Reittausblogin vuosi 2015

Nyt on Reittausblogin perinteisen vuosikatsauksen aika. Juttujen valossa vuosi 2015 oli jälleen varsin aktiivinen. Juttuja kertyi 245 kappaletta, joka on saman verran kuin vuonna 2013. On tähän taas muutama tunti tullut aikaa uhrattua ja muutama olunenkin. 

Tammikuussa aloitettiin heti isolla jytkyllä - Fuller's Imperial Stout ja 10/10 pistettä. Vuoden parhaita oluita ehdottomasti. Kauas ei jäänyt muutama päivä myöhemmin nautittu Thornbridge Bracia, jolle annoin 10-/10 pistettä. Yksi tammikuun ehdottomia tähtihetkiä oli Ruokapuoti Lumon omaoluen Testowitin ensimaisto, Testowit pantiin Pyynikin Käsityöläispanimolla minun ja Tero Suhosen kehittelemän reseptin pohjalta. 

Helmikuussa tuhtien ja tummien huippuoluiden nautiskelu jatkui, kun Põhjala Öö sai 9½/10 pistettä. Põhjalan vuosi oli muutenkin vahva ja virolaispanimo ansaitsikin Olutopas.infon vuosiäänestyksissä Vuoden Panimon tittelin. Kotipanimossani tein helmikuussa uuden nopeusennätyksen, tehden vehnäoluen "from grain to glass" vain yhdeksässä vuorokaudessa - ja hyvää oli!

Stadin Grand Cru Brune Pacques

Maaliskuussa Testowit ylitti uutiskynnyksen paikallislehdessä otsikolla: "Testovoimaa myös naisille sopivalla maulla". Samoihin aikoihin ensimmäinen Rauman kansalaisopistollani pitämä kotiolutkurssi päättyi hyvän palautteen saattelemana. Myöhemmin syksyllä pidin vielä toisen kurssin. Kurssin pitämisestä saa toki palkkaakin, mutta mikä tärkeintä, kursseilta on jäänyt uusia ystävyyssuhteita ja Raumalle on muodostunut hyvä ja elinvoimainen kotiolutskene. Maaliskuussa nautittiin myös Alkon käsityöläisoluita, joista parhaaksi nousi Malmgårdin massiivinen Barley Wine, 10-/10 pistettä. Myös Alkon pääsiäisoluet tulivat, niistä parhaiten itselleni maistui Stadin Grand Cru Brune Pacques, 9/10 pistettä.

Huhtikuussa sain jälleen nauttia pussimäskäysohjeideni satoa minulle lähetetyn näytepullon muodossa. Kallio-Pahkavuori IPA maistui kevään korvalla erittäin hyvin. Muutenkin kotioluita virtasi postin kautta tasaisesti koko vuoden ajan. Kiitos vaan kaikille lähettäneille - yhtään laadullisesti huonoa pulloa en ole vieläkään saanut.

Toukokuun ehdoton highlight oli jälleen SOPP kauden avannut Rauman oma yksipäiväinen "mini-SOPP", jossa vedin lavalla lonkalta panimoiden esittelyt ja haastattelut sekä yhden olutmaistelun. Toukokuun parhaasta oluesta vastasi Stadin Panimo, jonka American Imperial Porter maistui taivaalliselta. Toukokuun viimeisenä päivänä järjestettiin myös Rauman kotipanijoiden ensimmäinen kokoontuminen, saunaa lämmiteltiin kuutisen tuntia olutta maistellen, ennen kuin löylyihin viimein päästiin.

Kesäkuussa sain ensikosketuksen Sori Brewingin oluisiin, maistelin ajatonta klassikkoa Sierra Nevada Pale Alea ja tein kotipanimossani muinaisolutta, Taaria, jota sitten juhannuksena oikein videolla maistettiin. 

Heinäkuu oli voimakkaasti humaloitujen oluiden juhlaa. Potin räjäytti ensin De Dochter van de Korenaar Extase Double IPA ja myöhemmin Brewdogin Born To Die 04.07.2015. Reittausblogin ensimmäinen kilpailu, Reinheitsgebot 500 vuotta, polkaistiin käyntiin. Kilpailun palkinnot, 3 kpl 11 olutta ja olutlasin sisältäviä olutlaatikoita, tarjosi Biershop-Bayern. Kilpailussa sai luoda ihan minkä tahansa taideteoksen aiheesta Reinheitsgebot tai saksalainen olutkulttuuri.

