Maistelussa Mallaskosken Black IPA ja Black Pils

Huhtikuun lopulla sähköpostiin tipahti keskimääräistä mielenkiintoisempi tiedote. Lähettäjä oli Captol Invest, jonka konserniin Mallaskosken Panimo ja alkoholijuomia maahantuova Servaali Oy kuuluvat.

Tiedotteessa kerrottiin Mallaskosken Panimon lanseeravan uuden Black -olutsarjan: 

Yltiöoptimistisen jenkkipienpanimo-/startup– trendin jyllätessä Suomen markkinoilla Mallaskoskella ahdistuttiin marraskuussa auringonpaisteen ja iloisuuden utopistiseen tavoitteluun ja päätettiin tehdä jotain aivan muuta, paremmin omalle luonteelle sopivaa. ”Halusimme tehdä jotain, mitä ei ole Suomessa aiemmin tehty ja mikä kuvastaisi paremmin meidän sielunmaisemaamme. Pitkään pohdittuamme päädyimme Black-sarjaan, jossa kantavana ajatuksena on tehdä tummanpuhuvia tulkintoja kaikista oluttyyleistä, alkuperäiseen värimaailmaan katsomatta”, kertoo Mallaskosken panimon tuotepäällikkö Henrik Larkio. ”Idea oli mielenkiintoinen, sillä sanomattakin oli selvää että väriaineita ei tultaisi käyttämään, vaan oluen musta väri haettaisiin  pelkästään maltailla”, jatkaa Jyri Ojaluoma, Mallaskosken panimomestari.

Sarjan ensimmäisiksi oluiksi mainittiin jo vakiotyyliksi muodostunut Black IPA ja mystisempi Black Pils. Tiedotteen lopussa lukee, että näytepyyntöjäkin voisi lähettää ja nyt oli ensimmäisen kerran lähellä, että olisin pyynnön lähettänyt, mutta en kuitenkaan lähettänyt. Reittausblogin linja siis pitää edelleen, eli näytteitä otetaan kyllä tarjotessa vastaan, mutta mitään ei pyydetä. Voi kuulostaa hölmöltä, koska ilmainen olut on ilmaista olutta, mutta siinä on tietty fundamentaalinen ero. Jos itse pyydän näytteen, koen olevani velvoitettu siitä jotain kirjoittamaan. Jos näytettä tarjotaan ja otan sen vastaan, voin kirjoittaa siitä jos huvittaa.

Ilokseni toukokuun alkupuolella sitten tipahti Captol Investilta uusi sähköposti, jossa näitä oluita tarjottiin maistettavaksi. Tuulettelin voittajan elkein, olin jo lähellä sortua, mutta nyt oluet olivat jääräpäisyydestäni huolimatta käsissäni. Nyt olet siis lukemassa jälleen juttua syntisistä näyteoluista. 

Oluet ovat Mallaskosken Panimon tänä vuonna käyttöönotetun pullotuslinjaston ensimmäiset tuotteet. Pullomalli on tyylikäs ja etiketit tyylikkäästi mattamustaa kultaisella painatuksella. Etiketistä löytyy tekstit useammalla eri kielellä. Seinäjoen Sanomien haastattelussa panimomestari Ojaluoma kertookin panimon tähtäävän pulloilla vientiin:

Uusilla pullotuotteilla Mallaskoski ei suoraan rynnistä markettikauppaan. Ojaluoman mukaan menekkiä on aluksi hotelli-, ravintola- ja catering-puolelle, tulevaisuudessa mahdollisesti myös Alkon valikoimiin.

Mallaskoski tähyää vakavissaan myös rajojen yli, vaikka suunnitelmat sen suhteen ovat alkutekijöissään.

–  Oikeastaan koko pullotuslinjan idean oli, että vietäisiin tuotteita ulkomaille. Tänne kyllä tuodaan paljon ja markettien hyllyt ovat täynnä ulkomaisia merkkejä, mutta suomalaiset loistavat poissaolollaan naapurimaissakin, Ojaluoma toteaa.

Pulloissa on tölkkeihin verrattuna Ojaluoman mukaan se hyöty, että etiketti on helppo vaihtaa markkina-alueen mukaan.

