Maistelussa Panimo Hiisi Iku-Turso

1 kommenttia
 
Perjantain myöhäisillan maisteluun nyt erittäin mielenkiintoinen olut Jyväskylän Hiisi Panimolta. Olen odotellut tämän oluen maistamista siitä lähtien kun Hiisi ystävällisesti viime lokakuussa julkaisi sen koko reseptin aloittamani #AvoinOlut –kampanjan tiimoilta. Resepti on luettavissa täältä Reittausblogista.


Tämä Iku-Turson resepti oli ensimmäinen joka haasteeseen tuli ja on edelleen aina prosessin kuvausta myöden täydellisin haasteeseen tullut kokonaisuus. Olutta on kotona valmistettu jo usealla eri paikkakunnalla ja se mitä olen lopputuloksista kuullut, on ollut pelkkää positiivista. Itsekin olen päässyt maistamaan raumalaisen kotipanijan versiointeja, joissa tosin reseptin suhteen oltiin tehty tiettyjä muokkauksia raaka-aineiden varastotilanteen mukaan.

Olut tuli ihan tässä hiljattain Alkon valikoimiin, josta olen nyt sitten omankin pulloni poiminut. Speksejä tarkastellessa voidaan todeta alkoholimäärän täsmäävän reseptiin (9%), mutta Alkon mittauksissa väri- ja katkeruusarvot poikkeavat reseptin laskennallisista arvoista totuttuun tapaan. Reseptin väri 82 EBC on mitattu tummemmaksi 147 EBC ja reseptin katkeruus 100 EBU mitattu hieman kevyemmäksi 75,9 EBU. Katkeruuden kanssa on yleensä aina sama homma, eli Alkon mittaama on alempi kuin panimon ilmoittama laskennallinen katkero.

Tässä vielä lyhyesti speksit ja reseptin raaka-aineet. Tarkempi valmistusprosessi löytyy täältä.

Speksejä
OG 20° Plato / 1.084
FG ~4°P / (1.016) 
Alkoholia 9 til.-%
Katkerot 100 IBU 
Väri 82 EBC
Raaka-aineet:

Maltaat + muut sokerilähteet 
Viking Malt Pale Ale - 55% 
Viking Malt Dark Ale - 18.5% 
Viking Malt Munich - 6% 
Viking Malt Crystal 300 - 3,5% 
Viking Malt Chocolate Malt - 3%
Thomas Fawcett Roasted Barley - 1,5%
Leipomosiirappi - 12,5% (myös taloussiirappi käy)

Humalat
Columbus 100 IBU @ 60 min 
(irish moss / protafloc / tms. @ 10 min) 

Hiiva
US-05 / Muu chico-kanta tai vastaava

Korkataanpas ja katsotaan miten mausta löytää tai kuvittelee löytävänsä reseptin eri ainesosia. Humalointi nyt ainakin on erittäin mielenkiintoinen, sillä reseptissä on tehty vain yksi ainoa massiivinen humalalisäys, kaikki Columbukset heti 60 minuutin keiton alussa eli ns. katkerohumalana. Reittaukset maailmalta kuitenkin kertovat aistimuksia myös sitruksisesta aromihumalasta, joten jännä kokea, miten paljon 60 minuutin keiton jälkeen vielä aromikkuuttakin voi säilyä. Otin pullon jääkaapista ja pidin sitä miltei tunnin huoneenlämmössä ennen korkkaamista.


Pullo suhahtaa auki ja lasiin kaatuu aluksi tummahkon ruskeaa, mutta lasin täyttyessä mustemman yleisilmeen saavaa olutta. Vaahto on valkeahkoa ja runsaan pitsikästä. Ei yllätyksiä tällä osastolla.

Tuoksussa on suolaisen lakritsainen pohjavire, johon sekoittuu tummaa kuivattua hedelmäisyyttä ja jopa hunajaisuutta. Hedelmäisyyttäkin on, mutta se on enemmän US-05:n kevyen persikkaista käymisaromia, kuin humalan sitruksisuutta. Kuivattu hedelmäisyys ja hentoinen hunajaisuus tulee oletettavasti leipomosiirapista. Paahteisuus on yllättävänkin kevyttä, mutta lakritsaisuutta erottuu ja kunnolla lämmettyään myös suklaata ja hienoista toffeevivahdettakin, joka lienee Crystal 300 -maltaan tuotoksia.


Maku on oletettua kuivempi ja melko suolaisen lakritsainen sekä katkera. Loppuveto todella kuivuu katkeron ja alkoholin yhteisvoimasta, mutta alkoholisuutta ei kuitenkaan makuun tule - mallaspohja on riittävän tukeva. Loppuvedossa lakritsaisuus ja suolaisuus korostuu ja ollaan jo lähellä tuhkaisuutta - paahdettua ohraa ja erittäin tummapaahtoista suklaamallasta reseptissä on kuitenkin yhteensä vain 4,5%, joten ei se paljoa vaadi. Maussa on kyllä greippivetoista tuntumaa ennen tiukan katkeron iskeytymistä, joten kai sieltä humalasta makuakin irtoaa. Katkeruutta on Black IPA tai sanotaanko Black DIPAn tasoisesti - peräkärry on siis todellakin kytketty, nyt ei ajella pelkällä nupilla, kuten Arde sanoisi.


Kokonaisuus on voimakasmakuinen, erityisesti lakritsainen, ei niinkään paahteinen. Humalointia on runsaasti ja alkoholi lämmittää, mutta ei tule häiritsevästi makuun. On kyllä jämäkkä ja tietyllä tapaa armoton tapaus - maltainen pehmeys vilahtaa, mutta väistyy sitten kaiken brutaalimman lakritsaisuuden, intensiivisen vahvuuden ja katkeron tieltä. Puhuttelee.

Suosittelen.

Olutarvio: Nils Oscar Motörhead Imperial Pale Lager

0 kommenttia
 

Motörhead Imperial Pale Lager

Panimo: Nils Oscar, Ruotsi
Oluttyyli: Imperial Pale Lager
Alkoholipitoisuus: 6,2%
Saatavuus: Systembolaget, nettikaupat (Ostopaikka: Saveur-Bière)

Motörhead on yksi niistä bändeistä, jonka logolla painettuna löytyy jos jonkinlaista hilavitkutinta ja tilpehööriä. Kaiken krääsän lisäksi yhtye vaikuttaa myös juomapuolella. Valikoimasta löytyy bändin logolla varustettuna niin viskiä, vodkaa, viiniä, siideriä kuin oluttakin. Kaikkia näitä juomia yhdistää ruotsalainen yritys Brands For Fans, jonka liiketoimintamallina on nimenomaan vain bändijuomien tuottaminen - siis käytännössä toimiminen välikätenä bändien ja juomantekijöiden välillä. Olutpuolelta moni on varmasti maistanut ruotsalaisen Krönleinsin panemaa varsin ankeaa bulkkilagerin makuista Bastards Lageria, jota Suomestakin löytyy kauppojen valikoimista. Kyseinen juoma ei niin hirveästi tee kunniaa Motörheadin ylväälle logolle, mutta onneksi se on saanut kaveriksi niin ikään ruotsalaisen Nils Oscar panimon Imperial Pale Lagerin, jonka avulla kunnia voidaan yrittää palauttaa meidän oluthörhömetallipäiden piirissäkin.

