Loviatar
Panimo: Panimo Hiisi, Suomi (Jyväskylä)Oluttyyli: Rye Wine (rukiinen Barley Wine)
Alkoholipitoisuus: 10,5%
Saatavuus: Alkon käsityöläisoluet (5,99€ / 0,33l)
Synnystänsä rummuteltu
vasaraksi vainotuksi
perkeleestä seuraavaksi
pahan perkeeks pohjolasta.
Näillä sanoin panimo kotisivuillaan avaa nautiskelijan matkan Loviatar oluen pariin. Hiisi on tässä oluttyylistä ja pullon ulkonäöstäkin päätellen lähtenyt sellaisella asenteella liikkeelle, että nyt tarjotaan Alkon vuotuiseen settiin paitsi panimon parasta osaamista, myös jotakin hieman erikoisempaa. Se onkin mielestäni juuri oikea tyyli, jolla tähän settiin kannattaa mukaan lähteä. Keskitien olut keskivertoa kovemmalla hinnalla harvemmin houkuttelee, mutta jykevästä Rye Winestä maksaa jo maistaakseen mieluusti hieman enemmän.
Raaka-aineiksi Alkon sivuilla kerrotaan: Pale ale-, ruis- ja karamellimaltaat, Columbus-, Chinook- ja Cascade-humalat. Lisäksi tumma leipomosiirappi.
Punertava, mahonkisen ruskea ja ilman
hiivoja melko kirkas olut. Vaahtoa muodostuu maltillisesti, mikä on
tyypillistä näin vahvoille oluille. Tuoksu on mansikkaisen hedelmäinen,
hieman luumuinen ja runsaan karamellimaltainen. Mansikkaisuus on jännästi
pinnalla ja korkea vahvuus yleisen intensiteetin peittämänä täysin
piilossa. Ruismallas tulee oluen lämmetessä karamellisuuden rinnalle
tuoksussakin - samalla mansikkaisuus pysyy, mutta sen rinnalle tulee
rusinaisuuttakin. Monipuolinen ja voimakas tuoksu, mutta kaikki ei
skulaa yhteen - mansikkaisuutta tuntuu olevan liikaakin. Liekö hiivan käymisestereitä? Maku on runsaan
ruismaltainen, karamellistoffeinen, rusinaisen ja mansikkaisen
hedelmäinen sekä lopussa karkeahkon mausteinen. Alun makeus kääntyy
lopussa kuivempaan, mutta yhä tahmaavan toffeiseen tuntumaan.
Mansikkaisuus häilyy taustalla herukkaisen marjaisuuden kera. Jännä
suutuntuma - ruis on jotenkin niin framilla maussa, että se tulee
pienoisena karkeutena muuten niin tahmaavan makean runsauden sekaan.
Olen kahden vaiheilla onko se hyvä vai huono asia. Barley Winen
karamellimaltaisuudesta se ainakin poikkeaa radikaalisti, mutta aivan
niin nautittavaa se ei tunnu olevan. Tarjoaa kovan haasteen
kokeneemmallekin maistelijalle. Omanlaisensa olut - ei täysin
napakympissä, mutta omanlaisella suomalaisella rankalla ja raa'alla
tavallaan varsin nautittavakin. Hitaasti tosin, mutta kuitenkin.
Yhteenveto
Mansikkainen ruispuuro
ARVOSANA: 8½
Hiisin oluissahan mansikkaisuutta on ollut usein, ainakin Aarnissa ja Raivoavassa Rakissa. Muutenkin olutoppaan foorumilla joskus epältiin että se on johdettavissa ainoastaan Viking Maltin maltaisiin, kun ei sitä ulkomaisissa oluissa esiinny, mutta kotimaisissa kotioluista lähtien...
VastaaPoistaTuota... en kyllä mansikkaa tästä saa millään... Luumua, sherrymäisyyttä ja rukiin leipäisyyttä tuoksussa, sekä alkoholia, joka turhan monen panimon perisyntinä alkaa näillä prosenteilla tunkea läpi. Maussa rukiinen hapahko leipäisyys, se sherrymäisyys, ja alusta asti tymäkät humalankatkerot, jotka jatkuu loppuun asti ja kuivattaa tuntumaa. Alkoholi valitettavasti myös maistuu läpi. Tunnistin kirpakan greippisen humaloinnin. Hieno paletti, joka varmaan vaan paranee kypsyttelyssä - onneksi on toinen pullo vielä jemmassa.
VastaaPoista