ale. Reseptissä maltaina Pale ale, Chocolate, Cara Belge ja Cara Red. Katkerohumalana Warrior (USA) ja aromipuolella Perle (Saksa) ja East Kent Goldings (Englanti). Vahvuutta 5,1%. Hiivana Wyeast 1469 West Yorkshire ale. Ikää nautintahetkellä noin 2kk. Reseptin perusteella siis ehkä jotain perinteisempää brittisuuntaista brownia.
Rusehtava, lasin kapeammasta alaosasta kupariin vivahtava ja läpinäkyvä. Ylemmästä osasta enemmän punertavaa ja läpinäkymätöntä. Uuh, tuoksusta nousee heti kärkeen miellyttävä "vanhan liiton" humalointi - kukkeaa, hieman puumaista ja mausteistakin. Liian harvoin tulee tällaista nautittua. Heti huomaa, että oluen eri palaset erottuvat selkeämmin nyt, kun tuoksu ei ole niin hiivainen kuin West Coastissa. Maltaisuus on tuoksussa hieman paahdetun leipäistä ja karamellimaista.
Maussa tulee aluksi miellyttävä suklainen vivahde, joka nopeasti kuitenkin vaihtuu ensin leipäiseen maltaisuuteen sekä kevyeen paahteisuuteen ja katoaa sitten hetkeksi humaloinnin alle palaten jälkimaussa jälleen esiin. Katkeroa on sopivasti, ei paljoa, mutta sopivasti - olut ei ole mitenkään niin makea tai raskas, että se vaatisi enempää. Esimerkillisen tasapainoinen. Ruokajuomaksi erinomainen, mutta kuitenkin myös niin vivahteikas ja moniulotteinen, että sietää siemailla soolonakin.
Olin vapun kunniaksi ostanut kyljyksen, jonka marinoin itse tekemälläni hunajasimalla ja hunajapippurimarinadilla. Paistelin kyljyksen Brown Alen kylkeen ja kombo toimi todella hyvin. Tämä oli kerrassaan erinomaisen miellyttävä olut. Hyvin tehtyä perusolutta, ei mitään turhaa kikkailua, yliyrittämistä tai niitä ainaisia jenkkihumalia.
Kiitos Duunin jätkille hienoista oluthetkistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.