Kellarista noukittu Oerbier tervehtii iloisesti ja - mikä tärkeintä - tyylikkäästi rusetti kaulassa. Pari vuotta yli-ikää jo korkin päiväykseen nähden, mutta tyylikkyys on ja pysyy. De Dolle on jännä belgialainen pienpanimo ja Oerbier on jännä olut. Dolle aloitti tuotannon vuonna 1980 ja ensimmäinen olut oli, kuten se niin monesti on, tekijöiden kotipanoista tuttu resepti. Vuoteen 2000 asti tekijät hommasivat olueen käytetyn hiivan hapanolutpanimo Rodenbachilta. 2000 - 2005 hiiva kasvatettiin itse, koska Rodenbachilta ei enää irronnut. Vuodesta 2005 eteenpäin oluen käymiseen on lisätty lactobactillusta.
"Oerbier is brewed from all different malts, Poperinge Golding hops in flowers and a special yeast which makes it a little tart, especially with aging. After a couple of years Oerbier tastes like it has been blended with wine…"
Ostin tätä neljä pulloa aikoinaan vuonna 2011 ja tämä on nyt kolmas, jonka setistä maistan. Yksi rusettikaula jäi siis vielä kellariin odottelemaan. Aiemmista maistoista ei ole muistijälkiä blogiin jäänyt, mutta aina on ollut hyvää.
Kirkkaanlainen, viininpunainen ja nyt vaahdoltaan varsin niukka – tuoreempana muistelisin yhden yksilön puskeneen peräti lähes pullosta ulos vaahtoineen päivineen. Pullokohtaisiakin eroja toki voi olla. Tuoksu on yhdellä sanalla mainiten herkullinen – marjaviinimäisen tanniininen sour ja karamellinen vahva belgiale samassa paketissa. Ei negatiivisia iän merkkejä. Belgialen karamellisuus tuntuu jotenkin ”tiivistyneen” jättäen sour-puolelle nyt enemmän tilaa makupaletissa. Maku on makeahko, kirsikkainen ja samalla loppua kohti happaman kuiva. Alkoholikin lämmittää. Viinimäisyyttä ja tammisia tanniineja. Huikeaa olutta, ei mitään valittamista. Tuoreen kovahkot hiilihapot ovat nyt asettuneet ja kaikki on harmoniassa. Maku ei ole liiemmin elänyt, mutta on siis vähintään yhtä hyvä kuin aina ennenkin – nyt vaan ehkä vielä nautittavammassa kontekstissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.