Pussimäskäys - eli kuinka tehdä hyvää olutta helposti kotona

Tässä jutussa kerrotaan seikkaperäisesti, kuinka teet olutta helposti pussimäskäämällä. Pussimäskäys on yksinkertainen tapa tehdä hyvää olutta kotona. Se on helppoa ja halpaa, mutta lopputulos vastaa täysin kaupallisia oluita. Raaka-aineet ja panoprosessi ovat samat kuin kaupallisissa pienpanimoissa, mutta tekemiseen tarvittava laitteisto koostuu pitkälti keittiön perustarvikkeista.

Esimerkkinä toimivan oluterän raaka-aineiden hinnaksi tulee noin 1€ / litra, eli 33 senttiä per pullo (0,33l)

1. Tarvikkeet, jotka tulee hankkia ennen oluen valmistusta:

• Riittävän iso kattila (itselläni on 17-litrainen)
• Kannellinen käymisastia
• Vesilukko käymisastiaan
• Siiviläpussi
• Keittiövaaka
• Ominaispainomittari
• Lämpömittari
• Mitta-astia 
• Lappo pullottamista varten
• Desinfiointiainetta 
• IKEA:n Idealisk lävikkö (ei pakollinen, mutta pirun kätevä) 

Vinkit tarvikkeiden hankkimiseen: Kotipanijan starttisetti: kaikki mitä tarvitset yksinkertaiseen pussimäskäilyyn

2. Apuohjelmat

Apuohjelmien käyttö helpottaa tekemistä huomattavasti. Ohjelmiin syötetään tietoja kuten eräkoko, raaka-aineet ja tavoitelämpötilat, jonka jälkeen ohjelma tekee tarvittavat laskutoimenpiteet ja kertoo esim. tarvittavat vesilisäysten lämpötilat. Itse käytän tässäkin ohjeessa kuvattua BrewMate ohjelmaa, joka on ilmainen.

HUOM! BrewMaten uudempi versio on nimeltään Brewer's Friend, joka ilmaisversiona sisältää tiettyjä rajoitteita. Suosittelen lataamaan alkuperäisen version tästä: BrewMate v1.26 latauslinkki (Softpedia.com)

Muita ohjelmia on mm. kaupallistenkin panimoiden käyttämä Beersmith (maksullinen) sekä Linuxille ja Macille sopiva Brewtarget (ilmainen). Androidille on saatavissa Wort. Itselläni on kokemusta ainoastaan BrewMaten käytöstä, joten en osaa neuvoa muiden ohjelmien käytössä tarkemmin, mutta perusperiaate kaikissa on sama.

3. Reseptit

Mikäli sinulla ei ole vielä riittävästi taitoa tehdä olutreseptiä itse, niin ei hätää, sillä netti on niitä pullollaan. Yksi tapa lähteä liikkeelle on yrittää kloonata oma suosikkiolut, tässä auttaa google, esim. hakusana "Anchor Liberty Ale clone" löytyy useita harrastajien tekemiä variantteja.

Toinen tapa on tutustua suomalaisten pienpanimoiden jakamiin resepteihin, joita löytyy tästä blogista tagin #AvoinOlut takaa.

Voit myös käyttää minun laatimiani hyväksi havaittuja reseptejä, joita löytyy blogin Kotioluen valmistus -sivulta.

Ensimmäistä kertaa tehdessä on hyvä valita yksinkertainen resepti, esim. suosittu Reittausblogi IPA

4. Raaka-aineet

Kun laitteisto ja resepti on haarukassa, niin enää tarvitset raaka-aineet. Oluesta suurin osa on vettä. Suomalainen juomakelpoinen hana- tai kaivovesi käy oluen tekemiseen sellaisenaan. Veden laatu eri paikkakunnilla vaihtelee ja tarvittaessa tarkemmat tiedot veden säätämistä varten saa paikalliselta vesilaitokselta.