Mikkey Dee maistamassa koe-eriä panimolla (Kuva: Brands For Fans)

Olut on lanseerattu Ruotsin "Alkoon" eli Systembolagetiin marraskuussa vuonna 2015, eli vain hieman ennen Motörheadin legendaarisen nokkamiehen Lemmy Kilmisterin menehtymistä viime joulukuussa. Kyseessä on siis vaalea lager, mutta niin sanotusti imperialisoituna versiona, eli isommin ja voimakkaammin. Maltainen pohja rakentuu vaaleasta Pilsner-maltaasta ja kolmesta eri paahtoasteisesta karamellimaltaasta. Oluessa on käytetty nykyisestä IPA-buumista tuttuja amerikkalaisia humalalajikkeita Amarilloa, Cascadea, Centennialia ja Simcoea. Julkaisun yhteydessä Motörheadin rumpali, nykyään Scorpionsin riveissä kannuja takova ruotsalainen, Mikkey Dee antoi seuraavat kommentit:
"Olemme julkaisseet aiemmin jo muutamia juomia ja jokaisen kohdalla haluamme venyttää rajoja pidemmälle. Motörhead Imperial Pale Lagerin kanssa olemme menneet päätyyn asti - tämä on käsityöläisolutta parhaimmillaan." -Mikkey Dee, Motörhead
Oluen kehittänyt Nils Oscarin olutmestari Patrick Holmqvist kertoo Motörheadin olleen iso osa hänen lapsuuttaan, joten oli itsestäänselvää, että hän tarttui mahdollisuuteen päästä tekemään olut tämän ikonisen bändin kanssa.  
"Muistan katsoneeni bändin haastattelua TV:stä ja kun Lemmyltä kysyttiin hänen soittotyylistään, hän vastasi "erittäin kovaa ja erittäin lujaa". Juuri tätä ideologiaa tavoittelimme myös tämän oluen kanssa." -Patrick Holmqvist, Nils Oscar
Pulloni päiväys on 16/11/2017, jonka oletan olevan kaksi vuotta pullotuksesta eteenpäin. Olut on tällä hetkellä Systembolagetin valikoimista loppu, joten saatavuus on täysin nettikauppojen varassa. On mahdollista, että olutta on tehty ainoastaan yksi erä.



Kirkas, kultainen lager, joka muodostaa ylleen tiheäkuplaisen ja kestävän vaahtokukan. Tuoksussa on vaalean leipäistä maltaisuutta ja parfyymimäistä sekä sitrushedelmäistä humalaisuutta. Humalaisuus olisi tuoreena varmasti vieläkin hedelmäisempää, nyt se on iän myötä mennyt jo hieman saippuaisen tuoksuiseksi, mutta on edelleen miellyttävää ja yhä siis erittäin hedelmäistäkin. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiilihappoisuudeltaan pehmeä - katkeruutta kertyy loppuvetoon ihan IPA-tyylisen runsaasti ja aromikkuus pysyy hedelmäisenä alusta loppuun. Aika kaukana on suuren panimon tekemän Bastards lagerin pahvinen ja vetinen kokonaisuus - nyt ollaan todellakin ihan aidon asian äärellä. Purevuutta, ärhäkkyyttä ja sitten sitä miellyttävää hedelmäosastoa joka kestää aina jälkimakuun asti. Millaista nektaria mahtaisikaan olla heti tuoreeltaan? Varmasti aivan hekumallista, mutta mitäpä tuota suotta jossittelemaan, kun tuote maistuu vielä (oletettavasti) miltei vuoden ikäisenäkin erittäin hyvin. Ehkä paras bändiolut jonka olen toistaiseksi juonut. Kyllä tällä kelpaa nostella maljaa Lemmyn muistolle!

Yhteenveto

Hedelmäinen ja suloisen katkera lager
ARVOSANA: 9-

Olutarvio: Laitilan American Brown Ale

0 kommenttia
 

American Brown Ale

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Suomi (Laitila)
Oluttyyli: Brown Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Lähipanimoni Laitilasta lähetti näytteet syksyn uutuuksistaan. Niistä nyt maistoon American Brown Ale, jonka etiketti on mukavan retrotyylinen ja rengaskorkki vielä lisää samaa retroa vaikutelmaa. Tässä täysmaltaisessa pintahiivaoluessa on käytetty Pale Ale, Cookie, Carared ja Black maltaita sekä Columbus, Cascade, Mosaic, Sorachi Ace ja Sterling humalia. Humalat ovat kaikki Pohjois-Amerikkalaisia.  Katkeruusarvoksi ilmoitetaan 32 EBUa ja väriksi 67 EBC.



Laitilan Brown Alella on punertavan kuparinen väri ja runsas pitsiä jättävä vaahto. Tuoksussa on leipäistä ja hieman toffeemaista maltaisuutta sekä miellyttävän runsas hedelmäinen humalointi. Laitila on todellakin saanut prosessinsa hyvään kuosiin, sillä aiempina vuosina vaivannut vihannesmanen "talon aromi" on poissa - saman havainnon tein jo keväällä Kukko Schwarzin ja Kukko Hellesin kanssa. Makukin on hyvä - sekä mallasta, että hedelmää on kauppavahvuiselle runsaasti ja kokonaisuus on puhdas sekä raikas. Runkoa on riittämiin ja katkeroakin on annosteltu melko rohkeasti. Hiilihappotaso on miellyttävän maltillinen. Tämä on oikein miellyttävä ja onnistunut jenkkityylinen brown ale.

Yhteenveto

Runsasmakuinen kauppavahvuinen
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Saimaan Brewer's Special Oktoberfest

1 kommenttia
 

Brewer's Special Oktoberfest

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Oktoberfest/Märzen
Alkoholipitoisuus: 5,8%
Saatavuus: Systembolaget (Arvioitu pullo saatu panimolta)

Saimaan Juomatehtaan Brewer's Special Oktoberfest ei kuulu Alkon kausivalikoimaan, mutta Ruotsin Systembolagetin listoilta se sen sijaan löytyy - kiintoisana huomiona mainittakoon, että hinta Systembolagetissa on 19,70 SEK eli vain hieman yli 2€ / plo. Alkossa hinta oletettavasti pompsahtaisi miltei neljään euroon...

Brewer's Special Oktoberfestissä on maltaina käytetty pelkkää Vienna -mallasta ja humalina saksalaista Magnumia ja tshekkiläistä Saazia. Magnum oletettavasti katkerohumalana ja Saazia sitten aromipuolella. Kyseessä on tietysti pohjahiivaolut eli lager, kuten Oktoberfestoluet ovat. Olut on suodattamaton ja täysmaltainen.


