Nyt kellarin kätköistä blogiin ties kuinka monennen kerran Anchorin klassinen vanha sumutorvi. Tämän pullon päiväys on 03/2012 ja se on mitä ilmeisimmin pullotettu vuonna 2010. Ikää nyt siis jossain viiden ja kuuden vuoden välissä. Vahvuutta tässä erässä on ollut 8,8%. Vuonna 2014 maistelin Reittaus-TV pätkällä vuonna 2010 pullotetun 10% version ja vuonna 2009 pullotetun 9,4% version. Tämä nyt kellarista poimimani 8,8% vahvuinen lienee Alkon erikoisvalikoimassa vuonna 2011 myynnissä ollutta erää. Ainahan tämä on hyvää ollut, joten ei erällä sinänsä väliä. Vanhemmiten maltaisuus korostuu ja muuttuu toffeemaisemmaksi, kun taas tuoreeltaan Cascade-humalan runsas aromikkuus on enemmän pinnalla. Tässähän humalaprofiili on 100% Cascadea, eli periaatteessa kyseessä on single hop - sellaista termiä ei tosin tunnettu vuonna 1975, jolloin tämä mahtava olut debytoi. Kyseessä lienee eräänlainen uranuurtaja ja suunnannäyttäjä Barley Wine -tyylissä.
Aiemmin mainitsin hommanneeni kotipanimon laitteistoon hieman uutta rosteria ja nyt olen lisäksi hommannut kotakalustoonkin uutta rautaa - eli kirjoitan tätä suoraan uudella pikkuläppäriltä kodan uumenista. Olen asentanut ja koeajanut tässä Photoshopin ja muut tarvittavat, joten sekä jutun kirjoittaminen, että kuvankäsittely ja säätö sujuu nopeasti suoraan paikan päältä. Viekö tämä sitten tunnelmaa itse kodassa fiilistelyltä, se jäänee nähtäväksi. Nyt ainakin tuntuu siistiltä välittää fiilinkejä suoraan paikan päältä, eikä jälkikäteen esim. seuraavana päivänä sisällä istuen. Toivottavasti tekstistä välittyy tunne paremmin suoraan näin "livetaltiointina". Jatkossa tämä toki mahdollistaa tunnelmien välittämisen paremmin suoraan tienpäältä someenkin itselleni niin tärkeällä järjestelmäkameran kuvanlaadulla - jos nyt joskus satun jonnekin lähtemään... No, tiedossa on ainakin Rauman Olutseuran vierailu Ruosniemen Panimolle maaliskuussa.
Mutta nyt siis tosiaan Old Foghornin pariin. Oluen seurana minulla on brittiläistä savu-cheddaria, joka toivottavasti sointuu hyvin voimakkaan makuisen oluen kylkeen. Levylautasella pyörii Mokoman sopivan rauhallinen akustinen Varjopuoli -albumi.
Pullo suhahtaa kun kruunukorkin narauttaa auki ja ilmoille nousee heti voimakkaan hedelmäinen tuoksu. Kunnossa on kaikkien näiden vuosien jälkeenkin, sen huomaa heti. Säilytystilana toimii 12-15 asteinen pimeä rintamamiestalon kellari. Väriltään olut on kauniin punertava ja vaahtoaa mukavan runsaasti. Tuoksu on tiivistynyttä hedelmäsoppaa. Cascaden greippisyyttä ja kukkaisuutta, mutta ei enää todellakaan sitä terävintä sitrusta, vaan sellaista mansikkaista ja luumuista, hieman rusinaistakin kiisseliä. Mallaspohja on nyt yllättävänkin karamellimainen, eikä niinkään toffeemainen kuten muistelen aiempien olleen. Oikein sellainen nektarimainen hedelmäpommi. On se maagista, miten olut vuosien saatossa muuttuu, mutta pysyy silti täysin kunnossa. Olut on suussa pehmeä, runsaan maltainen ja edelleen kiisselimäisen hedelmäinen. Alku- ja keskimaku on pelkkää pehmeyttä ja yleistä runsautta sekä maltaan, että hedelmien muodossa, mutta lopussa katkero ilmoittautuu mukaan peliin ja kertoo olevansa yhä voimissaan. Yllättävänkin tiukka purenta. Makeus pyyhkiytyy suurimmaksi osaksi jälkimausta pois, mutta hedelmäisyys pysyy. Hieman yrttisiä sävyjä nousee loppuvetoon. On muuten nautinnollista. Ei mitään huonoa sanottavaa. Tämä on yksi lemppareistani, eikä petä tälläkään kertaa.
Ai niin, minulla oli sitä juustoakin. Savu-cheddar yksinään ei ole mikään pehmein juustonautinto, mutta savua löytyy ja melko voimakas yleinen "cheddarmaisuus". Ostin Citymarketin juustohyllyltä, joten valmistajaa ei ole tiedossa, muuta kuin tosiaan se, että brittiläistä on. Oluen kanssa toimii hyvin yhteen. Nautin juuston ja oluen yleensä niin, että otan ensin palan juustoa suuhun, makustelen sitä pienen hetken ja hörppään sitten pienen määrän olutta. Juuston savuisuus nousee ensin pinnalle, sitten oluen tullessa mukaan juusto sulaa kermaiseksi ja karamellimaltaiseksi kokonaisuudeksi suuhun, kunnes loppukatkeron jälkeen savuisuus tekee vielä paluun loppuliukuun. Kerrassaan miellyttävää.
Old Foghornin kanssa ei voi epäonnistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.