Muut raaka-aineet (maltaat, humalat ja hiiva) tyypillisesti tilataan nettikaupoista, joita Suomessa on (aakkosjärjestyksessä):

• Brewcat
• Lappo
• Panimonurkka
• Viinitalo Melkko

Viinitalo Melkkolla on myös Viinimaailma niminen kivijalkamyymälä Vantaan Myyrmannissa.  Tässä vielä listaus ulkomaisista nettikaupoista, jotka voit myös tsekata: Amihopfen, Brouwland, Humle, Pruulmeistrid.

HUOM! Mikäli sinulla ei ole mallasmyllyä maltaiden rouhimista varten, sinun on tilattava maltaat valmiiksi rouhittuna. Valmiiksi rouhituissa maltaissa et voi itse kontrolloida rouhimisen astetta (karkea/hieno), mutta voit toki esittää myyjäliikkeelle toiveesi millaista haluat. Rouhitut maltaat säilyvät oikein säilytettynä (kuivassa, hieman hengittävässä pussissa) hyvänä vähintään 6 kuukautta, rouhimattomat pidempäänkin. Itse olen käyttänyt ainoastaan valmiiksi rouhittua mallasta ja olen ollut laatuun tyytyväinen.

Humalat suositellaan säilytettäväksi vakuumipakattuna pakastimessa, jolloin ne säilyttävät arominsa pidempään.

5. Oluen tekeminen

Nyt meillä on katsottuna laitteet, resepti ja raaka-aineet, joten ei muuta kuin tekemään. 

Käyttämäni pussimäskäystekniikka lyhyesti: 

1. Maltaat sekoitetaan sopivan lämpöiseen veteen (eli mäskätään) mallaspussin sisällä kattilassa. Uunia tai eristystä käytetään apuna lämpötilan ylläpitämisessä. 
2. Mallaspussi huuhdellaan käymisastian yllä lävikköä apuna käyttäen - maltaat jäävät pussiin ja niistä erotettu sokeripitoinen vierre kattilaan.
3. Huuhtelun jälkeen vierre keitetään ja keiton aikana maustetaan (tyypillisin mauste on humala)
4. Keiton jälkeen vierre jäähdytetään (esim. vesihauteessa)
5. Jäähdytyksen jälkeen vierre siirretään käymisastiaan ja lisätään hiiva. Annetaan käydä rauhassa.
6. Käymisen jälkeen pullotetaan.
7. Pullotuksen jälkeen nautitaan.

Panoprosessi ottaa aikaa noin 4-5 tuntia (aloittelijalta 1-2 tuntia enemmänkin), käymisessä menee vähintään viikko, pullotuksessa noin tunnin verran ja loppu onkin sitten taas odottelua, että olut jälkikäy ja kypsyy nautintakuntoon. 

Sitten aloitetaan esimerkkioluen tekeminen. Ensimmäiseksi lyödään apuohjelma, tässä tapauksessa BrewMate, käyntiin ja katsotaan mistä lähteä liikkeelle.

Itse halusin tällä kertaa valmistaa American Pale Alea. Olin netistä tutkinut muiden reseptejä ja kaupallisten panimoiden tuotosten kloonireseptejä, joten tiesin hieman mitä tyylin oluet ovat syöneet. En kirjoita tähän mitään BrewMaten käyttöopasta, mutta alla olevista kuvista näette mistä on kyse. Ohjelmalle annetaan eräkoko (kattilan koko on tässä tärkeä - sitä ei kannata ylittää), raaka-aineet, humalat, humalien keittoajat jne. ja ohjelma kertoo minkälainen vahvuus ja katkeroarvot (IBU) näillä olisi suurinpiirtein saavutettavissa. Mäskäyslämpötila (Mash Temperature) on oletusarvona 66, joka on sellainen perushyvä lämpötila. Nyrkkisääntönä korkeammilla lämmöillä (68-71 astetta) saa rungoltaan tuhdimman ja makeamman oluen (joka ei käy niin kuivaksi) ja matalammilla mäskäyslämmöillä (62-65 astetta) kuivemman oluen.