Kirkas oranssihtava olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on hieman yllättäen pinnalla appelsiinimainen aromihumalointi, joka sitten alkuhuuman jälkeen kääntyy leipäiseen maltaisuuteen ja karamellistoffeiseen tuntumaan. Maussa toffeemaisuus on hieman härskiä, eli diasetyyli vilahtaa, mutta kokonaisuus on kuitenkin miellyttävän runsasmakuinen erityisesti aromihumaloinnin osalta - Saaz tuntuu tekevän makuunkin runsaan appelsiinimaisen tuntuman, joka on kerrassaan miellyttävä. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiilihappoisuus selvästi Saimaan tölkkioluita maltillisempi. Saimaalla muutenkin nämä lagerit vaikuttavat selvästi paremmin onnistuneilta kuin uudet alet. Hyvää kamaa. Selvästi tyylin normia hedelmäisempi, mutta silti juhlaan sopiva vetäisy.

Yhteenveto

Hedelmäinen, tasapainoisen maltainen olut
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Olvi Xmas IPA

4 kommenttia
 

Xmas IPA

Panimo: Olvi Oyj, Suomi (Iisalmi)
Oluttyyli: (Red) India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu tölkki saatu panimolta)

Olvin jouluipaa oli työpäivän aikana ilmestynyt keittiön pöydälle parin tölkin verran. Mistään jumalaisesta ilmestymisestä ei kuitenkaan ollut kyse, vaan ihan arkisesta logistiikasta - vaimo nyt vaan sattui tällä kertaa olemaan kotona kun kuriirifirman paku ajoi pihaan. Pyörittelin mielessäni ennen tölkin tarkempaa silmäilyä, että mikäs tästä jouluisen tekee, kun ei (onneksi!) mitään piparimausteitakaan seassa ole, mutta vastaus siis löytyy tölkistä itsestään - kyseessä on Red IPA. 

Uusimmassa Olutpostissa katsastetaan Olvin IPA-oluiden taakse ja kerrotaan mm. että "erikoisoluita", kuten siis IPAa, keitetään 35000 litraa kerralla, joka on samalla panimon pienin keittokoko. Yksi keitto on siis saman verran tai peräti enemmän kuin pienten pienpanimoiden koko vuosituotanto. Jälkihumalointilaitteistoa heillä ei aiemmin ollut ollenkaan, mutta rakensivat sellaisen itse näitä oluita varten. Lisäksi alkuperäinen Olvi IPA on Nielsenin kuluttajapaneelin mukaan Suomen myydyin pintahiivaolut.



Xmas IPAssa on melko mielenkiintoinen humalakattaus. Tölkissä mainitaan ensimmäisenä Opal, joka on saksalainen ns. dual-purpose lajike (katkero&aromi), aromin sanotaan olevan mausteinen ja hedelmäinen. Kazbek on tshekkiläinen sitruksinen aromihumalalajike, jota suositellaan erityisesti jälkihumalointiin. Comet on yhdysvaltalainen lajike, jota käytetään pääasiassa katkerointiin. Siinä sanotaan olevan ruohoinen ja sitruksinen maku. Katkeruutta on 45 EBUa. 



Tölkistä kaatuu punertava, kirkas olut, joka muodostaa runsaasti tiheäkuplaista vaahtoa IPA-lasiin. Tuoksussa on nyt selvästi maltaisempi ote kuin aiemmissa Olvin IPA-variaatioissa - karamellisuutta ja hieman toffeetakin. Humaloinnissa on lajikkeet huomioon ottaen yllättävänkin trooppishedelmäinen ja pihkainen yleisvire - odotin jotain mausteisempaa, ruohoisempaa... ja noh... eurooppalaisempaa. Nyt ensimmäistä kertaa Olvin historiassa tuoksu kolahtaa minulle hyvin ja herättelee kovia lupauksia maustakin. Maku alkaa hieman makeana ja melko hyvärunkoisena - karamellisuutta kevyesti. Katkeruus alkaa rankentumaan ja vie makua nopeasti kuivempaan suuntaan. Loppuveto on keskiverron katkera ja hieman yrttisen mausteinen. Hieman se tuoksun tropiikki tuntuu maussa katoavan maltaisuuden kiemuroihin ja aromikkuus on enemmän sellaista kukkaista, hieman pihkaista sortimenttia, mutta ei kuitenkaan sisällä mitään karkeuksia. Kokonaisuus on nyt Olvin IPA-oluista omaan suuhuni tasapainoisin ja miellyttävin - kiitos maltaisuuden. Hedelmäisyyttä soisi maussakin olevan enemmän, mutta ei huono näinkään. Tykkäsin!

Yhteenveto

Maltaisempi IPA versiointi
ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Robinsons Trooper Red'n'Black Porter

1 kommenttia
 

Trooper Red'n'Black

Panimo: Robinsons, Englanti
Oluttyyli: Porter
Alkoholipitoisuus: 6,8%
Saatavuus: Nettikaupat

NWOBHM-legenda Iron Maidenin ja brittipanimo Robinsonsin yhteistyö on poikinut kolmannenkin Trooper -oluen. Aiemmat, Trooper ja Trooper 666, olivat vaaleita brittialeja, mutta nyt astutaan pimeämmälle puolelle Red'n'Black Porterilla. Yhtyeen uusimman levyn, The Book Of Soulsin, kutosraidan mukaan nimetyn oluen ovat tuttuun tapaan kehittäneet Robinsonsin Panimomestari Martyn Weeks ja Maiden-vokalisti Bruce Dickinson. Oluen reseptin kerrotaan olevan modernisoitu versio 1850-luvulta peräisin olevasta perinteisestä porterin reseptistä. Robinsonsin historiahan ulottuu aina vuoteen 1838 asti ja vanhat reseptikirjat lienevät edelleen tallessa.

Oluen saatavuus Suomessa rajoittuu kirjoitushetkellä ulkomaisiin nettikauppoihin, mutta mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, saapuu se myöhemmin maahantuojan kautta Alkon tilausvalikoimaan. Oman pulloni tilasin ranskalaisesta Saveur-Bièrestä.

Oluen nimi vaikuttaisi syntyneen spontaanisti protoversioiden maistelutilaisuudessa - tsekkaa video alta.



“I like tasting outside the box. Stouts and porters were virgin territory for me, so I just went by feel. Martyn and I hope we have created a new take on a classic beer and one which I hope will tickle the taste buds of ale fans in a pleasantly unexpected way.” -Bruce Dickinson


Valoa vasten kauniin punertava, mutta muuta taustaa vasten melko mustanpuhuva olut, joten nimelle löytyy heti kättelyssä vastinetta. Vaahtoa muodostuu maltillisesti, mutta se jättää tiheää pitsikuviota lasin reunoille - tämä kertoo sen, että humalaakin on käytetty. Tuoksussa on brittityylistä pähkinäisyyttä, toffeemaisuutta ja hillittyä paahteisuutta, joka tulee paahdetuista maltaista. Humalointi nousee mukaan ja tuo raikkautta omalla kukkaisen sitrushedelmäisellä otteellaan. Miellyttävä brittioluen tuoksu, joka asettuu jonnekin paahteisen porterin ja pähkinäisen ESB:n välimaastoon.

