Born To Die 04.07.2015
Panimo: Brewdog, SkotlantiOluttyyli: Double IPA
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Netistä ja olutravintoloista (Ostopaikka: Saveur-Biére)
Pitkästä aikaa "liveblogausta" eli kirjoitan tätä juttua nyt samalla kun juon kyseistä olutta. Sähköiset laitteet mahdollistavat tämän nykypäivänä, vaikka järkkärin kuvat tulenkin käsittelemään pöytäkoneelle sisätiloihin. Tänä iltana kävi niin, että otettiin edustamani puulaakifutisjoukkueen Lapijoen Toverien kanssa 3-1 voitto (jo toinen voitto putkeen!) ja ajattelin juhlistaa sitä Double IPAlla, joka on jo "ylittänyt päiväyksensä". Tämä heittomerkeissä siinä mielessä, että olut on "syntynyt" 21.5.2015 ja herättääkseen - täysin oikeutetusti - huomiota tällaisen reilusti humaloidun oluen tuoreena nauttimiseen, panimo on halunnut ilmoittaa oluen kuolevan 4.7.2015. Nyt silti noin yhdeksän viikon ikäisenäkin olut on edelleen taatusti tuoreessa iskussa. Tuoreemmassa kuin useimmat Alkon hyllyiltä löytyvät ulkomaalaiset IPAt - ainakin veikkaisin. Tilasin oluen alennettuun hintaan Saveur-Biérestä, koska se on jo "ylittänyt päiväyksensä". Alkuperäinen hinta 0,66-litran pullolle oli 13,70€ ja nyt siitä on siipaistu jo 5€ pois, joten hinta on 8,70€.
Oluen speksit:
Malts: Extra Pale, Marris Otter, Pale
Hops: Amarillo, Citra, Mosaic, Simcoe
Hops: Amarillo, Citra, Mosaic, Simcoe
Vaalea, kirkas, vaikka kuvassa lasi vetääkin ulkoilman lämmössä huuruun saadessaan kylmää olutta sisäänsä. Tuoksu on ruohoinen, kovan pellettimäisen humaloitu ja hieman trooppisen hedelmäinen. Brewdogille tuttua tämä raaka ja voimakas humalointi, jonka nautittavuudesta voidaan olla montaa mieltä. Itse en niin suuresti arvosta, vaan hedelmäisempi ote olisi enemmän omaan mieleeni. Maku muuttaa kuitenkin asetelmaa - tuoreella potkulla trooppishedelmäistä nektariinimaisuutta, mangoa ja tiukkaa kitalaesta nipistävää sitrusta sekä raastavan pitkä katkeroveto hamaan tappiin asti. Suorastaan erinomaisen maukas ja terävästi pureva olut. Mallaspohja on erittäin vaalea ja olut tuntuu enemmän IPAlta kuin Double IPAlta ja vaikka vahvuutta on se 8,5%, on se täysin piilossa. Pientä lämpöä nousee rintakehään, mutta siinä se. Maun raikkaus ja intensiivisyys ovat ihailtavalla tasolla. Loppu- ja jälkimakuun nousee tätä ruohoista, osin mentholista humalapellettimäisyyttäkin, mutta se istuu sinne brutaalin potkun sekaan ihan hyvin. Nektariinimainen hedelmäisyys seuraa rinnalla kuitenkin koko ajan. En tiedä onko voitonhuumaa vai mitä, mutta nyt iskee lujaa.
Yhteenveto
IPAmaisen tiukka DIPA
ARVOSANA: 9½
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.