Kun resepti on suunniteltu, näkee Brew Day napin takaa mitä panopäivänä pitäisi yrittää.

Tärkeitä lukemia tässä ruudussa on Strike Water, joka kertoo paljonko kattilaan laitetaan aluksi vettä. Tässä tapauksessa siis 11 litraa ja Strike Water Temp, joka kertoo kuinka lämpimäksi tuo vesi pitää lämmittää (tässä tapauksessa 72 astetta). Lisäksi huuhteluveden määrä, eli Sparge Water ja huuhteluveden lämpö Sparge Water Temp kannattaa laittaa muistiin. Huom! Minulla on tässä liian suuret määrät, koska ohjelma näyttää, että vierrettä olisi ennen keittoa 18,5-litraa ja minullahan on vain 17-litrainen kattila. Strike Wateria voi säätää alemmas, jolloin ohjelma automaattisesti nostaa Sparge Waterin määrää tai toisinpäin. 

Sitten tekemään! Ensimmäisenä laitetaan Strike Water lämpenemään liedelle ja samalla uuni lämpenemään n. 80 asteeseen. Tässä esimerkkipanossani mittasin siis tuon 11 litraa vettä kattilaan ja sitten kattila liedelle. Mittakannu on kätevä olla tässä vaiheessa tai vaikkapa litran pullo tms. Sitten punnitaan maltaita sen verran kuin resepti vaatii. Kun maltaat on punnittu, laitetaan ne siiviläpussin sisään. 

Kun kattilassa oleva vesi on lämmennyt ohjelman kertomaan lämpötilaan (Strike Water Temp, tässä tapauksessa 72 astetta), lasketaan mallaspussi hitaasti veteen, ettei vesi tule kattilan reunoilta yli. Vedelle on annettava hieman aikaa imeytyä maltaisiin - kyllä se sinne mahtuu vaikka aluksi mahdottomalta tuntuukin. Kun pussi on kokonaan vedessä, sekoitetaan puhtaalla kauhalla tai vaikka paistinlastalla niin, että kaikki maltaat ovat varmasti kunnolla kostuneet - painele kauhalla kattilan reunoja vasten, jotta kaikki paakut varmasti rikkoontuvat. Sekoittelun jälkeen voit ottaa vielä varmistusmittauksen, että mäskin lämpötila vastaa tavoitteena olevaa mäskäyslämpötilaa (tässä tapauksessa 66 astetta). BrewMate osaa laskea nämä vesien lämpötilat niin hienosti, että lämpötila osuu pääsääntöisesti aina kohdilleen.

Uuni on tässä vaiheessa luultavasti jo lämmennyt ja se voidaan sammuttaa. Suljetaan kattila kannella ja vuorataan se jollain peitteellä. Sen jälkeen nostetaan vuorattu kattila uuniin, luukku kiinni ja annetaan olla siellä. Mäskäysaika on tyypillisesti 60-90 minuuttia.

Kattila uunissa vuorattuna. Nyt vaan luukku kiinni ja odottelemaan.

Kattilaa hankkiessa kannattaa olla uunin sisämitat tiedossa, ettei tule ikäviä yllätyksiä sopivuuden suhteen. Uunin lämpötila ei ole millään tavalla kriittinen, riittää kun siellä on lämmin (n. 70-80 astetta alussa). Uunin ei ole tarkoitus lämmittää kattilan sisältöä, vaan ainoastaan toimia apuna lämmön ylläpitämisessä. Tarkasti kontrolloituihin mäskäyslämpötiloihin tällä metodilla ei päästä, mutta ei ole tarviskaan - sitä varten on sitten eri vehkeet ja metodit. Omaan kokemukseeni perustuen mäskäyslämpötila pysyy tällä tavalla riittävän hyvin tavoitellussa 90 minuutin ajan. Kattilassa ei tarvitse käydä välillä sekoittelemassa, vaan antaa maltaiden rauhassa muhia vaan. Odotellessa voi korkata vaikkapa oluen tai punnita humalat - tai miksei tehdä vaikka molemmatkin.