Maku on hyvä ja olut tuntuu suussa melko täyteläiseltä ja pehmeältä. Alkumaussa on maltaista tulevaa pähkinäisyyttä ja karamellista toffeemaisuutta. Keskivaiheille mukaan tulee marjaista, hieman kukkaisen sitruksista humalanaromia. Katkeruutta on kevyesti, mutta aistimus on brittityylisen napakka - eli puraisu on terävä, mutta melko lyhytkestoinen. Olut muuttuu lämmetessään vahvan brittialen tyylisuunnasta yhä enemmän ja enemmän paahteisen porterin suuntaan. Brittihumala on pelissä alusta loppuun tuoden hedelmäisyyden lisäksi välillä hieman tammipuumaisen vaniljaistakin vivahdetta kehiin.

Kokonaisuus on maukas ja laadukas - tyyliltään jossain brittialen ja porterin välimaastossa, mutta kuitenkin niin, että sen voisi vaivatta asettaa kumpaan lokeroon tahansa. Tyylikäs herrasmiesten olut, jossa on kivasti tartuntapintaa - hieman kuten Maidenin musakin nykyään. 

Yhteenveto

Runsasmakuinen ja tasapainoinen brittiale
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Kimito Brewing Mandarina Vehnä

0 kommenttia
 

Mandarina Vehnä

Panimo: Kimito Brewing, Suomi (Kemiönsaari)
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (4,58€ / 0,33l)

Tänä vuonna Kemiönsaaressa (Kimitoön) panimotoiminnan aloittanut Kimito Brewing on nyt ensimmäistä kertaa laajasti Alkon hyllyillä Mandarina Vehnällään. Pakko myöntää, että tämä olisi jäänyt kyllä syyskiireissä (kaapit täynnä olutta) ostamatta ilman Keiky- ja Mushimalt- blogitoverien innostuneita arviointeja. Maistoin oluen viime lauantaina merellisissä maisemissa, enkä tosiaan joutunut pettymään itsekään. Oluen päälle nautin vielä sensaatiomaisen hyvää Perniön Lihan Villisika-tattariryynäriä, joten nautinto oli kokonaisvaltainen. Kimiton Mandarina Vehnässä on hyvin simppelit raaka-aineet, Pilsner- ja Vehnämaltaat sekä saksalainen Mandarina Bavaria humala. Pääkäyminen viikon, kypsyminen viikon ja tuoreena hyllyille - asiallinen meininki!


Utuinen kultainen olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Tuoksussa banaaninen hiivaleipäisyys, vehnämallas ja appelsiinimainen hedelmäisyys paiskaavat kättä. Onpa miellyttävä hedelmäinen hefen tuoksu. Maku on pehmeä, hieman makean hedelmäinen ja kevyesti katkeroitu. Appelsiinin maku on miltei hedelmälihaista, niin raikkaasti se läpi tulee. Banaania ei maussa niinkään ole, mutta neilikkaisuutta on. Alku on hieman makea ja loppu menee happamampaan suuntaan - kokonaisuus on tasapainossa ja hyvä. Mandarina Bavaria on kyllä hieno humala, sillä saa kotioloissakin aikaan loistavaa alea.

Yhteenveto

Hedelmäinen vehnis
ARVOSANA: 8½

Olutarvio: Olvi Black IPA

5 kommenttia
 

Olvi Black IPA

Panimo: Olvi, Suomi (Iisalmi)
Oluttyyli: Black IPA
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Maitokaupat (arvioitu tölkki saatu panimolta)

Olvi julkaisi vuoden 2015 alkupuolella IPAn, joka käsittääkseni melko nopeasti sai suuren ja yhä jatkuvan suosion. Itselleni tuo pihkainen ja jotenkin karkeahko IPA ei toiminut. Nyt Olvi laajentaa IPA repertuaariaan ensin Black IPAlla ja myöhemmin myös Xmas IPAlla. Black IPAssa Humalina Cascade, Target, Yellow Sub ja T'n'T. Kaksi viimeksi mainittua vaikuttaisi olevan jonkinlaisia humalasekoitteita, eli samaan pellettiin on puristettu yhdistelmä eri lajikkeita. Hieman on ristiriitaiset fiilikset ennen tölkin avausta - en juuri pidä Black IPAsta, enkä varsinkaan kuvittele sellaisen toimivan kauppavahvuisena... ja kun se Olvin IPAkaan ei maistunut.



Kirkas, punertavan tummanruskea olut, joka vaahtoaa IPA-lasissa tutun reilusti. Tuoksussa on hieman paahteinen yleisvire, jota kukkaisen sitruksinen humala ihan mukavasti taustalla tukee. Intensiteetti on tietysti maitokauppatasoa, eli hieman sellainen mitäänsanomaton aitoon asiaan verrattuna. Olvin IPA oli omaan nenääni jotenkin pellettimäisen "vihreä" ja karkea ennemmin kuin hedelmäinen, mutta tässä tuoksu on miellyttävä ja hedelmäisyyttäkin on. Maku on myös ihan OK, parempi kuin oletin kauppavahvuiselta Black IPAlta. Kevyttä paahteisuutta, joka loppuvedossa menee hieman suolaisen lakritsaiseen suuntaan. Humalaisuus on sitrusmaista, hieman mentholimaista ja katkeruudeltaan kuitenkin melko kesyä. Hedelmäisyyttä voisi toki olla enemmän ja vielä humalaöljyisemmin. Maku on puhdas ja laadukas - mallas ja humala maistuvat selkeästi, eikä mitään häiritseviä piirteitä ole. Runkokin on maitokauppavahvuiselle hyvä ja hiilihappotaso kohtuullinen. Ei hullumpi, vielä jos hedelmäisyyttä (=IPAmaisuutta) saisi korostettua, niin voisi päätyä joskus omalle ostoslistallenikin.

Yhteenveto

Hyvä Black IPA näihin vahvuuksiin.
ARVOSANA: 8-

Olutarvio: Maku Brewing Solita 20-vuotisjuhlaolut Passion Pale Ale

0 kommenttia
 

Solita 20 Vuotta Juhlaolut

Panimo: Maku Brewing, Suomi (Tuusula)
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Rajoitettu

Sitten maistoon jälleen ilmaiseksi vastaanotettu olutnäyte, mutta tällä kertaa ei kuitenkaan panimolta tai edes maahantuojalta, vaan Solitalta, joka kertoo olevansa digitaalisen liiketoiminnan asiantuntijayritys. Kyseessä on siis firman oma olut, josta iso osa menee firman omalle henkilökunnalle ja lisäksi sitä voidaan tarjoilla edustusoluena. Helsingissä olutta on toimitettu myös ravintola Il Birrificioon. Oluen on valmistanut Tuusulassa toimiva Maku Brewing, joka niin ikään hiljattain tiedotti, että tämä Solitan olut on tarjolla heidän tiskillään reilun viikon päästä Ota Olut –tapahtumassa. Mahdollisuuksia maistamiseen siis on muillakin kuin Solitalaisilla ja meillä hemmotelluilla olutblogisteilla.

