Kotiolutta: Sun Brew Kutteri, Cave ja Suksi

Tänään maistelussa kolme olutta Mika Pirisen Sun Brew -kotipanimosta. ESB-tyylinen Kutteri Ale, Cave Dark Stout ja Suksi Imperial Stout.

Nokialla kiukaiden ja takkojen parissa toimiva, mutta Raumalla majaansa pitävä Pirinen on itse rakentanut 80-litraisen HERMS-panimon (heat-exchange recirculating mash system), joka on nimeltään "Paksu-Bertta".

Paksu-Bertta

Bertan ohjauspaneeli

Rauman kotipanijat ryhmässäkin vaikuttava Pirinen kävi pari viikkoa sitten tuomassa muutaman oluen tänne meikäläisen kotipihalle. Vaihdettiin siinä muutama sananen itse oluistakin. Kutteri Ale on ESB-tyylinen brittityylinen olut. Imperial Stout taasen on tarkoituksellisen kevyt, vain 6,8%, jolloin se vastaa paremmin tekijän omia mieltymyksiä. Reseptiikasta minulla ei ole mitään tietoa, joten nyt näihin on arvioidessa helppo suhtautua samoin kuin kaupallisiinkin tuotoksiin. Maistetaanpa millaista nektaria Paksu-Bertta on laulanut.

Kutteri Ale
(ESB, 5,2%, pullotettu 21.10.2015)

Utuinen, tummahkon kuparinen, hieman punertava olut. Tuoksu on aidon brittityylinen - mallaspuolella on toffeista karamellimaisuutta ja humalapuolella tammipuumaista, hieman mausteista ja kukkeaa brittihumalaa. Toimii hyvin. Maussa on alussa hieman paahteinen, toffeinen ja pähkinäinen mallaspohja ja keskivaiheilta loppuun edetessä mukaan tulee mausteista, hieman teelehtimäistä ja kuivan puumaista humaalaa. Suutuntuma on runsaan maltainen ja pehmeä - hiilihappoja on sopivan maltillisesti. Katkeruutta on riittävästi, se vie maltaan orastavan makeuden sivummalle ja jättää loppumakuun miellyttävän tunnun. Aidompi ja parempi brittituntuma tässä on kuin esim. Ruosniemen Työmiehessä tai Maku ESB:ssä -  liekö avain onneen sitten pidemmässä kypsytyksessä? Tämähän on nyt ollut jo 4 kuukautta pullotettuna. Maussa on jotain hieman punaisen marjaista, miltei herukkaista hedelmäisyyttä, jonka yhdistän Safalen S04 kuivahiivan käymisesterisyyteen. En siis tiedä reseptiä, mutta jos pitäisi veikata, niin S04 olisi veikkaukseni. Oikein miellyttävä ja maukas brittityylinen ale - ei tarjoa mitään sensaatiomaista, mutta toimiva resepti ja erinomainen toteutus.

Cave Dark Stout

(Stout, 6,2%, pullotettu 18.12.2015)

Musta olut, joka on voimakkaasti vaahtoava. Vaahto jättää myös paksut pitsikuviot lasin reunoille. Tuoksu on paahteisen maltainen, hieman kaakaomaisen kahvimainen. Aivan kuivakan paahteiseksi ei tuoksu kuitenkaan vedä, vaan seassa on makeamman maltaan ja suklaankin sävyjä. Aromihumalointi ei varsinaisesti hypi nenille, mutta pientä greippisyyttä sieltä on erottuvinaan. Maku on kuivakampi kuin tuoksun perusteella oletin - asianmukaisen stoutmainen. Niin runko kuin makuprofiilikin jää kuitenkin hieman ohkaiseksi - paahteisuutta, suolaisuutta  (noitapillilakua), liituisuutta ja kevyttä kahvimaisuutta löytyy. Savuisuuttakin aistin aivan loppuvedossa. Katkero näykkäisee lopuksi keskiverrosti, mutta humalien aromikkuutta ei liiemmin erotu. Runkoon kaipaisin lisää potkua. Intensiivisempää paahteisuutta ja jonkinlaista runsautta, jota voisi hakea vaikka kaurahiutaleilla tai pienellä määrällä vehnämallasta. Hyvin puhdaspiirteinen ja varsin tasapainoinenkin, mutta sellaisella perisuomalaisella turhankin hillityllä tavalla. Huipputasolle päästäkseen pitäisi loihtia kehiin lisäksi jonkinlaista runsautta ja räväkkyyttäkin. 

Suksi Imperial Stout

(Imperial Stout, 6,8%, pullotettu 8.12.2015)

Syvän tummanruskea, vaahdoltaan hieman mokkavivahteinen olut. Tuoksu on pehmeämmän ja runsaamman tuntuinen kuin aiempi Cave, myös aromihumalaa on nyt tuntuvammin ja se on selvästi jenkkityylistä. Intensiivisyys ei tietysti 6,8% oluella ole 10% jytkyn tasoa, mutta samoja runsaan maltaisia, hieman karamellimaisia ja suklaisia piirteitä löytyy. Maussa on alussa nokipannukahvia ja hienoista tuhkaisuuttakin - jälleen iso kontrasti tuoksun pehmeyteen. Vasta keskivaiheilla esiin nousee pehmeämpää suklaisuutta ja sitten taas lopussa kahvisuus tekee comebackin. Jenkkihumalien greippisyys komppaa taustalla mukavan tanakasti ja hiivan esterisyys sekä kenties siirappikin tekevät pientä kuivahedelmäisyyttä tai rusinaisuutta taustalle. Tämäkin on Caven tapaan enemmän suolainen kuin makea, sillä  maltaisuus jää taas tuoksun antamaa odotusarvoa kevyemmäksi. Runkoa saisi olla omaan makuuni lisää - kyllä Imperial Stout vaan mielestäni kaipaa sitä vahvuutta, jyhkeyttä ja öljyistä suutuntumaa. Oluessa ei toki ole mitään vikaa, vaan se on oikein hyvän makuinen ja nautittava. Imperial Stout nyt vaan on sellainen oluiden kuningas, että sellaiselta odottaa aina jotain hieman enemmän. Istuttaisin tämän ennemmin perinteisen portterin lokeroon ja sellaisena se hyvin toimiikin - juotavuus on nimittäin kunnossa ja syvyyttäkin löytyy, mutta se tietty jykevyys siis puuttuu.

Hyviä oluita kaikki. Parhaiten omaan makuuni osui Kutteri Ale, joka oli hieno osoitus siitä, että kyllä sen aidon brittiviban kotiolueenkin hyvällä reseptillä ja toteutuksella saa - ja kenties muutaman kuukauden kypsyminenkin on auttanut. Tummiin oluisiin jäin molempiin kaipaamaan tiettyä lisävaihdetta, vaikka laadukkaita ja nautittavia olivatkin.

Kiitokset Mikalle ja Paksu-Bertalle oluista!