Mikäli kattilasi ei mahdu uuniin, voit viedä sen esim. saunaan tai sitten vaan eristää hyvin esim. makuupussilla, toppatakilla, isolla peitolla... tai ihan millä vaan ja asettaa vedottomaan paikkaan. Tarkoitus on vaan pitää tavoiteltu mäskäyslämpötila tasaisena koko mäskäyksen ajan.

Mitä mäskäyksessä tapahtuu? 

Mäskäyksen aikana entsyymitoiminta muuntaa maltaiden sisältämän tärkkelyksen hiivan ymmärtämään muotoon, eli sokereiksi, jotka hiiva myöhemmin syö, eli käyttää alkoholiksi. Tämän ohjeen tapauksessa mäskäys on yksivaiheinen - samaa tapaa käyttävät monet pienpanimot Suomessa ja ympäri maailman. Kiireiselle riittää 45 minuutin mäskäys, kiireetön voi mäskätä 90 minuuttiakin - pidempi aika antaa tärkkelykselle enemmän aikaa muuntua sokereiksi, joten pidemmällä mäskäysajalla saatat saada maltaista irti enemmän.

Mäskäysaikana kannattaa humalien punnitsemisen lisäksi valmistella huuhtelussa tarvittavat jutut. Puhdas käymisastia kannattaa laittaa lattialle ja lattia suojata pyyhkeellä, ellei olla vesieristetyssä tilassa. Lävikkö tai muu siivilä asetetaan käymisastian päälle. Kun mäskäykseen suunniteltu aika (esimerkkitapauksessa 90 minuuttia) on kulunut otetaan kattila uunista. Lämpötilan voi mitata, jotta tietää kuinka hyvin omat eristykset ovat toimineet ja tarviiko jatkossa tehdä jotain toisin.

Sitten nostetaan mallaspussi lävikön päälle - kannattaa nostaa pussi ylös ja antaa hetken valua kattilaan ennen lävikköön siirtämistä, jotta suuremmalta sotkulta vältytään ja kaikki kallisarvoinen tavara saadaan talteen. Itse olen tässä vaiheessa kaatanut kattilan sisällön varovasti lävikön vierestä käymisastiaan niin, että kattilan pohjalla mahdollisesti olevat mallasjyväset tai muut muhjut jäävät kattilaan, josta ne ennen keittoa sitten pestään pois. Huuhteluvedet on hyvä olla tässä vaiheessa valmiina toisissa kattiloissa, jotta pääsee heti huuhtelemaan. Huuhteluveden lämpötila ei ole tässä pussin huuhtelussa kovin tarkka, 80-90 asteinen toimii aina.

Kattila uunista ulos. Mallaspussi vielä kattilassa.

Mallaspussi nostettu lävikköön. Ennen huuhtelua saatu vierre vielä kattilassa, josta kaadan sen käymisastiaan (lävikön ohi)

Sitten vaan lämmitettyä huuhteluvettä pikkuhiljaa pussin päälle ja antaa rauhassa valua. Huuhteluun voi käyttää vaikka 30 minuuttia.