Elokuussa Reinheitsgebot kilpailu päättyi, osallistujia oli paljon ja voittaneet teokset näet täältä. Elokuun alussa pääsin myös kutsutuomarina Rauman sahtikarsintoihin, tänä vuonna lupasin mennä paikalle ihan kilpailijanakin. Pub Winstonin pienpanimojuhlat kuuluivat elokuun vakiokalustoon viime vuonnakin, menimme paikalle Rauman Olutseuran voimin ja nautimme olostamme. Founder'sin Backwoods Bastards sai rennossa maistelussa täyden kympin. Vielä aivan kuun loppupuolella oli spesiaalimman oluen vuoro, kun maistoon pääsi yksi lajinsa viimeisistä - Hiisin ja Kosoolan Panimon yhteistyönä valmistama Pohjoisen Jättiläinen, aivan huikea elämys ja ehdottomasti yksi viime vuoden tähtihetkistä.

Syyskuussa pääsin maistelemaan Nøgne Ø:n huippuoluita, jotka veljeni Timo toi minulle suoraan panimolta vierailunsa päätteeksi. India Pale Ale ja jo hieman ikääntynytkin #500 olivat molemmat erittäin mainioita. Oktoberfestit käynnistyivät perinteisesti Saksassa ja Raumalla hyökättiin asian äärelle varjofestareiden voimin - oluina kaksi kotimärzeniä, toinen jyväskyläläiseltä Panimo Duunilta ja toinen raumalaiselta Torrvik Bryggeriltä.

Lokakuun alussa polkaisin käyntiin #AvoinOlut haasteen suomalaisille panimoille. Haastoin panimot julkaisemaan jonkin reseptinsä ja reseptejä tulikin kiitettävä määrä. Suurimman suosion on tainnut tavoittaa Panimo Hiisin jakama Iku-Turso Imperial Stout, josta on jo muutamia klooneja valmistettukin. Kävimme Rauman Olutseuran viisihenkisellä iskujoukolla tutustumassa Finlandia Sahdin toimintaan. Loppukuussa ulkosella grillatessa maistui Ruosniemen Diplomi-Insinööri DIPA, 9/10 pistettä.

Marraskuussa käynnistyi "The Battle of IPA", jossa Tuopin Ääressä blogia kirjoittava Arto Halonen haastoi minut kotioluttaisteluun. Julkaisin reseptini ja valmistin olueni marraskuun alussa. Sittemmin olen kisaoluita jo maistanutkin, joskin tämä tapahtui tietysti aivan hiljattain ja tietysti joulukuun puolella. Marraskuussa julkaisin oman arvosteluni vuoden kovimmasta kirjasta, joka oli tietysti Sahti - Elävä muinaisolut. Loppukuusta kovin juttu oli kun Plevnan Siperia teki paluun Alkoon - hain kellarista vuonna 2013 tehdyn pullon ja pistin uuden ja vanhan Siperian rinnakkaisvertailuun.

Joulukuu oli hieman hiljaisempi kuukausi, juttuja ei tullut kuin 16. Joulunpyhät menee tietysti aina hiljaiselona blogin, tietokoneen ja somen puolella muutenkin. Perheen parissa pelaillaan pelejä ja nautitaan sahtia mahdollisuuksien mukaan. Huikeita oluita mahtui silti tähänkin kuukauteen. Alkukuusta pistin rinnakkain Pyynikin eri-ikäiset Vahvaportterit, pitkälti marraskuun Siperia-vertailun tavoin. Alkon jouluoluista parhaiten itselleni toimi Shepherd Neame Double Stout, joka ei varsinaisesti joulun kausiolut ole, mutta tuli Alkoon nyt kausituotteena. Joulun jälkeen kinkkua sulateltiin jälleen loistavalla virolaisen Põhjalan oluella - tällä kertaa erittäin hyvin toimi rommitynnyrissä kypsytelty Imperial Stout Taara Avita! Kuukausi ja vuosi päättyi korkeaan nuottiin olutbloggaajien yhteispostauksella Sinebrychoff Porterista, joka lukumäärien perusteella on kiinnostanut muitakin kuin juttujen kirjoittajia.