Oluen suuntaviivat on suunnitellut Solitan olutkerho, joka päätyi Intohimo –nimiseen olueen, mikä maustettaisiin passionhedelmällä. Osuvaa, kieltämättä. Tölkin ulkoasu on myös tullut talon sisältä, sen on suunnitellut Solitan Pyry Mäkäräinen. Sen tarkempia speksejä oluesta ei ole, mutta passionhedelmää siis mausteena ja humalina ilmeisesti Jarrylo ja Citra.


Kirkkaanlainen kullankeltainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Raikkaassa tuoksussa on karviaismarjaa ja sitrusmaisuutta oikein tirisevän hedelmälihaisesti. Yleisilme on hieman belgityylisen happamahko, vaikka maltaan makeuttakin taustalla tuntuu. Olut on suussa miellyttävän pehmeä ja edelleen erittäin nektarimaisen hedelmäinen. Pieni karviaismainen happamuus toimii tasapainottajana makeammalle nektariinisuudelle. Loppuvedossa on kevyt katkerointi ja jälkimaku jatkuu belgityylisen mausteiseen sekä hieman saisonmaiseen kuivuuteen. Vaikea sanoa mikä hedelmäisyys tulee humalasta ja mikä olueen käytetystä passionhedelmästä, sillä kokonaisuus toimii hienon harmonisesti ja olutta on ilo nauttia. Belgivivahteetkin saattavat olla ihan vaan hedelmästä - hiivana lienee kuitenkin ihan perus kliini alehiiva. Kokonaisuus on onnistunut - kyseessä on laadukas, tyylikäs ja maukas olut, jota kelpaa kyllä yrityslahjana tarjoilla yhteistyökumppaneille.

Yhteenveto

Raikas ja hedelmäinen
ARVOSANA: 8

Olutarvio: Pirkka Parhaat Amber Ale Juhlaolut (Saimaan Juomatehdas)

4 kommenttia
 

Pirkka Parhaat Amber Ale

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Amber Ale
Alkoholipitoisuus: 4,7%
Saatavuus: Keskon marketit (Arvioitu tölkki saatu panimolta)

Olemme tulleet siihen pisteeseen, että Keskon ja S-ryhmän duopolista toinen, tässä tapauksessa siis Kesko, on valmistuttanut omalla tuotemerkillään pienpanimo-oluen. Mahdollisimman alas painettu hinta ei siis ole enää ainoana kriteerinä kaupan omissa merkeissä, vaan nyt pyritään jo tarjoamaan premiumia. Mikäs siinä, kyllä tämäkin varmasti markkinansa löytää. Nämä pienpanimoiden ns. Private Label oluet eivät kuitenkaan ole mikään uusi juttu, sillä Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on jo pitkään valmistanut Lidlille erinäisiä oluita.

Saimaan Juomatehtaan Pirkka Amber Ale tekee pesäeroa näihin Laitilan Lidlille tuottamiin oluisiin siinä mielessä, että panimo on itse ylpeästi ollut mukana olutta tekemässä ja se mainitaan suoraan tölkissäkin. Tässä ei ole siis mitään "valmistettu Suomessa" -tyylistä valmistajan piilottelua, joka tosin näissä Laitilan oluissa saattaa olla lähtöisin Lidlin, eikä niinkään panimon aloitteesta.

Pirkka Parhaat Amber Alella juhlistetaan 30 vuotiasta Pirkka -tuoteperhettä. Oluessa on maltaina Pilsner, Munich ja Crystal sekä humalina Columbus, Cascade, Chinook, Citra ja Mosaic.


Oranssihtavan kultainen, ei siis niinkään punertava eli "amberi" olut, joka vaahtoaa suoralla kaadolla runsaasti. Tuoksussa on humalia amerikan malliin - saippuaista sitrusta, persikkaa ja hunajamelonia. Valitettavasti tarjoilu on hieman tunkkaista. Maltaisuus on humalien alla hieman karamellimaista, mutta niin vaimeaa, että siitä ei oikein saa tuoksussa otetta. Maussa mallasrunko on maitokauppavahvuiselle kohtuullinen, samoin humalien katkeruus. Aromihumalointi on jälleen sitrusvetoisen hedelmäistä, mutta tuoksun jälkeen yllättävänkin vaimealla tavalla. Jälkimaussa Saimaan uutuuksistakin tuttua tunkkaisuutta - tämä ei luo sellaista mielikuvaa laadusta ja premiumista kuin pitäisi. Raikkaampaa saisi ehdottomasti olla. Amberin toivoisi muutenkin olevan hieman maltaisempi ja aromikkaampi - tämähän ei tällaisenaan poikkea jostain maitokauppojen perus american pale alesta millään tavalla. Hiilihappotaso vaikuttaa hieman Saimaan omia uutuuksia pehmeämmältä, mikä on hyvä asia. Tämä uppoaa sinne maitokauppaoluiden harmaaseen massaan - ei huono, mutta ei järin hyväkään.

Yhteenveto

Perus pale ale hieman tunkkaisesti
ARVOSANA: 7

Olutarvio: Stone (Berlin) IPA

0 kommenttia
 

Stone IPA

Panimo: Stone Brewing (Berlin), Saksa
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,9%
Saatavuus: Alko (3,95€ / 0,33l)

Jos Alkon hyllyllä on Stone IPAa tölkissä, niin eihän sitä ohittaa voi, varsinkaan jos olut on entuudestaan maistamaton. Stonehan on näitä legendaarisia jenkkipanimoita, jotka jo olutharrastukseni alkuaikoina (vuonna 2007) aiheuttivat tiettyjä väristyksiä ja hekumallisia hetkiä on koettu toki myöhemminkin, mm. Old Guardianin parissa vuonna 2013.  

Stone avasi hiljattain toisen panimon Eurooppaan, tarkemmin Berliiniin, josta käsin oluet saavuttavat eurooppalaiset kuluttajat huomattavasti tuoreempina kuin jenkeistä rahdattu importkama. Alkossa Stone Berlinin tuotannosta on saatu jo nauttia Arrogant Bastardin muodossa.

Stonen IPA tulee optimaalisessa noin 7% vahvuudessa ja Alkon mittauksessa katkeroita on löytynyt 79,3 EBUa. Humalissa on hieman epäselvyyksiä - Alkon sivut sanovat Magnum, Chinook, Centennial ja valmistajan kotisivut Magnum, Centennial ja Mosaic. Samapa tuo toisaalta, mutta tämä nyt lähinnä huomiona vaan. Tölkki on suhteellisen tuore - tölkinpohjassa oleva merkintä kertoo: Canned 02 AUG 2016. 