Nyt on siis mallaspussi lävikön päällä ja kattilassa olleet vierteet kaadettu käymisastiaan. Sitten huuhdellaan pussia vedellä, eli pyritään irrottamaan pussissa olevien maltaiden viimeisetkin sokerit vierteeseen, jotta saadaan mahdollisimman hyvä hyötysuhde maltaista irti. Muistetaan Brewmaten antama huuhteluveden määrä, eikä sitten muuta kuin lorotellaan sitä vettä pussin päälle pikkuhiljaa ja annetaan valua. Tämä on hyvä tehdä ilman turhaa hätiköintiä. Tässä esimerkkinä olevassa APA oluessa huuhteluun meni noin 25 minuuttia. Kun kaikki huuhteluvedet on käytetty, voi pussia painellen vielä tiristää maltaista viimeisetkin "mehut" irti. Itse painelen tuolla kuvassa näkyvällä sinisellä kauhalla kaikessa rauhassa pitkiä painalluksia. Kannattaa myös seurata käymisastian asteikkoa, jotta näkee paljonko vierrettä on kasassa. Tämä siitä syystä ettei kattilan tilavuus ylity ja siitä syystä ettei vierteestä tule tavoiteltua laimeampaa (eli siihen tule liikaa vettä).

Katso myös: Vaihtoehtoinen huuhtelutekniikka pussimäskäykseen (jotkut ovat saaneet tällä metodilla maltaista irti paremman hyötysuhteen)

VINKKI: Vierteen voi keittää useammassakin kattilassa, ellei yhden kattilan tilavuus riitä. Mäskäystä varten tarvitset kuitenkin ison lämpöä kestävän astian (joka tässä ohjeen tapauksessa on tuo kattila).

Kun huuhtelu on valmis, kaadetaan vierre käymisastiasta takaisin kattilaan - itse olen huuhdellut kattilan ennen tätä vaihetta kuumalla vedellä puhtaaksi, koska sinne aina mäskäyksen aikana jotain pohjaan ja reunoille jää. Sitten ei muuta kuin kattila liedelle ja odottelemaan, että vierre saavuttaa kiehumispisteen.

 

Kiehumispiste lähestyy

Hot break, saostuneet proteiinit kaavitaan pois ennen humalien lisäämistä - lopputuloksena kirkkaampi vierre

Vierre steriloituu kun se keitetään ja samalla se humaloidaan ja/tai maustetaan muuten. Keittoaika on yleensä yksi yksi tunti.

HUOM! Keitä aina ilman kantta tai kansi (joitakin senttejä) raollaan, jotta vältyt DMS-pitoiselta oluelta.  Kansi voi olla päällä lämmitysvaiheessa, ennen kuin kiehuminen alkaa.

Kun vierrettä aletaan keittämään, alkaa hieman ennen kiehumista oluen pinnalle kertyä "vaahtoa", koska vierteessä olevat proteiinit saostuvat. Tämä on niin sanottu hot break - Lue lisää: Howtobrew.com (englanniksi)

Vierteen kirkkauteen voi vaikuttaa kuorimalla vaahdon vierteen päältä pois. Parhaiten olen todennut tämän onnistuvan ihan perinteisellä siivilällä. Vaahto tarttuu siivilään, josta se on helppo huuhtoa pois ja ottaa sitten seuraava satsi. Tätä kannattaa jatkaa niin kauan, että saa lähes kaiken "vaahdon" pois. Huom! Tee kuorinta esim. minuutin kiehumisen jälkeen, mutta ennen ensimmäistä humalalisäystä. Jos lisäät ensin humalat, niin osa niistäkin lähtee kuorinnan aikana pois ja sitähän emme halua. Voit aloittaa tunnin keittoajan laskemisen vasta ensimmäisen humalalisäyksen ajankohdasta.

Keiton alussa lisätään katkerohumalat, eli humalat, joista on tarkoitus saada olueen riittävä katkeruus. Keiton loppupuolella sitten aromihumalat, joista niistäkin tulee aromin lisäksi hieman katkeroa. Brewmate kertoo laskennallisen IBU- eli katkeroarvon, eli voit olutta tehdessä tähdätä esim. jonkun sellaisen oluen lukemiin jonka katkeruudesta pidät. Tässä APA-oluessani lisäsin reseptin mukaisesti 15 grammaa Magnumia katkeroksi heti kun olut lähti kiehumaan ja olin kuorinut "vaahdot" pois. Sitten pistin puhelimeen herätyksen 50 minuutin päähän, koska tavoitteenani oli lisätä ensimmäinen erä aromihumalista siinä vaiheessa kun keittoa on enää 10 minuuttia jäljellä. Netistä löytää lukuisia valmiita reseptejä, joista humalaprofiileita voi väijyä, joten ei niistä tässä yhteydessä sen enempää.

