Nyt maistoon olutta porilaiselta kotipanijalta Roope Vähä-Aholta, joka pari viikkoa sitten ajeli Porista Raumalle vaihtamaan kanssani pari sanaa ja muutaman oluen. Roope on tehnyt olutta puolitoista vuotta. Laitteistona on 15 litrainen kattila ja Melkkon perinteinen kotiviinipönttö hanalla ja pesuvatisiivilällä. Tulevaisuuden haaveissa siintää Grainfatherin hankinta tai paranneltu itse rakennettu laitteisto.
Antikamnia IPA on 7,5% vahvuinen ja laskennallista katkeroa on 100 IBU. Mallaspohjassa sahtimallasta (Viking Maltin sahtimallasekoitetta), Abbey Maltia ja panimosokeria (dekstroosia). Humalina keitossa Columbus, Amarillo ja Cascade. Kuivahumaloinnissa Amarillo ja Cascade. Hiivana US-05. Olut on pullotettu 28.1.2016.
Tekijän saate oluelle:
Antikamnia IPA on saanut nimensä 1800-1900 lukujen taitteen ihmelääkkeestä, jonka piti parantaa kaikki säryt. Niin se tekikin, mutta valitettavana sivuvaikutuksena oli mm. myrkytyskuolema. Nomikäettei! Tämä olut ei myrkytä, mutta olen pyrkinyt voimakkaaseen humalan hedelmäisyyteen maltillisella katkerolla. Olut on pullotettu sokerin sijaan mouhijärveläisen Pesosen mehiläistarhan hunajalla.
Kirkas, kultainen olut, joka vaahtoaa IPA-lasissa asiaankuuluvasti. Tuoksussa on yllättävän suuressa roolissa raikas kukkainen hunajaisuus, vaikka hunajaa on käytetty ainoastaan pullotusvaiheessa jälkikäymissokerin sijaan. Aprikoosisosetta, mangoa ja sitruunaisuuttakin nousee. Hyvin puhdas ja raikas tuoksu, mutta sellainen intensiivinen "voimakas humalaisuuden noste", joka parhaissa tyylin edustajissa suorastaan puhaltaa lasista ulos, osittain puuttuu. Tykkään kyllä tuoksusta kovasti, hunajaisuus sopii hedelmänektarimaiseen aromikkuuteen hyvin. Suutuntuma on yllättävänkin kevyt, sessio-ipan tasoa ja katkeruus lyö välittömästi tiukasti kitalakeen. Onpas kuiva - maltaan makeutta ei löydy, mutta pieni hunajainen makeus sen sijaan löytyy. Loppu on suorastaan pilsmäisen purevan kuiva - mielleyhtymä johtunee voimakkaasta, osin yrttiseksi puskevasta humaloinnista. Saatteen mukaan tavoiteltu hedelmäisyyttä katkeron kustannuksella, mutta mielestäni tässä on nyt hieman päinvastoin - kevyt runko ja tiukka katkerointi eikä tuoksun hedelmäisyys juurikaan toistu maussa. Aromikkuus on enemmän tiukkaa greippisyyttä.
Ikäkin on tässä jonkinlainen tekijä. Ikääkin kun jo jonkin verran on - tunnistan efektin omista oluistani. Aromi- ja kuivahumalointi alkaa heikkenemään kuukausi pullotuksen jälkeen selvästi ja tällä on ikää jo yli kaksi kuukautta. Kaupallisella puolella tämä on pienempi ongelma, sillä siellä olut ei joudu, tai ei ainakaan pitäisi joutua hapen kanssa kosketuksiin pullotusvaiheessa, joten se kestää pullossa hyvänä pidempään. Ihailen sekä ulkonäön, että aromien ja makujen kirkkautta - laatutaso on korkea. Reseptiin voisi hakea mallaspohjaan lisää runsautta esim. kaurahiutaleilla (kirottu olkoon Tuopin Ääressä blogikollega Arto Halonen, kun tämän nallepuuron päähäni istutti). Humalointia on vaikeampi kommentoida kun ikä selvästi ainakin aromipuolta verottaa. Edelleen täysin kunnossa oleva, nautittava olut. Huikea kirkkaus. Tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.