Sitten maistoon mielenkiintoisesti kuusenhavuilla maustettua olutta Jyväskylän kotipanoduolta. Ei tämä suinkaan ensimmäinen kuusenhavuolut Reittausblogin sivuilla ole, vaan luullakseni toinen, se ensimmäinen on Käsityöläispanimo Kapon Adonis Havu. Neulasten käyttö oluen mausteena on hyvin mielenkiintoista. Itse suosin katajaa, mutta mänty ja kuusikin toimivat hyvin. Itseasiassa alla nähtävä Metsurin resepti on pitkälti omaan makuuni sopiva - sopivasti vahvuutta, jenkkihumalaa ja havuja. Vain ruismallas puuttuu.
Metsuri
-Pale Ale, Cara plus 10, Chocolate, Crystal 300, Wheat, Carafa Special 3, Crystal 100, black
-Chinook, Centennial
-Kuusenhavuja, katajanmarjaa
-Mangrove Jack's M03 UK Dark ale
-6,3% alc.vol, 80 IBU
-Pullotettu 26.2.2016
Tekijöiden kommentit:
"Kuten mallaspohjasta näkyy, niin tähän tyhjenneltiin vähän varastoja. Tavoitteena saada mehevän tukeva mallaspohja kantamaan tuo kuusen voimakas aromi. Ei mikään kesäisen kevyt, mutta taatusti tanakkaa tavaraa sateisen illan ratoksi."
Tumman punaruskeaa, miltei mustaa olutta, jonka vaahto on maitokahvinen. Tuoksussa on paahteisuutta, maitoista kahvisuutta, hieman suklaisuutta ja taustalla vaikuttava hieman sitrusmainen ja kevyen mausteinen vire. Havut eivät vielä tuoksussa hypi nenille. Olut on suussa hyvärunkoinen ja tuntuvan katkera. Jälkipotkussa katkeruuden kylkeen nousee havuisuutta, joka on selkeän kuusimaista. Kuusen ja katajan aromit poikkeavat selvästi toisistaan. Havuinen veto jatkuu pitkälle jälkimakuun vielä nielaisun jälkeenkin. Maltaisuus on suklaatoffeista, hieman paahteista ja kokonaisuutena varsin portterimaista. Humalointi vyöryy päälle miltei IPA-tason katkeruudella ja vetää kokonaisuutta jonnekin Black IPAn ja Porterin välimaastoon - ilman kuitenkaan mitään itselleni useassa Black IPAssa tökkivää palaneen kumin karkeutta. Sitten siihen päälle vielä ne havut, jotka lisäävät uuden dimension makuun. Se on uutta, se on erilaista ja aina se säväyttää. Olut olisi hyvä ilman havujakin, mutta havujen tullessa kehiin kokonaisuus nousee vielä paremmaksi. Katajanmarjoja en löydä tästä makujen sinfoniasta, ellei sitten jälkimaun mausteisuus ole niiden peruja. Jälkimaku on muutenkin melkein oluen paras osa. Toki runko on hyvä ja katkeruuskin miellyttää, mutta jälkimaussa suklaa, yhä kestävä katkeruus ja edelleen voimistuva havuisuus kohtaavat varsin nautinnollisella tavalla. Erinomainen olut.
Ensimmäistä kaupallista kuusenhavuolutta odotellessa kiitän Panimo Duunin äijiä tästäkin makuelämyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.