Eri humalointitekniikoista (englanniksi) Beersmith.com.

Keiton aikana pestään ja desinfioidaan huuhteluvaiheessa käytetyt tarvikkeet, eli käymisastia, lävikkö, kauha ja siiviläpussi.

Nyrkkisääntönä kaiken mikä koskee vierteeseen keiton jälkeen täytyy olla desinfioitu, ettei keiton aikana steriloituneeseen vierteeseen mene mitään ylimääräisiä "pöpöjä", jotka mahdollisesti pilaisivat oluen. 

Kun keitto on valmis, on vierre saatava jäähtymään hiivauslämpötilaan eli 25 asteen tuntumaan. En omista erillistä jäähdytintä (tyypillisesti kattilaan laskettava kuparikierukka, jonka läpi kierrätetään kylmää vettä), joten jäähdytän vierteeni vesihauteessa. Kattilani sopii kahvoistaan roikkumaan käymisastian päälle, joten laitan pesuhuoneessa käymisastiaan suihkun avulla kylmän veden kiertämään ja lasken sitten kattilan kahvoistaan roikkumaan siihen päälle. Ilman kantta vierre jäähtyy noin puolessa tunnissa 25 asteiseksi. Kesäisin teen saman ulkona puutarhaletkulla, mutta silloin on toki syytä pitää kansi päällä, ettei kattilaan leijaile mitään ei toivottua.

Kun vierre on jäähtynyt, asetetaan desinfioitu käymisastia lattialle, lävikkö päälle ja vielä siiviläpussi (ei pakollinen) lävikön päälle. Sitten kaadetaan kattilasta vierre lävikön (ja siiviläpussin läpi) käymisastiaan. Humalamuhjut (ja muut mahdolliset mausteet) jäävät kivasti siiviläpussin päälle ja käymisastiaan tulee siistiä vierrettä. Olen ennen kaatamista ottanut kattilasta näytteen ominaispainon mittaamista varten, mutta sen voi ottaa astiastakin. Huom! Kauhan tai millä sitten näytettä otatkin, on oltava desinfioitu.

Mikäli jäähdyttäminen ei onnistu, voit kaataa vierteen suoraan keiton jälkeen käymisastiaan (samalla tavalla siivilöiden läpi) ja odottaa jäähtymistä esim. yön yli, mutta tässä tapauksessa otat tietoisen riskin vierteen kuumana hapettumisen (kaatamisessa) ja odotusaikana mahdollisesti tapahtuvan bakteeri-infektion kanssa. Tein itse ensimmäiset reilut puoli vuotta olutta ilman jäähdyttämistä (10+ erää)  ja kaikki erät onnistuivat, mutta riski on aina olemassa.

Tästä vierre kaadetaan läpi - kaikki desinfioituja

Muhjut jäävät siiviläpussiin

Käymisastiaan tulee siisti vierre.

Sitten katsotaan ominaispainomittarilla mikä on näytteen ominaispaino eli Original Gravity (OG). Ominaispaino mitataan 20 asteisestä näytteestä, koska mittarit ovat siihen kalibroituja. BrewMatesta löytyy laskuri, mikä kertoo oluen lopullisen alkoholipitoisuuden ominaispainon mukaan. Siihen tietysti vaikuttaa myös se, kuinka matalaan arvoon olut käy, eli mikä on oluen Final Gravity (FG) käymisen jälkeen. Sitähän ei tässä vaiheessa voida tietää, mutta sitä voidaan reseptiohjelmassa haarukoida hiivan valmistajan ilmoittamaa tehokkuusarvoa (apparent attenuation, AA%) säätämällä.

