Kotiolutta: Kansalaisopiston Tumma Vehnä

Tänään maistossa viimeisimmällä Rauman kansalaisopiston kotiolutkurssillani pantu tumma vehnis. Kaivoimme reseptiä kehittäessä netistä Schneider-Weissen legendaarisen Aventinuksen mallaspohjan, johon yritimme lisätä Vakka-Suomen Panimon loistavassa Wehnäbockissa ihastuttaneen Cascade -humaloinnin.

Kun maistoimme tätä weizenbockia ensimmäisen kerran kansalaisopistolla, oli se kolme viikkoa pullotuksen jälkeen vielä hieman turhan kypsymättömän oloinen. Nyt pullotuksesta on miltei kaksi kuukautta, joten kypsymisasteen pitäisi olla kohdillaan. Cascaden terävin sivallus voi taas olla haihtunut ajan myötä, mutta aina ei voi kaikkea saada. 

Katsotaanpa miten maistuu nyt. Resepti alla kuvassa.

Tumman punaruskea olut. Kauniin värinen tulen loimutessa. Tuoksussa on jotain samaa kuin Aventinuksessakin. Vehnishiivan banaanin ja neilikkaisuuden lomasta tulee läpi suklaisuutta ja kevyttä paahteisuutta. Aventinuksen pehmeään monimuotoisuuteen ei kuitenkaan ylletä ja Cascaden tuntukin on turhan vaimeana taustalla. Tyylipuhdas tuoksu kuitenkin - tummaa vehnäpukkiahan se. Maku on kuivahko, ja ei paljoa, mutta hieman karkean paahteinen - tummaa mallasta ei paljoa ole, mutta se tulee silti liiaksi makuun. Ehkä sen olisi voinut lisätä sekaan vasta mäskäyksen lopussa tai huuhteluvaiheessa, jolloin siitä olisi tarttunut väri ja hieman makua, mutta ei tätä hienoista karkeutta. Kyse on siis vivahteesta, mutta ilman sitä tämä olisi melko täydellistä. Nestehiiva WLP300 tekee sopivat banaanit ja humalointikin toimii - joskin Cascaden määrää voisi reilusti lisätä. Puhdaspiirteinen ja maukas olut. Laadun puolesta onnistuimme kyllä hienosti, vaikka aina se näissä opetustilanteissa hieman jännittää, kun pöntön yllä kuhisee ihmisiä tiirailemassa vierteen tilaa ja muutenkin on enemmän säpinää kuin kotikeittiössä. Reseptikin on varsin hyvä, pienin tuunauksin jopa erinomainen. Suklaamallas siis myöhemmin vasta kehiin tai kokonaan pois ja Cascadea lisää.