Kotiolutta: Smooth Operator Self Portrait IPA

Hain lauantaina postista Keravalta ponnistavan Lauri Virtasen kotiolutta. Mieshän tunnetaan Reittausblogista aiemmin Hop Amore IPAsta, joka oli hyvä, mutta nyt saatteen mukaan prosessia ja reseptiikkaa on entisestään hiottu ja ollaan lähellä miehen omaa IPA-ihannetta. Paketissa oli kaksi pulloa, jotka on pullotettu 1.8, eli ikää nyt tasan kaksi viikkoa - ihanneaika IPAn korkkaamiseen! Tekijä nimenomaan pyysi korkkaamaan oluet mahdollisimman pian, joten täältä pesee.

Vahvuutta oluella on 6,3% ja laskennallista katkeruutta sopivat 117 IBUa. Lauri kertoo tähdänneensä FG:n eli Final Gravityn kanssa tarkoituksellisesti hieman korkeampiin lukemiin Crystal Wheat -mallasta käyttämällä, jotta oluessa olisi kunnon mallasrunko - lopullinen ominaispaino oluella olikin 1.016, joka on kohtalaisen tuhti. Reseptissä on myös 2,6% kaurahiutaleita, jotka myös vaikuttavat pehmeämmän ja tukevamman suutuntuman muodostumiseen. Mäskäysvettäkin on säädetty tyyliin sopivaksi - tämä on yksi vaihe, johon en itse ole vielä riittävästi syventynyt.

Humalina oluessa on tuhti kattaus Citraa, Columbusta, Amarilloa ja Simcoea, jotka kaikki ovat tyylissä yleisesti käytettäviä perushumalia. Columbusta on korkean alfahappopitoisuuden takia käytetty katkerointiin (koko 75 minuutin keiton ajan) ja yksi 15g satsi myös aromihumalina 10 minuutin keittoajalla. Muut humalat on lisätty keiton loppupuolella, flameoutissa ja lopuksi vielä avokätisesti kuivahumalina käymisastiaan, kuten tyyliin kuuluu.

Hiivana itselleni täysin tuntematon Wyeast 1450 Denny's Favorite 50, josta valmistajan nettisivut kertovat seuraavaa: 

"This terrific all-round yeast can be used for almost any beer style, and is a mainstay of one of our local homebrewers, Mr. Denny Conn. It is unique in that it produces a big mouthfeel and accentuates the malt, caramel, or fruit character of a beer without being sweet or under-attenuated."

Varsin mielenkiintoinen ja kutkuttava reseptiikka siis. Nyt pitäisi siis klassista IPA-meininkiä olla tarjolla aitoon amerikan malliin. Koko resepti alla olevassa kuvassa. 

Klikkaa isommaksi

Pullo suhahtaa auki ja tuttu valloittava nektarimaisen sitruksinen tuoksu nousee nenään. Lasiin kaatuu hyvin kirkastunutta (Irish Mossia käytetty, pitäisköhän itsekin?) olutta, joka vaahtoaa IPA-lasissa totutun runsaasti. Tuoksu on todella herkullinen - tätä on se tuore hedelmäisyys. Tämä on se humalan hekuma, josta tässäkin blogissa niin usein kirjoitetaan. Kokonaisuus on mangomainen, litsimäinen, pehmeän aprikoosimainen, nektarimainen ja niin mehuisan öljyisän tuoksuinen, ettei tarvitse kahta kertaa houkutella maistamaan. Ensimmäiset mietteet ilman sensurointia olutta maistettuani olivat "tää on muuten ihan vitun hyvä".  Maku on kuivempi mitä ominaispainon tietäen saattaisi olettaa. Runkoa on ja maltaisuus maistuu miellyttävästi hieman toffeemaisena, mutta enemmän leipäisenä, hedelmät tulevat heti peliin intensiivisen humalaöljyisinä ja sitten se katkero, se hyväilee... nyt sitä on riittävästi ja se iskee purevasti nautinnollisen runsaalla voimalla. Käymisen puolesta hiiva vaikuttaa täysin puhtaalta, ellei sitten tuo jotain tuohon yleiseen hedelmäisyyteen. Hiivaisuutta tai mausteista käymisesterisyyttä ei ole ollenkaan, vaan olut on täysin puhtaan ja laadukkaan makuinen. 

Maku tarjoilee hedelmää laajalla skaalalla, mehukkaasti ja hedelmäsokerisesti, mutta ilman karamellimaista makeutta. Maku on sinänsä tuttu monestakin IPAsta, mutta tämä suutuntuma on todella miellyttävä - ei tule sellaista kuivakan katkeraa ja hapanta osaa ollenkaan, vaan pieni makeus (ei karamellinen vaan hedelmäinen) on mukana alusta loppuun. Tähän yhdistettynä runsas humalaöljyisyys tekee sellaisen tietyn Double IPAmaisen tuntuman olueen, vaikka vahvuutta on vähemmän kuin 7%, jota olen itse pitänyt IPA-tyylin ihanteena. 

Todella siis erinomainen olut ja todennäköisesti paras tänä vuonna maistamani IPA, vaikka lasken omat kotioluenikin mukaan. Omissani ei näin maukasta suutuntumaa ole vielä toistaiseksi ollut ja se on ilo myöntää, sillä tätä on todellinen ilo maistella. Iso osa parhaudesta on ilman muuta oluen tuoreus, josta niin harvoin kaupallisissa pullotteissa nauttimaan pääsee. Parasta ehkä kuitenkin on se fakta, että minullahan on tätä vielä toinen pullo jääkaapissa jäljellä.  

Tuosta yltä sitten jokainen vaan reseptiä katselemaan ainakin mallaspohjan puolesta ja sitten omat lempparihumalat peliin - namia pitäisi tulla!