Raumalla on täysin tyyni, melko lämmin ja täällä taajama-alueen ulkopuolella myös hiljainen sunnuntai-ilta. Nuorimman poikamme ristiäiset ovat päättyneet ja kaikki muut ovat jo unten mailla paitsi isä, joka perinteiden mukaan ottaa illan tullen itselleen vapauden nauttia kellarin kätköistä tarkkaan harkittua herkkua.
Valitsin brittiläisen Buxtonin Rain Shadow Imperial Stoutin, jonka vuosi sitten tilasin Saveur-Bieréstä. Se on vahvuutensa vuoksi hautautunut kellarin kätköihin, josta yhytin sen muutama viikko sitten, jolloin päätin sen olevan oiva olut ristiäisten jälkiherkistelyyn. Ikää oluella on kuin varkain jo melkein kaksi vuotta, mutta kai tällainen pimeässä kellarissa hyvänä pysyy.
Lasiin kaatuu täysin mustaa, viskositeetiltään öljymäistä olutta. Vaahtokukka kasvaa tumman mokkaiseksi oluen ylle. Tuoksun intensiteetti on sellaisella tasolla, että vain kuningastyyli Imperial Stout voi siihen yltää. Siinä on kahvipapuista paahteisuutta, tumman suklaista ja toffeemaista maltaisuutta sekä hieman vaniljainen, peräti kermaisen pehmeä ja hieman kaakaoinen fiilis. Todella tymäkkä ja iästä huolimatta täydellisen laadukas tuoksu. Maussa on täyteläinen, hieman makean toffeinen mallaspohja, johon rakentuu suklaisia ja kahvimaisiakin kerroksia. Jälkkärimeininkiä. Loppua kohti muuttuu paahteisemmaksi ja voimakkaamman kahvimaiseksi. Katkeroa on sopusuhtaisesti. Tuoreena olisi varmasti makeamman sokerinen, mutta nyt jo kenties tyylikkäästi tasoittunut - tämä on toki pelkkää arvailua, koska en ole tuoretta koskaan maistanut. Alkoholi on täysin piilossa. Kokonaisuutena siis juuri sellainen kuin speksien mukaan olisi olettanutkin - kaikin puolin intensiivisen vahva ja nautinnollinen. Oluen kriittinen arvostelu ei muutenkaan sopisi tällaiseen mielentilaan. Nyt on aika hiljentyä ja nauttia luonnon moninaisista äänistä kotipihan atmosfääriä tarkkaillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.