Tässä tapauksessa minulla on hiivana Safale US-05, jonka tehokkuusarvoksi olen BrewMateen pistänyt valmistajan ilmoittaman n. 80%  - laskennallinen loppuominaispaino tässä tapauksessa olisi 1.011, joka on oluen tyyliin sopiva. Korkeampi loppuominaispaino (esim. 1.020) tarkoittaa makeampaa, tuhdimpaa, mutta ei niin vahvaa olutta ja matalampi loppuominaispaino (esim. 1.005) tarkoittaa kuivempaa, kevyempää ja vahvempaa olutta - tämä siis siinä tapauksessa, että alkuominaispaino on sama. Eri hiivoilla on eri ominaisuudet - toiset käyttävät luonnollisesti kuivemmiksi ja vahvemmiksi, toiset jättävät makeammiksi. Muista myös, että mäskäyslämpötilakin vaikuttaa tähän, kuten ohjeessa on aiemmin mainittu.

Jos ominaispaino tässä vaiheessa miellyttää, eli oluesta vaikuttaisi tulevan tavoitellun vahvuista, niin homma on hiivausta vaille valmis. Jos ominaispaino on tavoiteltua suurempi, voidaan vierrettä laimentaa vedellä. Varman päälle pelaava panomies keittää (eli steriloi) ja jäähdyttää veden, ennen kuin lisää sen astiaan. Olen tosin useita kertoja lisännyt kylmää vettä suoraan hanastakin, eikä koskaan ole tullut ongelmia. Laimennusta voi jatkaa niin kauan, kunnes vierre on halutun vahvuista - BrewMatessa on olemassa tähänkin laskuri Water Dilution Calc.

Huom! Muista jälleen, että kaiken vierteeseen keiton jälkeen koskevan pitää olla desinfioitu ja ota myös huomioon, että humalointi laimenee, mikäli laimennuksilla ylität alunperin suunnittelemasi eräkoon. 

APAn ominaispaino keiton jälkeen. "Sattumat" ovat humalapartikkeleita, koska otin näytteen kattilasta, ennen "lävikkösuodatusta".

Esimerkkinä käytetyn APAn tapauksessa vierre oli keiton jälkeen vahvempaa kuin tavoiteltu - tämä oli toki tiedossa, koska huuhteluvettä olisi pitänyt olla enemmän, mutta kattilan tilavuus tuli siinä vastaan. Laimennushommiin päästiin odotetusti, eli lisäsin vierteeseen vettä, kunnes näyte oli noin 1.050 vahvuista, eli tästä olisi odotettavissa 5,0-5,5%  olutta hieman käymisestä riippuen. Näytettä kannattaa myös maistaa, jotta voi todeta onnistuneensa erinomaisesti. 

Näyte lasissa

Kun käymisastiassa on sopivan vahvuinen vierre, jonka lämpötila on 20-25 astetta, voidaan se hiivata valmistajan ohjeiden mukaisesti. Tässä esimerkkinä olevassa APAssa käytin Safale US-05 kuivahiivaa, jonka ohjeistus löytyy valmistajan sivuilta tästä linkistä. Tämän hiivan tapauksessa hiivan voi joko herätellä keitetyssä vedessä (muista jäähdyttää vesi ennen hiivan lisäämistä, hiiva kuolee yli 38 asteessa!) tai ripotella hiivan suoraan vierteen päälle. Yleensä suositellumpi tapa on herätellä (dehydrate) hiiva ennen vierteeseen lisäämistä.

