Verjnuarmu Savuportteri
Panimo: Iso-Kallan Panimo, Suomi (Kuopio)Oluttyyli: Savuportteri
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: Ruokapuoti Lumo, Rauma)
Lähipuotiin oli laskeutunut olut savometallia soittavalta Verjnuarmulta. Näyttävällä etiketillä varustettu olut on tehty yhteistyössä kuopiolaisen Iso-Kallan Panimon kanssa ja sen luvataan olevan yhtä savuinen ja tumma kuin yhtyeen Suomen sodasta kertova albumi 1808, joka julkaistiin lokakuussa 2015. Iso-Kallan Panimo on panostanut bändioluiden tekoon, sillä heidän portfoliostaan löytyy myös Turmion Kätilöiden olut Pimeyden Morsian - 8,0% Imperial Stout, jonka tavoitteena on vaatimattomasti olla "maailman paras bändiolut".
Verjnuarmu Savuportteri on kuitenkin haluttu pitää kauppavahvuisena, joten sen vahvuus alittaa maagisen 4,7% rajan. Oluen tyylilaji on Musamiehen Oluet -blogin mukaan bändin laulajan Puijon Perkeleen valitsema. Reseptistä löytyy mallaspuolelta Pilsner, Pale Ale, Savumallas, Cara, Munich, Crystal, Chocolate ja Black sekä lisäksi mallastamatonta ohraa. Humalapuolella luotetaan brittiläisiin humalalajikkeisiin Northern Brewer ja East Kent Goldings. Katkeruutta 26 IBU-yksikköä.
Pullo napsahtaa auki ja vaahto alkaa heti työntymään pullon suusta ulos - onneksi lasi on käden ulottuvilla valmiina. Lasiin kaatuu mustanpuhuvaa olutta, jonka vaahto on painovoimaa uhmaava. Pulloni oli täyteen, eli korkkiin asti, täytetty ja siitä johtuen hiilihappoisuus tuntuu nyt tosi ärhäkältä ja vaahtoa muodostuu varovaisellakin kaadolla miltei yli äyräiden. Ilmatilaa ei jätetä pulloihin turhan takia - toivottavasti tässä oli kyse vain yksittäisestä hazardipullosta.
Tuoksu on nuotiosavuinen, tumman taatelimaisen hedelmäinen ja kevyesti paahteisen maltainen ja hieman lakritsainen. Maku on hyvä, kunhan aluksi turhan runsas hiilihappoisuus on hieman kaikonnut ja olut lämmennyt miltei huoneenlämpöiseksi. Jääkaappikylmää olut ei ollut korkatessanikaan, mutta muutaman asteen lämpeäminen tuo silti makua ja syvyyttä lisää.
Maussa on paahteisuutta, kevyttä kahvimaisuutta ja nuotiosavuista tuntumaa. Tässä ei siis ole saksalaisista savumaltaista tuttua (Schlenkerlamaista) palvikinkkuisuutta, vaan enemmän sellaista brittiläisten savumaltaiden nuotiomaista ja jopa turvemaista tyyliä. Humalointi on kevyt ja tuntuu vain hieman näykkäisevänä katkeruutena nielaisun jälkeen. Jälkimaussa on aavistuksen omaisesti suolaa, mutta melko lyhyeksi se kunnon katkeruuden ja voimakkuuden puuttuessa jää. Suutuntuma on kevyt, mutta ei kuitenkaan liian vetinen.
Pari lisäprosenttia toisi kivasti intensiteettiä ja voimaa tuoksuun ja makuun, mutta lainsäädäntömme nyt on tällainen - jos oluen haluaa laajaan jakeluun, on prosentit painettava kauppavahvuuteen. Näihin spekseihin tämä on melko hyvä ja miellyttävä olut, kunhan tosiaan malttaa nauttia melko lämpimänä.
Verjnuarmu Savuportteri on kuitenkin haluttu pitää kauppavahvuisena, joten sen vahvuus alittaa maagisen 4,7% rajan. Oluen tyylilaji on Musamiehen Oluet -blogin mukaan bändin laulajan Puijon Perkeleen valitsema. Reseptistä löytyy mallaspuolelta Pilsner, Pale Ale, Savumallas, Cara, Munich, Crystal, Chocolate ja Black sekä lisäksi mallastamatonta ohraa. Humalapuolella luotetaan brittiläisiin humalalajikkeisiin Northern Brewer ja East Kent Goldings. Katkeruutta 26 IBU-yksikköä.
Pullo napsahtaa auki ja vaahto alkaa heti työntymään pullon suusta ulos - onneksi lasi on käden ulottuvilla valmiina. Lasiin kaatuu mustanpuhuvaa olutta, jonka vaahto on painovoimaa uhmaava. Pulloni oli täyteen, eli korkkiin asti, täytetty ja siitä johtuen hiilihappoisuus tuntuu nyt tosi ärhäkältä ja vaahtoa muodostuu varovaisellakin kaadolla miltei yli äyräiden. Ilmatilaa ei jätetä pulloihin turhan takia - toivottavasti tässä oli kyse vain yksittäisestä hazardipullosta.
Tuoksu on nuotiosavuinen, tumman taatelimaisen hedelmäinen ja kevyesti paahteisen maltainen ja hieman lakritsainen. Maku on hyvä, kunhan aluksi turhan runsas hiilihappoisuus on hieman kaikonnut ja olut lämmennyt miltei huoneenlämpöiseksi. Jääkaappikylmää olut ei ollut korkatessanikaan, mutta muutaman asteen lämpeäminen tuo silti makua ja syvyyttä lisää.
Maussa on paahteisuutta, kevyttä kahvimaisuutta ja nuotiosavuista tuntumaa. Tässä ei siis ole saksalaisista savumaltaista tuttua (Schlenkerlamaista) palvikinkkuisuutta, vaan enemmän sellaista brittiläisten savumaltaiden nuotiomaista ja jopa turvemaista tyyliä. Humalointi on kevyt ja tuntuu vain hieman näykkäisevänä katkeruutena nielaisun jälkeen. Jälkimaussa on aavistuksen omaisesti suolaa, mutta melko lyhyeksi se kunnon katkeruuden ja voimakkuuden puuttuessa jää. Suutuntuma on kevyt, mutta ei kuitenkaan liian vetinen.
Pari lisäprosenttia toisi kivasti intensiteettiä ja voimaa tuoksuun ja makuun, mutta lainsäädäntömme nyt on tällainen - jos oluen haluaa laajaan jakeluun, on prosentit painettava kauppavahvuuteen. Näihin spekseihin tämä on melko hyvä ja miellyttävä olut, kunhan tosiaan malttaa nauttia melko lämpimänä.
Yhteenveto
Kepeä savuportteri
ARVOSANA: 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.