Kirkas kultainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Tuoksussa on pihkaa ja greippimäistä sitruksisuutta sekä vihreää pellettimäisyyttä. Tuoreenoloinen, mutta jotenkin hieman tukahdutetun oloinen, eikä niin iskevästi humaloitu kuin IPA parhaimmillaan on. Maussa on kohtalaisen tukeva, hieman makeahko runko, joka ei kuitenkaan ole mitenkään sokerisen karamellimainen vaan nimenomaan enemmän "maltainen". Humalointi tarjoillaan pihkaisesti, hieman havuisesti ja greippisen sitruksisena - eksoottiset hedelmät eivät kuulu tähän kattaukseen vaan tämä on nimenomaan enemmän tätä old-school meininkiä. Katkeruus rakentuu aluksi maltillisesti, mutta tiukentuu loppua kohti runsaaseen pitkäkestoiseen liukuun. Mitään kiilteet hampaista kuorivaa IBU-tykitystä tästä ei irtoa, vaan kokonaisuus on nimenomaan hyvärunkoinen ja tasapainoinen. Toisin sanoen ehkä joidenkin mielestä perinteinen ja tylsä, mutta joidenkin mielestä taas erittäin juotava ja miellyttävä. Itse asetun ehkä näiden kategorioiden väliin - nautin kovasti ja tuntuu hyvältä, mutta toisaalta välillä hieman kaipaisi sitä räväkkyyttä, joka aikanaan teki tästä tyylistä jotenkin "vaarallisen". Punk on kuollut - tämä on nykyään ihan vaan turvallista peruskamaa, mutta kieltämättä hyvää ja laadukasta sellaista.

Yhteenveto

Tasapainoinen ja runsasmakuinen IPA
ARVOSANA: 8½

Haastattelussa Linden Breweryn Mikko Lindén

0 kommenttia
 
Ajelin tänään kotoani noin kymmenen minuutin matkan tapaamaan Raumalle pienpanimon perustaneen Mikko Lindénin premissejä - eli Linden Breweryä. Kairakadulla sijaitseva panimo löytyi pihalla seisovan Linden Breweryn logolla tarroitetun pakettiauton avulla, muita ulkoisia merkkejä ei vielä ollut. Kurvasin pihalle ja kohtasin panomiehen silmästä silmään... Tsekkasimme tilat ja samalla kävi ilmi, että mies oli saanut Valviralta luvat tänään - isot onnittelut siis Suomen pienpanimolle numero 73... tai 74.. mitä niitä nyt on. Panohommia ei estä enää mikään muu kuin pumpun saapuminen, joka toivottavasti tapahtuu mahdollisimman pian. 

Nauhoittelin siinä jutusteluamme tätä tekstimuotoista haastattelua varten reilun puolituntisen, jonka olen nyt aivan järkyttävän urakan päätteeksi saattanut tekstimuotoon. Nauttikaatten olkaat hyvät. Itse ainakin nautin ajastani panimolla kovasti ja nyt viimein konkretisoitui se tosiasia, että täällä Raumalla tosiaan oikeasti on uusi panimo. Huikeeta!

Edessä haastattelija ja takana haastateltava.

