Kotipanimon laitteisto päivittyy & pari reseptiaihiota

Olen nyt valmistanut yli kaksi vuotta olutta lähestulkoon samalla prosessilla, pitkälti kirjoittamieni pussimäskäysohjeiden mukaisesti. Laitteisto on siis koostunut 17 litraisesta kattilasta ja siiviläpusseista. Vaihtelevasti olen käyttänyt myös tekemääni pesuvatisiivilää ja sahdintekoon tietysti mehumaijaa. 

Vanha kattila toiminnassa.

Eräkokoon olen ollut ihan tyytyväinen. 12-15 litraa tulee kerralla ja se on ollut minulle ihan riittävä määrä. Satsit saa juotua ja osittain lahjoitettua tai vaihdettua pois nurkista riittävän tuoreena. Vahvempia oluita on toki kellariinkin kertynyt.  Mm. viime kesäkuussa tekemäni Quadrupel-erä on siellä paria nautittua maistiaispulloa lukuun ottamatta vielä kypsymässä.

Huuhteluvaihe on pussimäskäyksen akilleen kantapää - pussia huuhtelemalla jäädään 60-65% tehokkuuksiin, eikä pesuvatisiivilälläkään päästä juuri sen parempiin. Mäski ei muodostu siiviläksi, eikä vierrettä kirkastavaa vorlaufia saa aikaiseksi. Loistava olutta on tullut vanhallakin metodilla, mutta halusin kuitenkin kehittää laitteistoa erityisesti tätä siivilöintivaihetta silmälläpitäen. Tavoitteena on entistä kirkkaampi ja täten tasalaatuisempi vierre, eikä olisi pahitteeksi jos tehokkuudenkin saisi paremmalla huuhtelulla nostettua 70-75% tietämiin. Lisäksi haluaisin päästä eroon pussien kanssa kikkailusta.

Kuinkas tätä sitten lähdetään tavoittelemaan? No, mitään mullistavaa ei laitteistossa tapahtu. Kalliita (se nyt on tietysti suhteellista) automaattipannuja a'la Grainfather tai Braumeister ei tähän talouteen edelleenkään tule, vaan homma pidetään simppelinä. 

Ihan ensiksi tilasin toisen kattilan - samalla halkaisijalla kuin vanhakin, jotta se mahtuu erilliselle induktiokeittolevylleni, mutta hieman korkeampana. Tilavuutta uudessa kattilassa on 20 litraa aiemman 17 litran sijaan. Kattila ei ole parasta mahdollista "catering-laatua", mutta hintaisekseen vaikuttaa erinomaiselta. Ulkoisesti se on työstöjäljeltään samaa tasoa kuin aiempi kattilani, joka sekin on kestänyt käytössä pari vuotta oikein mainiosti. Tilauspaikkana toimi jälleen Saksan Amazon.

Tämä uusi kattila saa toimia jatkossa keittokattilana ja vanha kattilani toimittaa jatkossa mäskäimen virkaa. Kattila muuttuu mäskäimeksi MattMillin EKTP siiviläputkellä, joka kestää keitonkin, mikäli joskus haluan tai joudun käyttämään vanhaa kattilaa keittämiseenkin. Siiviläputken mukana tulee hana, eikä kattilaan tarvitse kuin porata sopiva reikä ja laitteisto on käyttövalmis. 

Idea on siis mäskätä pienemmässä kattilassa ilman mitään pussia ja siivilöidä vierre sitten siiviläputken ja hanan välityksellä kirkkaaksi kierrättäen suoraan toiseen kattilaan, joka on valmiiksi keittolevyllä ja lämmöt päällä. Huuhtelu ottanee puolisen tuntia ellei enemmänkin aikaa, mutta huuhtelun päätyttyä vierre lienee lähes välittömästi jo kiehuvaa eli keittoon päästään ilman turhaa odottelua. Käyttökokemuksia on tietysti luvassa kunhan kun hilut saapuvat ja pääsen tekemään.

Seuraavat kaksi kotipanimon oluterää on jo tavallaan lyöty lukkoon. Ensin aion tehdä "Neljän Viljan Hefen" ja sen jälkeen "Oat Pale Alen". Reseptiaihiot alla. 

Tämä vehnäolut tulee luultavasti tehtyä ennen kuin siiviläputki ehtii saapua, joten se saa kunnian toimia kenties viimeisenä vanhaan tapaan tehtynä oluena - ainakin kotioloissa, pitämilläni kotiolutkursseilla taidan edelleen opettaa sen yksinkertaisimman, eli pussimäskäystekniikan. Perusmaltaina tässä Viking Maltilta vehnä ja sahtimallas. Haen suutuntumaan pehmeyttä  testimielessä ostamallani Thomas Fawcettin kauramaltaalla ja samaisen mallastamon ruismaltaalla, josta toivottavasti jäisi loppumakuun myös pieni rukiin vivahde. Lisään testimielessä myös hyvin pienen määrän vaalea karamellimallasta, Cara Palea, koska sitä nyt sattuu olemaan. Aiemmat kuivahiivoilla tehdyt vehnät on aina olleet myös enemmän kuivia ja happamia, joten jos tuosta Cara Palesta jäisi pientä runkoa ja maltaan makeuttakin, niin ei sekään haitaksi olisi. Nyt toki hiivana WLP300 nestehiiva, joka on tällä hetkellä kansalaisopistolla kurssiolueksi tekemämme Weizenbockin pöntössä. Valmistan vierteen, laitan sen jäähtymään ja sitten käyn lappoamassa kurssioluen toiseen astiaan pois hiivakakun päältä. Sen jälkeen siivoan hiivakakun päältä hieman ylimääräisiä pois ja sitten vaan kaadan uuden vierteen pönttöön. Katkerohumaloinnin jätän ehkä jopa naurettavan kevyeksi (tätä täytyy kyllä vielä miettiä...), mutta aromipuolelle laitankin sitten enemmän potkua perinteisillä lajikkeilla, joita tilasin nyt vaihtelun vuoksi oikein kukkana ainaisten pellettien sijaan. On se autenttisemman oloista ja näköistä kun kukka menee kattilaan. 

Seuraavaksi sitten uuden laitteiston ensipolkaisuna on tarkoitus jatkaa kokeiluja Thomas Fawcettin kauramaltaan kanssa. Oat Pale Aleen sitä tulisi noin 20% mallaspohjasta. Katsotaan tulisiko sillä sopivan runsas ja pehmeä suutuntuma - sellainen äärettömän juotava "hop juice". Sahtimallas toimii pohjana ja Cara Palea livahtaa mäskiin myös melko tuntuvasti. Runsasrunkoinen, pehmeä ja tyyliin nähden melko maltillisesti katkeroitu, mutta runsaasti aromi- ja kuivahumaloitu olut on tavoitteena.  Hiivana tässä joko WLP041 nestehiiva, jota keräsin eräästä aiemmasta satsista talteen, tai mikäli se pettää (täytyy testata startterilla), niin aina luotettu US-05 hoitaa kyllä homman.

Sellaista siis luvassa. Tämä riittänee tämän illan olutpohdiskeluiksi. Panemisiin!