|
Panimo on tässä rakennuksessa. |
Veljeni Timo lomaili Norjassa ja vieraili maan suurimmalla pienpanimolla Nøgne Ø:llä, joka tunnetaan lukuisista huippuoluistaan. Seuraavaksi tarinaa panimovierailusta miehen omin sanoin.
|
Timo ja tuliaiset Raumalla |
Päivällä puhelu Nøgne Ø:n suuntaan, että olisimme ystäväni Jounin kanssa tulossa mielellämme tutustumaan panimoon, panimon toimintaan ja tietysti panimon tuotteisiin. Meidät toimitettiin lämpimästi tervetulleiksi jo puhelimessa. Vierailupäiväksi valikoitui samainen soittopäivä eli 8.9, jolloin tarkoituksemme oli myös ajaa Norjan Kristiansandista Tukholmaan rapiat 10 tuntia. Tämä luonnollisesti vaikutti myös siihen, että maistelu tulisi panimovierailulla jäämään hyvin ohkaiseksi.
Nøgne Ø:n panimo sijaitsee Grimstadissa eli käytännössä matkamme varrella, joten panimovierailu oli tietyllä tavalla myös itsestäänselvyys. Saavuimme panimolle noin kolmen tunnin varoitusajalla. Tulimme panimolle virallisen aukioloajan jälkeen, koska olimme kevyesti myöhässä päivän aikataulustamme. Tämä ei kuitenkaan panimolla haitannut, sillä heillä oli keittopäivä menossa ja päivä tulisi Toalla (Rolf Tore), Tore Nybølla ja Brock Bennettillä venymään iltaan joka tapauksessa. Saavuimme panimolle 17.00 aikoihin ja näimme Toan työntouhussa panimon puolella. Infossa oli Toren ja Edvardin puhelinnumerot, joista soitimme Torelle ja hän lupasi olla takaisin panimolla alaskalaisten panimohenkilöiden kanssa noin 20 minuutin sisään. Kehitteillä on siis yhteinen olut ja Tore oli hakemassa näitä henkilöitä lentokentältä. Tästä projektista emme kuitenkaan kuulleet enempää, emmekä viitsineet liiaksi myöskään udella. Kertovat enemmän kun kerrottavaa on.
Toren ollessa lentokenttäkeikalla rupattelimme paikalla käymään tulleen panimon oppaan Stefanin kanssa, joka sattui paikalle sattumalta vain hakemaan kotiinsa hieman tarvikkeita kotioluen valmistukseen. Haku onnistuu kuulemma vain siten, että kirjoittaa lapulle mitä ottaa ja homma on selvä – free of charge siis. Keskusteluun liittyi myös Kurabito Brock Bennett, joka maistatti Jounilla juuri työstämäänsä Sakea. Itse olin kuskin roolissa ja maistaminen jäi pelkän haistamisen tasolle. Toiminta oli siis leppoisaa keskustelua ja valmistuksen seuraamista itse pomoa odotellessa.
Tore saapui paikalle ja hän tokaisi alaskalaisille vierailleen, että palaa asiaan heidän kanssaan kohta, sillä hän haluaa jutella lyhyesti meidän kanssamme. Pidimme keskustelun hänen kanssaan aivan tarkoituksella lyhyenä. Tuli jotenkin huono omatunto, että ihmiset lentävät Alaskasta asti Etelä-Norjaan ja kun he saapuvat panimolle, niin me menemme heidän edelleen.
Tosin kertoohan tämä siitä, että hän on kovin kiinnostunut asiakkaiden mielipiteistä ja kokemuksista. Tullessaan hän tiesi jo, että itse blogisti ei ole paikalla vaan blogistin veli ja hänen ystävänsä – tämä ei silti näkynyt missään. Lämmin vastaanotto ja kyselin hieman panimon historiasta ja nykymenosta, mutta toivotimme hänelle melko pian hyvää onnea ja ohjasimme tuttavallisesti työntouhuun alaskalaisten kanssa. Mukaan hän antoi kuitenkin 4 pulloa olutta, joista kaksi veljelleni ja yhdet meille molemmille.
|
Sake -panija Brock Bennett |
Olin jo aiemmin saanut kuulla ystävältäni, jonka luona olimme Norjassa viikon ajan, että Nøgne Ø on kovin kiinnostunut laajentamaan markkinointiaan Suomeen ja he ovat kiinnostuneita kaikenlaisista mahdollisuuksista saada tuotteitaan esille. Tore totesi myös heti alkuun, että kiertäkää, kuvatkaa, kysykää ja tutustukaa kaikkeen mihin haluatte aivan vapaasti, sillä heillä ei ole mitään salattavaa. Kiersimme siis omatoimisesti panimossa ja katselimme paikkoja.
Samaiselle norjalaisystävälleni olin myös ottanut Suomesta mukaan erilaisia panimotuotteita, joista jäljellä oli panimovierailun aikaan muutama Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko (Pils, Lager) sekä Oiva siideri. Nämä tuotteet päätimme jättää Torelle ns. vastalahjana. Näitä kahta panimoa yhdistää se, että molemmat ovat omien maidensa suurimmat pienpanimot.
|
Panomies Rolf Tore (Toa) |
Toa (panija) teki juuri oluiden pohjia, joista olisi tarkoitus jatkaa alaskalaisten kanssa sitten huomenna. Hänen kanssaan juttelimme lähinnä Stouteista ja Portereista (joista itse kovasti pidän), mutta kysäisin häneltä myös mitä mieltä hän on Hansaan yhdistymisestä (Hansa Borg osti Nøgne Ø:n enemmistön vuonna 2013). Hän näki sen ennen kaikkea hyvänä asiana. Hansa omistaa muistaakseni noin 53 % Nøgne Ø:stä, mutta ei vaikuta Grimstadin panimon toimintaan juuri mitenkään. Tämä pienpanimo on nyt ja tulevaisuudessa Nøgne Ø:n oma leikkikenttä, jossa he voivat testata ja tehdä juuri sellaisia oluita kuin he itse haluavat. Hansa mahdollistaa vain suuremman volyymin ja jakeluketjun. Muutamia oluita Hansan Kristiansandin panimolla tullaan varmasti myös tekemään, sillä ovathan astiat paljon suurempia siellä. Tulevaisuus näyttää, onko sillä vaikutusta makuun.
Yleisesti ottaen Nøgne Ø:n panimolla on äärettömän ystävällistä väkeä, joka vaikuttaa myös äärettömän motivoituneelta.
Laki valvoo ja määrää Norjassakin panimoja hyvin rankalla kädellä ja en tosiaan harmikseni pystynyt ostamaan panimon Imperialeja mukaani. Haluaisivat myydä ja antaa, mutta eivät vain voi, koska joutuvat vaikeuksiin. ”Vastalahjapolitiikkana” vaihdoimme kuitenkin parit tuotteet ja sen pitäisi olla ihan ”all fine” -tyylistä toimintaa.