Olutarvio: Maku Brewing ESB

Maku ESB

Panimo: Maku Brewing, Suomi (Tuusula)
Oluttyyli: ESB (Extra Special Bitter)
Alkoholipitoisuus: 5,4%
Saatavuus: Alkosta 1.2.2016 alkaen (arvioitu pullo saatu panimolta)

Maku Brewing katsoi asiakseen lähettää minulle kolme näyteputelia uutta Extra Special Bitteriään, eli tuttavallisemmin ESB:tä. Taisi olla maanantai kun tulin töistä kotiin ja olin kompuroida eteisessä olevaan Maku Brewing laatikkoon - en edes tiennyt sellaista olevan tulossa, mutta panimon äijät kai arvelivat oluiden maistuvan. Oikeassa olivat, ei käy kiistäminen. Tempaistaan tänne nyt arvio heti ensimmäisestä pullosta - ensivaikutelma on kuitenkin aina ensivaikutelma. 

Fuller's ESB, tyylin kantaisä, julkaistiin vuonna 1969 kausioluena "Winter Bitter" -nimellä, mutta oli sitten niin suosittu, että panimo otti sen ympärivuotiseen tuotantoon ESB (Extra Special Bitter) -nimellä. Fuller's käytännössä loi tällä yhdellä oluellaan uuden oluttyylin - bitterin, jossa on kaikkea hieman enemmän. Se on maltaisempi (usein makeampikin), se on humalaisempi ja se on vahvempi kuin perusbitterit. Moni panimo on sen jälkeen tehnyt oman ESB:n, mutta kukaan ei ainakaan omissa kirjoissani ole toistaiseksi yltänyt alkuperäisen hekumallisuuteen. 

Uusin yrittäjä kotimaisista on nyt siis Maku Brewing, jonka ESB:n etiketin kuvasto vie nauttijan brittitunnelmaiseen pubiin. Olen aiemmin blogissa väittänyt, että aitoon brittifiilikseen on oluessa hankala päästä ilman brittimaltaita, mutta Maku kertoo nyt heti oluessa käytetyn suomalaisia maltaita - käytännössä siis Viking Maltin maltaita, jotka toki ovat laadukkaita, mutta... mielestäni aito brittifiilis tulee vain aidoista brittimaltaista. Tässä on nyt siis Makulla tilaisuus todistaa oma teoriani vääräksi ja toki toivonkin näin tapahtuvan. Humala tovat tietysti kaikki briteistä. Raaka-aineet kokonaisuudessaan, kuten panimo ne kotisivuillaan ilmoittaa: 

Ainekset: Vesi, ohramallas, vehnämallas humala, hiiva
Maltaat: Pale Ale, Vehnä, Crystal 150, Crystal 100, Dark Ale ja Chocolate
Humalat: Ekg, Challenger ja Fuggle
Katkeruus: 35 EBU
Väri: 31 EBC

Olut kaatuu lasiin utuisen kuparisena. Vaahtoa joutuu hieman rakentamaan, mutta niinhän panimo kotisivuillaan sanookin, että hiilihapoiltaan maltillinen. Vaahto kestää pitkään. Tuoksu on karamellimaisen ja toffeemaisen maltainen, hieman kukkainen, yrttimäinen ja kuivan puumainen. Hiivan hieman mausteinen ja kevyen marjainen käymisesterisyys tuo mieleen Safalen S-04 hiivan. Käymisaromeita ja hiivaista tuntumaa on enemmän kuin Fuller'sin terävässä ja kliinisessä esikuvassa - ja kyllä, halusitte tai ette, niin kaikkia ESB:ksi itseään kutsuvia oluita tullaan siihen aina vertaamaan. Maku ei ole kovin makea, mutta ei toisaalta kuivakaan - katkero näykkäisee, mutta terävyys uupuu. Toffeemainen mallas ja kukkainen humalaisuus jäävät käymisesterien kevyen mausteisuuden ja pienen marjaisuuden lomassa altavastaajaksi. Hiiva tuntuu olevan kuskin paikalla, vaikka ennemmin ottaisin tässä tyylissä veturiksi maltaan ja raikkaan humaloinnin. Ei tämä niin makea ja tunkkainen ole kuin Saimaan ESB, mutta aidosta alkuperäisestä jäädään kyllä kauas. Jotenkin tulee sellainen olo, että muutaman kuukauden kypsytyksellä olut saattaisi huomattavasti parantua, kuten eräs paikallinen kotitekoinenkin. Kotimaisista paras ESB on, omasta mielestäni, Malmgård Dinkel. Oluena ihan nautittava ja siemailtava, mutta vertailu esikuvaan on väistämätöntä ja silloin on pakko todeta, että välimatkaa vielä löytyy.

Yhteenveto

Parannettavaa löytyy vielä

ARVOSANA: 7+