Hiiva tarvitsee happea, joten ilmaa vierre juuri ennen hiivaamista. Jos teet tämän ohjeen mukaisesti, niin vierre ilmaantuu kun kaadat sen jäähdytyksen jälkeen kattilasta siivilän läpi käymisastiaan. Tällöin sinun ei tarvitse ilmata vierrettä erikseen.

Mikäli toimit jotenkin muuten esim. jäähdytät vierteen passiivisesti odottelemalla yön yli, voit ilmata nostelemalla desinfioidulla kauhalla tai kannulla vierrettä ja kaatamalla sen korkealta takaisin pönttöön. Yleisohje on että vierrettä nostellaan niin monta kertaa kuin siinä on litrojakin, eli noin litran kauhalla 15 litran erää nostettaisiin 15 kertaa. Ilmauksen voit suorittaa myös ravistamalla pönttöä esim. minuutin verran voimakkaasti. Ilmauksen tarkoitus on sekoittaa vierteeseen happea, jota hiiva tarvitsee lisääntyäkseen ja voidakseen hyvin.

Tyytyväinen hiiva = hyvä olut!

Kun hiiva on pöntössä, asetetaan pönttö lämpötilaltaan suotuisaan paikkaan (lue hiivan valmistajan suositukset!) ja annetaan käydä siellä minimissään viikon, mielellään kaksi tai pidempäänkin. Hieman oluesta ja sen vahvuudesta riippuen tietysti. Käymislämpötila vaikuttaa lopputulokseen niin, että matalammissa lämpötiloissa hiivan tuottamat käymisaromit (puhutaan myös käymisestereistä) ovat maltillisempia ja neutraalimpia, korkeammissa lämpötiloissa taas aromit korostuvat, jolloin lopputulos voi hiivasta riippuen olla esim. mausteinen tai tunkkaisempi. Toisiin oluttyyleihin sopii korkeampi lämpötila kuin toisiin - noudata hiivan valmistajan suosituksia, niin olet varmalla pohjalla.

Oluesta voi välillä ottaa näytteen (muista desinfioida astia jolla otat näytteen!) ja mitata ominaispainon, että kuinka alas se on käynyt, eli mikä on oluen vahvuus käymisen siinä vaiheessa. Jos vaikuttaa loppuun käyneeltä, eli ominaispaino ei enää peräkkäisissä mittauksissa laske, niin olut on valmista pullotettavaksi. Ominaispainomittaus on ainut varma tapa todentaa käymisen tila - vesilukon pulputus ei välttämättä kerro totuutta.

Anna oluen aina käydä rauhassa, viikko tai kaksi ylimääräistä aikaa pöntössä ei haittaa mitään. Turha kiirehtiminen ei kuulu kotipanijan repertuaariin.

Lue myös: Vinkit oluen pullottamiseen

Kokonaisuutena helppo homma siis. Rauhassa edeten, jatkuvasti puhtaudesta huolehtien ja jo hyväksi todettuja reseptejä noudattaen homman pitäisi onnistua keneltä tahansa. Toivottavasti tästä ohjeesta on jollekin aloittelevalle kotipanimomestarille hyötyä - suosittelen kaikkia kokeilemaan, sillä tämä on mahtava harrastus ja harrastuksen lisäksi saat maistuvaa juotavaa edullisesti.

Voit laskea oluesi alkoholipitoisuuden seuraavasti (kiitokset tästä Äynille - kotiolut.com):
Ota ensimmäisen mittauksesi lukema (OG), esim. 1.045 ja muuta se yksinkertaisesti muotoon 45.
Viimeinen lukema (FG), esim. 1.009 muuttuu muotoon 9.
Sitten lasketaan:
45 - 9 = 36 -> 36 / 7,67 ~ 4,7 %
Pullossa jälkikäyminen tuo noin 0,3 % lisää, jolloin lopullinen alkoholiprosentti on 5%.


Aiheesta lisää blogin yläpalkin sivulta: Kotioluen valmistus

Tsekkaa myös: Ohje sahdinvalmistukseen kotona