Mikä mies Linden Breweryn taustalla on?  Paljasta itsesi!
Mikko Lindén. Eli olen näin epäitsekkäästi ottanut oman sukunimeni tuohon firman nimeksi. Olen tällainen vajaa nelikymppinen Jyväskylästä kotoisin oleva jotenkuten raumalaistunut entinen perämies...
Nykyinen panomies...
No niin, mies kun mies, näin se toimii. Siinä se oikeastaan pähkinänkuoressa.
Oluentekotaustaa sulla on kotipanijana?
Joo, no joskus kauan sitten uutteiden kanssa pelattiin, mutta siitä oikein jäänyt lapsenlapsille kertomista - silloin tavoitteet oli jossain ihan muualla.
Sama itselläni... känniinhän siitä tuli, ja paha olokin.
Juu tuli kyllä, maulla ei niin väliä ollu... mutta joo, olenhan mä nyt muutaman vuoden tehnyt ihan kunnollakin. Oikeastaan isäukolta silloin perin nuo vehkeet, kun se kysyi, että hävittääkö hän ne vai otanko minä...
Ja siihen ei kai ollut kuin yksi vastaus?
Nimenomaan, meinasin, että kyllä mä ne voin sitten ottaa ja siitä sitten aika nopeasti tuli mieleen, että voisi tehdä joskus vähän jotain isommassakin mittakaavassa.
Kyllä sitä varmaan jokainen kotipanija, joka täysillä hurahtaa, jossain vaiheessa miettii tai haaveilee omasta panimosta.
Juu, mulla oli vaan alunperin mielessä, että jos olisikin perustanut pubin. Se oli sitten taas kustannuksiltaan... tai riski on isompi. Oikeesti mietin, että riittääkö tämän kokoisessa kaupungissa asiakaskuntaa, kun noita on jo entuudestakin muutama. 
Seuraavaksi olet kuitenkin ilmeisesti menossa vielä oluentekokurssille sinne Lepaalle - Mustialassahan ei enää kurssia ole?
Joo, itseasiassa pistin Mustialaan aikanaan heti viestiä, että haluan sinne kurssille, mutta ne ilmoittivat, ettei kurssia enää ole, vaan ne siirtävät Lepaalle ne kaikki laitteet. Alunperin sain Lepaalta tiedon, että ei tätä kurssia tule avoimeen hakuun enää ollenkaan, vaan sen voi ottaa vaan ne koulun opiskelijat viinikurssin lisänä. Kuitenkin ne sitten ottivat sieltä alkukesästä yhtäkkiä yhteyttä ja kertoivat, että yhdeksän paikkaa tulee avoimeksi. Ei sinne silti suoraan päässyt, vaan ihan hakuprosessin kautta pääsin. Se alkaa nyt sitten lokakuun lopussa. Lähiopiskelua on kolmena perättäisenä viikkona torstaina ja perjantaina siellä ja sitten näyttötyö Hopping Brewstersilla myöhemmin. 
Eli Lepaalle ei ainakaan vielä ole niitä Mustialan laitteita pystyssä?
Ei ilmeisesti. Kokevat, että on sitten helpompi laittaa Hopping Brewstersille. Se on ilmeisesti viiden hengen ryhmissä. 
Siinä näkee sitten toisen panimon toimintaakin...
Joo ja tämähän on käsittääkseni nyt ainut koulutus mitä Suomessa tällä hetkellä on. Ei siitä varmaan ainakaan haittaa ole. 
Ei varmasti joo. Eikös Valviralla ole joku vaatimuskin, että pitää olla jollain tavalla pätevöitynyt, ennen kuin voi panimon perustaa? 
Joo, mutta kun Suomessa ei ole sellaista virallista koulutusta, niin eivät voi vaatia muuta kuin sen, että he sitten siellä haastatteluissa sun muissa päättelee, että onko pätevyyttä vaiko eikö ole...
 ...Eli sulla riitti naama sitten?
Heh, joo ilmeisesti joo, koska ei mullakaan mitään muuta ollut kuin kotiolut tausta. Kuten varmasti kaikilla muillakin, ellei sitten ole jollain panimolla ollut töissä aikaisemmin ja sitten perustanut omaa.
Käymistankit vasemmalla, kuumavesiastia ja mäskäysastia oikealla.
Milloin sulla tämä panimon perustaminen konkreettisesti alkoi, eli kauanko on nyt sitten tehty jo hommia, ennen kuin ensimmäistäkään oluterää on ulkona?
Mut lomautettiin viime joulukuun 22. päivä. Siitä sitten hetken aikaa mietittyäni päätin, että kyllä mä tähän lähden, niin hain ensin yrittäjäkurssille. Sitä vaaditaan, että saa starttirahat - ilman sitä et saa niitä. Yritys on perustettu toukokuun alussa ja tilat on vuokrattu toukokuun alussa myöskin. Eli oikeastaan siitä toukokuun alusta tätä tilaa on tehty, mutta alkujaan olisi pitänyt ehkä aloittaa hieman rivakamminkin.  Oikeastaan vasta tuossa kesäkuun loppupuolella alkoi täällä olemaan ihan sitten jätkiä jo hommissa. 
Alkoi tulemaan jo pikkuisen painetta saada valmiiksi...
Enhän mä niille kellekään mitään ole maksanut, vaan kavereita oli tekemässä. 
Ne odottaa sitten nestemäistä maksua myöhemmin.
Joo juuri sitä naureskelin, että varmaan ekat neljä satsia saa suoraan lahjoittaa pois... No ei nyt sentään, mutta pitkä kiitos täytyy kyllä antaa - ei olisi näitä vehkeitä ja tiloja tehty jos ei pojat olisi olleet täällä tekemässä. 
Pitkää päivää saa painaa?
Joo, mutta jos ei perhe olisi tätä hyväksynyt, niin ei tähän olisi alunperinkään lähdetty ja kyllä tästä kotiinkin aina tarvittaessa on irrottu. Eikä ole kukaan hengittämässä niskaan. Aamulla voi nukkua vielä puoli tuntia pidempään, jos niin haluaa. 
Löytyikö nämä Kairakadun tilat helposti? 
No joo. Alunperin mietin, että olisi tehty tuonne vanhalle meijerille tämä, mutta se olisi vaatinut niin paljon isomman remontin. Vaikkakaan panimon ei sinänsä vaadita olevan elintarviketila virallisesti - se on vähän semmoinen häilyvä se raja, mutta itse halusin sen tehdä. Elintarvikeviranomainen ei käy paikalla ollenkaan - Valvira on ainut joka tilat tarkastaa. 
Mutta ei siitä elintarvikekelpoisuudesta haittaakaan ole? 
Ei, kyllä se puhtaus on aika lailla tärkeä asia, että mielellään sen (puhtaanapidon) itselleen vähän helpommaksi tekee.
Viking Maltin maltaita löytyy jo vino pino.
Oliko tämä panimon perustamisen työmäärä sellainen kuin olit sen alunperin suunnitellut vai tuliko siinä jotain yllätyksiä?
Ei oikeastaan... Itseasiassa Rekolan Panimon blogi oli helkutin hyvä. Se on tullut pariin otteeseenkin luettua läpi. Se auttoi kyllä perkeleesti tässä hommassa. Lähinnä siten, että osasi ottaa etukäteen jo huomioon tiettyjä asioita - miten ne kuuluu tehdä ja näin. Lupaprosessi oli sitten sellainen, että siinä varmaan muutama harmaa hius jo tuli papereita täyttäessäkin - että onkohan ne ikinä edes sinne päinkään kuin pitäisi olla - mutta ei niissä lopulta niin montaa korjattavaa kohtaa sitten ollutkaan. Että siitä selvittiin ja tämä tilojen rakentaminen ei ollut mitenkään semmonen... Olen kaksi omakotitaloakin rakentanut, joten tämä nyt oli ihan tuttu juttu. Laitteet taas sitten on vähän sellainen, että kun ei ole olemassa ainuttakaan piirustusta, vaan ne on vaan minun päässäni olleet ne mitä olen halunnut ja ne on nyt toteutettu. 
Kohta käytäntö sitten osoittaa miten ne pelaa?
Joo, onneksi ne eivät ole kovin monimutkaiset vehkeet. Itseasiassa niistä piti tulla vielä vähän automaattisemmat, mutta siitä nyt sitten luovuttiin. On tuossa tuo logiikkapalikka, mutta jätetään se nyt sitten laittamatta vielä. Tulin siihen tulokseen, että tämä on vähän niin kuin autokin, että jos on vähän vähemmän sähköherkkuja niin se toimii ainakin varmemmin. Plus tässä on se, että voin olla tässä ihan itsekin mukana, eli laitteiden ei tarvitse keittää kahveja mulle, vaan mieluummin teen tässä itse koko ajan kuitenkin. 
Meinasin seuraavaksi kysyä lupa-asioista, mutta nehän tuli siis tänään.
Kyllä, tänään. 
Pumppu vaan puuttuu. 
Joo, niin tekee... 
 Mutta kerroppa nyt, että minkälainen panimolaitteisto ja mistä?
Tankit on Speidelin ja nuo varastointi- tai karbonointitankit on Olvilta peräisin. 
Noitahan karbonointitankkejahan on monessa paikassa mm. Hartwallilta. Esim. Karjalan logoja näkyy jopa De Molenilla Hollannissa.
On joo, mutta Hartwall kieltäytyi nyt myymästä niitä - tarvitsevat kuulemma itse, mutta en kyllä yhtään tiedä mihin. Varmaa alkavat tekemään itse jotain pienpanimotoimintaa sitten, ovat ehkä ymmärtäneet, että ihmiset ostavat sixpackin sijaan ne pari herkkua ennemmin. Olvi kuitenkin myi ja kävin ne hakemassa sieltä sitten. Sitten nuo vehkeet (varsinainen panimolaitteisto) on... olen siitä lähtenyt että olen raaka-aineet tilannut ja sitten on vietetty hyvin pitkiä iltoja hitsatessa... minä en ole senttiäkään hitsannut, mutta kaveri on. Nyt kun ne on tehty noin alusta lähtien itse niin kyllä siinä melkoinen työ on, joten ymmärrän että ne maksaa, mutta täytyy myöntää että jos sä tuollaiset nyt tilaat vaikka englannista tai jostain niin kyllä ne vähän helvetin kalliit on siihen nähden mitä pelkät materiaalit maksaa. Onhan nuo nyt huomattavan edullisiksi tulleet, mutta toivottavasti ne nyt toimii - se olen testannut, että kyllä ne ainakin vettä pitää. Sitten noi jäähdytysjärjestelmät on Chillyn, ihan normaalit ja sitten fermflexit noissa tankeissa - eli kaikki muu on tehdastekoista. Pullotuskone on italialaista perua, englannista se tuli, mutta...
Sulla on tarkoitus pullottaa enimmäkseen?
Joo, on. Alkujaan on. Se johtuu siitä, että laskin sen asian niin, että Raumalta ei kovinkaan monesta kuppilasta löydy omia hanoja. Ja itse en voi siihen lähteä, että veisin omat hanat sinne, koska se kaikkine pesuineen ja huoltoineen ei istu tähän pakettiin. Kesän rientoihin ajattelin tulevaisuudessa keykegeihin laittaa ja sitten myisi hanasta pois ja tietysti jos joku muuten haluaa niin miksi ei. 
Pullo on ainakin täällä siis joustavampi.
Joo, ja se on helppo tuosta pakata pahvilaatikkoon ja myydä eteenpäin mihin vaan. 
Käsipelillä toimiva pullotin vasemmalla ja korkitin oikealla.
Minkälaisia oluita on luvassa? Kotioluiden pohjalta ilmeisesti reseptiikkaa löytyy?
Kyllä, olethan niitä prototyyppejä itsekin joskus maistanut, eli se APA tulee, meinasin sen jättää pois joskus, mutta kyllä mä sen nyt sitten kuitenkin teen ja se tulee maitokauppavahvuisena.
Se on suosittu tyyli ja raumalaisetkaan eivät enää karsasta sitä. 
Kyllä ja se on semmonen... Olen saanut sellaisen kuvan, että sä menet enemmän katkeropuoli edellä, mutta itse menen enemmän aromipuoli edellä eli aromihumalointi on enemmän mun juttu kun katkerohumalointi. 

