Tempaisin tuossa elokuun lopulla yhden oluen tulemaan ihan vaan muuten vaan, koska kyseisenä päivänä ei ollut muutakaan sen kummempaa tekemistä. Pilsner-, vehnä-, münich ja ruismallasta reseptiin. Mallasvaraston tilanne vaati sen, että vehnän osuus jäi alemmaksi kuin 50% (sitä nyt ei vaan ollut enempää) joten en tiedä onko enää oikein kutsua olutta Weizenbockiksi, mutta siihen suuntaan ajattelin hiivavalinnalla makua vetäväni. Mauribrewn Weisse hiivaa olisi jääkaapissa ollut, mutta halusin tähän banaania ja hieman jotain kokeilua - ainahan pitää kokeilla - joten vedin pönttöön reilun nokareen pullahiivaa, eli Suomen Hiivan perinteistä leivinhiivaa, jota joka kaupassa myydään noin 20 sentin hintaan. Samaa mitä sahdintekoonkin yleisesti käytetään. Humalointiin pistin vain pienen tujauksen katkeroa, koska jos luotat pullahiivan taikuuteen, niin pieni tujaus katkeroa on kaikki mitä tarvitset.
Käyminen oli aggressiivinen ja nopea. Pöntöstä nousi varsin sahtimaiset banaanin ja rukiin tuoksut. Pullottelin oluen tämän viikon maanantaina eli 5 vuorokautta sitten. Mikäli pullahiiva on pullossakin yhtä aktiivinen kuin pöntössä niin hiilihappoja pitäisi olla mukavasti jo nyt. Erittäin suurella mielenkiinnolla maistoon tämä todellinen tuoreolut. Mitään suuria en tältä odota, riittää kunhan olisi miellyttävän juotava lämmike pitkän syksyn ratoksi. Teen tässä samalla toki pientä omakohtaista tutkimusta siitä, miten hyvin pullahiivalla käytetty olut säilyy.
Suhahtaa aukaistaessa - hiilihappoja siis on! Lasiin kaatuu dunkelweizenin näköistä likaisen punaruskeaa olutta. Tuoksu on sahtimaisen banaaninen ja rukiinen. Ihan totta, aivan kuin sahtia! Erotuksena pieni mausteinen käymisaromien vivahde, jota ei asianmukaisesti ja riittävän pitkään kylmäkypsytetyssä sahdissa ole, eikä kuulukaan olla. Sahtiolutta siis, heh, no niinpä tietysti. Meinasin pistää katajaakin, mutta jätin sen sitten pois, koska halusin maltaan olevan framilla. Sekään ei tosin onnistunut, sillä tämä on ainakin tuoksun perusteella enemmän pullahiivan showta.
Maku on enemmän weizenbockmainen kuin sahtimainen, koska se ei ole niin makean täyteläinen ja hiilihappojakin on. Weyermannin CaraRye on kyllä huikea mallas - rukiinen meininki alkaa rakentumaan alkumaussa hitaasti ja voimistuu sitten nielaistaessa koko suun täyttäväksi tuntumaksi. Sahtimainen banaanimaisuus on pinnalla alkumaussa ja loppuvedon voimakas rukiinen tuntuma vetää makua enemmän mausteiseen suuntaan. Onko tuo mausteisuus nyt hiivan käymisesteri vai liittyykö se ruismaltaaseen? Vastaan itselleni hetken pohtimisen jälkeen, että sen on tultava hiivasta, koska esim. US-05:llä käytetyssä Katajaisessa Ruis Alessani sitä ei ollut.
Runkoa on keskitäyteläisesti, samaan tapaan kuin weizenbockeissa yleensä, ja pieni makeus jää suuhun pyörimään banaanin ja mausteisen rukiisen jälkimaun kanssa. Sesonkiolutta syksyyn suoraan tekijän sydämestä. Tämä on minun näköiseni, eli sahtimainen, olut. Tällaista tykkään juoda. Vaikuttaa siltä, että ihan sama mitä sinne olueen laittaa, niin hyvää tahtoo tulla. Jokainen pystyy tähän, eikä todellakaan ole vaikeaa. Litrahintaa tälle reseptille tulee pitkälti alle euro eli ei ole kallistakaan. Tekemään pääset kun klikkaat yläpalkista "kotioluen valmistus" ja perehdyt listattuihin artikkeleihin.
Seuraavaksi sitten seuraamaan kauanko pysyy hyvänä. Säilytystilana toimii tällä hetkellä 17,4 asteinen kellarikäytävän ylähylly.
Tein itse vähän vastaavanlaisen eli pullahiivalla käytetyn sahtimaisen oluen, jonka käytin kuivaksi ja aion pullottaa ja karbonoida. Muistatko, kuinka pitkään pidit käymispöntössä tätä ennen pullottamista?
VastaaPoistaKolmisen viikkoa, se on se mun standardiaika :)
PoistaJaa no tekstissä panopäivän mainitaan olleen elokuun lopulla ja tää on 19.9 julkaistu, joten voinu olla kaksikin viikkoa vaan.
Poista