– Tölkki, jossa on Palpan (Suomen Palautuspakkaus Oy) merkki, ei oikein sovi vientiin.

Ensimmäisenä näistä mielenkiintoisista uutuuksista maistoon pääsi Black IPA, jossa katkerointi hoidetaan Chinookilla ja aromipuolesta vastaavat Amarillo ja Simcoe - kaikki jenkkilän humalalajikkeita. Mallaspohjasta panimon tiedote kertoo seuraavaa: 

Black IPA:n viidestä mallaslajikkeesta koostuva mallaspohja sisältää myös kolmea mustaa mallaslajiketta. Mustat maltaat luovat osaltaan oluen makumaailmaan sopivaa paahteisuutta. ”Black IPA –olutta rakennettaessa mallaspohjalle on kaksi vaihtoehtoa; joko stoutmainen paksu ja ”raskas” tai IPA:mainen mahdollisimman kevyt. Mallaskosken Black IPA edustaa näistä jälkimmäistä”, kertoo Jyri.

Syvän musta ja maltillisesti vaahtoava olut. Mustuuden aste on vaikuttava - olut on oikeasti mustaa. Tuoksussa on sitrusmaista ja havuisen pihkaista humalointia, mutta se on enemmän pehmeän aromaattista kuin parhaaseen IPA-tyyliin iskevän huumaavaa. Mallaspohjan tuoksut kantautuvat karamellistoffeisina - paahteisuutta ei tuoksussa liiemmin ole. Maku on keskiverrosti katkera ja tuoksua paahteisempi. Humalien hedelmäinen puoli jää hieman jopa alakynteen ja kokonaisuus menee hieman yksipuoliseksi katkeron ja maltaan jyystämiseksi. Jälkimakuun nousee kahvimaisiakin piirteitä ja katkeruus jatkuu pitkälle jälkimakuun. Suutuntuma on keskitäyteläinen, ei raskas, eikä liian makea, kuten panimo tiedotteessaan lupailikin. Ehkä humalaa on sittenkin erityisesti aromipuolella liian vähän ja kokonaisuus jää aavistuksen torsoksi. 

Pisteet: 7½/10

Seuraavaksi maisteluun Black Pils, josta tiedote kertoo seuraavaa: 

Black Pils saa varmasti jo nimellään germaanipuristit takajaloilleen. ”Ajatuksena musta lager, pilshumaloinnilla ja ”extreme drinkability”. Humalointiin siis sakemannit riviin: Hallertau Magnum, Perle ja Hersbrucker.” Avaa Jyri suunnitteluprosessia turhia jaarittelematta.

Musta olut muodostaa päälleen beigevivahteista vaahtoa, joka jättää tiheää pitsiä lasin reunoille. Tuoksussa on suolaista lakritsia, paahteisuutta ja tuoreen ruohoista humalaa varsin aromaattisella otteella. Kyllä - tuoksu on ehtaa schwarzbieriä oppikirjamaisella toteutuksella. Maku alkaa lempeän paahtomaltaisena, toffeen ja suklaan pilkahdellessa lakritsaisuuden välistä ajoittain esiin. Keskivaiheilla ruohoisen yrttinen katkeroveto alkaa ja tuo tullessaan myös aromaattisempaa kukkaisuutta ja greippisyyttä. Loppuveto ja jälkimaku muodostuvat kuivahkoiksi ja suolaisiksi. Kerrassaan miellyttävä ja runsasmakuinen olut.

Pisteet: 8½/10

Loppukaneettina todettakoon siis, että omaan suuhuni Black Pils oli toimivampi. Black IPAn kaltaisia tuotteita on markkinoilla jo useampia, eikä Mallaskosken yksilö juurikaan poikkea valtavirrasta hyvällä tai pahalla. Black Pils tai reilusti humaloitu schwarzbier, miten sen nyt kukin näkee, on ainakin Suomessa harvinaisempi elämys, mutta toisaalta se ei ole yhtä hip tai cool, joten sen kohtaloa esim. vientimarkkinoilla on vaikeampi ennustaa. Toivotan kuitenkin onnea vientiponnisteluihin, se on se suunta mihin pitääkin yrittää, sillä kotimaan markkinat ovat rajalliset.