Kotiolutta: Kouvostoliiton Black (Smoked) Ale

Nyt taas maistossa kotiolutta Arto Haloselta. Laiskuuttani liitän tähän lähes saman alustuksen kuin edelliselläkin kerralla.

Kouvostoliiton Oluen Arto "Tuopin ääressä" Halonen, joka vastaa mm. erinomaisen Kansan Kaiku oluen reseptistä, vieraili Raumalla heinäkuun alkupuolella ja suoritimme samalla pientä kotiolutvaihtoa.  Artolta minulle tuli mm. aiemmin mainitsemani Kansan Kaiku, WIPA ja tämä Black (Smoked) Ale. Minun Artolle antamista oluista voit lukea Tuopin ääressä blogista, tästä ja tästä. Itsekin olen maistanut Arton oluita aiemminkin, niistä ehkä kovin toistaiseksi on ollut Imperial Black Ale II.

Speksisheettinä Arto jätti minulle pienen käsinkirjoitetun lappusen, jossa lienee ne tärkeimmät. Nyt maistossa oleva Black (Smoked) Ale on vahvuudeltaan 9% ja katkeruuden ilmaisevia IBU-yksiköitä on jykevät 130. Olut on tilaustyö Arton kaverille, joka halusi mustan savu-DIPAn. Maltaina Pale Ale, savu-, suklaa-, karamelli-, ja Carafa-maltaat. Humalina Magnum, Columbus, Northern Brewer ja Simcoe. Pullotettu kesäkuun lopulla, eli nauttimishetkellä noin 5 vko ollut pullossa.

Tumman punaruskea olut, joka vaahtoaa mukavasti. Vaahto täyttää lasin reunat tiheällä pitsikuviolla laskiessaan. IPA-lasin jalassa on kauniin punertava kajastus, joka antaa vihiä oluen todellisesta väristä. Tuoksu on jännä yhdistelmä makeahkoa mallasleipää, nokipannukahvia ja kevyttä savuisuutta. Humalointi on greippistä ja hieman pihkaisen havuista. Tuoksu tulee hieman mallasvoittoisesti, eikä olut paljasta vahvuuttaan. 

Suussa olut on täyteläistä ja katkeraa. 130 katkeroyksikköä takaa pitkän yrttimäisen mausteisen jälkimaun, joka ilman seuraavaa siemausta jatkuisi alkuyön tunneille asti. Alkumaussa on maltaan makeutta, keskivaiheilla savuisuus lisääntyy ja pannukahvin vivahteitakin pilkahtelee. Lopussa tempaistaan aromihumaloinnin greippivaihde sisään ja siitä lasketellaan sopivan puraisun saattelemana pitkään jälkimakuun. Rintakehään nousee olutta nauttiessa pientä lämpöä, mutta maussa vahvuus pysyy jatkuvasti piilossa. 

Jännä yhdistelmä eri makuja, mutta aivan kaikki ei kuitenkaan loksahda kohdilleen. Vahvan humaloinnin ja savun liitto on aina vaikea toteuttaa, mutta Arto on ottanut haasteen vastaan ja tehnyt Martti Servon kappaletta mukaillen "sen mihin näillä spekseillä pystyy". Lopputuloksena on nautittava olut, jonka mielellään juo, mutta en välttämättä pistäisi tämäntyyliseen rahojani, mikäli kaupallisesta tuotteesta olisi kyse. Laadukas toteutus, mutta tummat maltaat, savu ja DIPA-tason humalointi eivät ole ihan minun lemppariyhdistelmäni.