Vahvuutta oluella on 7,5% ja katkeruuden ilmaisevia laskennallisia IBU-yksiköitä peräti 105 - se on IPA-tasoa ja vähän enemmänkin. Maltaina Pale Ale, Cara Plus ja Lightly Peated Pilsner. Humalina Challenger, Vanguard, Cascade, Hallerthau Mittelfrüh ja Wakatu.
Punertavan ruskea olut, joka vaahtoaa keskiverrosti. Valoa vasten näyttää kirkkaalta - kuvassa lasi on vetänyt hieman huuruun Rauman tropiikissa. Tuoksussa on hiivan hedelmäisiä käymisestereitä aidon brittityylisesti. Lisäksi löytyy hieman marjaisuutta, toffeeta ja sekahedelmäsoppaa siihen tykö. Runsaasta humalakattauksesta huolimatta aromihumaloinnin määrät lienevät melko maltillisia, sillä sellainen tietty aromaattinen noste humalapuolelta puuttuu. Ei tämä kyllä silti enempää aromihumalaa juurikaan kaipaa, sillä brittityylinen pohja toimii omilla maltaisilla vahvuuksillaan muutenkin. Maussa onkin sitten katkeroa riittämiin! Tosi tiukka ipamainen purenta lähtee rakentumaan heti alkumausta ja tiukentuu vielä loppua kohti. Mallaspohja jää nyt kakkoseksi, makeutta ei juuri tunnu ja kenties siksi alkoholikin tuntuu hieman läpi. Aromihumalointia ei maussakaan juuri noteeraa. Loppuvedossa vienoa savuisuutta, mutta jäisi ehkä huomiotta, ellei tietäisi reseptissä savumallasta olevan. Hiivojen kaataminen pullon pohjilta pehmeyttää ja täyteläistää tuntumaa hieman. Tuoksun aito brittitunnelma vaihtuu maussa modernimpaan katkerovetoiseen jyystöön, joka sekin toimii, mutta ei itselleni tämän tyylisissä niin hyvin kuin maltaisempi, hieman säyseämpi ote. Laadullisesti täysin kunnossa. Reseptiikassa siis vielä hieman parannettavaa omaan makuuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.