Vuosi 2015 oli  Reittausblogille ja minulle itsellenikin hyvä - työteliäs, mutta hyvä. Kotipanimossa oli pannut kuumana, mutta ehdin silti mielenkiintoisten oluiden äärelle. Maitokauppaoluet jäivät ehkä hieman vähemmälle huomiolle, eikä uutuuksien perässä juostu aiempien vuosien malliin. 2015 oli myös eräänlainen käännekohta näytepullojen kohdalla. Maahantuojat ja oluiden tuottajat lähettivät selvästi enemmän näytepulloja kuin ennen. Otin myös vastaan enemmän kotiolutlähetyksiä kuin aiempina vuosina - useimmat lähettäjistä olivat aloittaneet minun pussimäskäysohjeillani tai sitten tehtiin pullovaihtoa niiden paikallisten kanssa, jotka olivat olleet kansalaisopiston kursseillani. En ole tehnyt tilastoja, mutta kotiolut vs kaupallinen menee noin perstuntumalta litramäärinä noin 50-50. Eli kotona tehtyä, joko omasta tai muiden toimesta, olen nauttinut suunnilleen saman verran kuin ostettua tai saatua kaupallista olutta. Se on paljon se - kahdessa vuodessa lähes 100% kaupallisesta 50% tietämiin. Se näkyy tietysti blogin jutuissakin, joista iso osa on ollut kotiolutjuttuja, joko muiden oluita arvioiden tai omien tekemistä tai ensimaistoja kommentoiden. Mikä parasta, nauttimieni oluiden mielenkiintoisuus tai laatu ei ole tästä mitenkään kärsinyt - keskinkertaiset maitokauppaoluet ovat vaan jääneet vähemmälle.

Reittausblogin Kesäpils Rauman kotipanijoiden miitissä

Raumalle muodostunut kotiolutskene on yksi viime vuoden kovimmista hommista  - nyt tekijöitä on jo toiselle kymmenelle ja lisää on tulossa. Lienee vain ajan kysymys, että saadaan tänne oma pienpanimo myös. Itselleni kovin juttu edelleen on se palaute, jota olen kotiolutohjeista, resepteistä ja kirjoituksista saanut - moni vaikuttaa saaneen niistä kipinää oman harrastuksen aloittamiseen ja se on hienoa. Se on vaan käsittämättömän hieno tunne, kun joku ilmoittaa aloittaneen oluen tekemisen minun innostamani. Mieleeni tulee silloin aina se tunne, kun itse maistoin ensimmäistä tekemääni olutta... sitä ei voi ylittää, se ensimmäinen ensimaisto... Tehdessä on pientä epätietoisuutta tuleeko tästä mitään, miten tämä homma nyt menee... vesilukko sitä ja tätä... ja sitten maistaessa lasissa on kuitenkin ihan oikeaa hyvältä maistuvaa olutta.

Eikö kaupallinen olut sitten enää tunnu miltään? No kyllä se tuntuu ihan samalta kuin aiemminkin, laatuolut on laatuolut tekopaikasta riippumatta. Viime vuonnakin muutama suora kymppi tuli jaettua ja kuitenkin melko harvassa ne huonot arvosanat olivat, kun kaupallisen ääreen mentiin. Etukäteisscouttaus tietysti vaikutti tähän, mutta kuitenkin. Sanotaanko, että rajanveto kaupallisen ja kotioluen kesken on käynyt mahdottomaksi - maistamalla ei pysty erittelemään kumpaa kastia lasissa oleva olut edustaa - eikä niitä toisaalta eritellä tarvitsekaan.

Vuosi 2016 on vielä suuri tuntematon. Olutarvioita tulen julkaisemaan ja kotipanimossakin varmasti tapahtuu. Kesällä on sattuneesta syystä taatusti luultavasti hiljaisempaa ja ehkä syksylläkin, mutta sahdin SM-kisojen Rauman karsintaan on elokuun alussa osallistuttava oli miten oli. Jatketaan laatuoluiden äärellä tänäkin vuonna - haluan toivottaa kaikille tämän massiivisen messun loppuun lukeneille hyvää uutta vuotta 2016!