Sitten tulee Just Ale, eli se on sen nimi, tai tulee olemaan. Se on tehty vaihtoehtona sille bulkkilagerille eli se on ihan perus ale ja se on kyllä helvetin hyvä - mä tykkään ite siitä. Se on ihan perus vaalea ale, jossa on appelsiininkuorta. Maitokauppavahvuinen sekin. 

Sitten tulee yksi Farmhouse Ale, joka on Sorachi Acella tuunattu. Sen nimi tulee olemaan PiLa, joka on sisäpiirin vitsistä lähtenyt, mutta en lähde sitä nyt muuttamaan - se on sellainen ja mennään nyt sillä.
Pi.La kotiversio maistelussa maaliskuussa.
Aiotko sinä nyt profiloitua johonkin tyylilokeroon vai tehdä ihan kaikkia tyylejä?
Kyllä mä ihan kaikentyylisiä meinaan tehdä. Olen aina sanonut, että teen sitä mistä itse tykkään - silloin on helppo seistä sen takana. Jos yritän tehdä jotain mitä joku toinen haluaa, niin yleensä se perseelleen menee. Olen just tässä miettinyt, että kun olen hirveän suuri Guinnessin ystävä ja minulta on kysytty, että etkö voisi stoutia tehdä ja minun mielestäni se on kuin keksisi pyörää uudestaan. Se on sellainen kompastuskivi. 
Miksi tehdä, jos ei kuitenkaan pysty ylittämään alkuperäistä...
Joo, se on hankala tilanne. Onhan niitä nyt muitakin hyviä stouteja, mutta melkein se on se Guinness jos sen vaan hanasta saa, niin kyllä mä sen sitten otan. 
Klassikko on aina klassikko. Itselläni tuo sama on Fuller's ESB:n kanssa. Mites muut lempioluet?
Niin... ei mulla oikeastaan sellaista Guinnessin veroista ole. Vehnäbockeista tykkään, yleisesti. En ole niin ronkeli, niitä on useampiakin hyviä. Sitten on nuo IPAt ja APAt, niitä tulee juotua kanssa.
Mitenkäs tämä kotireseptien skaalaus isolle laitteistolle? Ootko tutkinut meneekö se yks yhteen?
Ei mee yks yhteen. Ei siitä oikein sellaista eksaktia tietoa oikein löydä ja sitten kun kävin taannoin Hiisi Panimolla kääntymässä ja pari tuntia höpisemässä ja katsomassa niiden vehkeitä niin pistin jälkikäteen viestiä, että pistäkää nyt jumankauti jotain vinkkiä, kun ei mistään mitään löydy. Sieltä tuli sitten niinkin rakentava kommentti, että "sehän on semmonen vähä oma taiteenlajinsa". No kyllä ne sitten kertoivat, että Beersmith tekee kyllä kun laitat asetukset oikein niin, ettei se skaalaa yks yhteen. Niin mulle sanottiin, että isommilla vehkeillä kun tekee niin se käy yleensä kuivemmaksi kuin jos tekisi kotona ja katkeroa irtoaa tehokkaammin samasta humalamäärästä. Eli katkerohumalaa saa vähän vähentää, mikä ei nyt kaupallisella puolella tietenkään haittaa, koska humala ei ole ihan halvimmasta päästä. 

Humalien hommaaminen oli itseasiassa aika helppoa...
Joo, siitä pitikin kysyä, eli raaka-aineiden hommaamisesta - eli mistä ja miten, kun olin kanssa ymmärtänyt, että humalien kanssa voisi olla ongelmia?
Olen aika paljon ollut yhteistyössä Panimonurkan kanssa. Ollaan pystytty yhdistelemään tilauksia erään toisen panimon kanssa niin, että saadaan isompi erä tilattua hieman halvemmalla. Eli kyllä ne nyt vaikuttaa tulevan ihan OK. Galaxyllä ja Nelson Sauvinilla on tällä hetkellä ongelmia ja joitain ei välttämättä saa pelletteinä vaan ainoastaan käpyinä.
Miten nyt näet, että onko Raumalla kysyntää tällaiselle? Kiinnostusta on vissiin ollu?
Joo, on kyllä. Ihan markkinoimattakin tuntuu, että kysyntää on. On myös kyselty läheisistä kaupoista mm. Eurajoen Portista ja Helsingistäkin Pien -kaupasta. Ruokapuoti Lumoon saa tietysti myös. Paljon on ravintolatkin kyselleet.
Miten tavoitteet jatkossa? Rauma tietysti valloitetaan, mutta mites muut? 
Ajattelin kiusaksikin viedä Poriinkin. No ei, mutta yrittäjäkurssilla yhden porilaisen kauppiaan isä piti oppitunnin ja sitä kautta sanottiin, että tuo toki tännekin myyntiin. Sittenhän sen näkee kun saa nämä rutiinit ensin kuntoon.
Ootko miettinyt Alkoa?
Se kymmenen lähi-Alkon systeemi on mietinnässä, mutta katsotaan nyt tuo lakimuutos, että tuleeko sitä ja milloin se tulee. Periaatteessa nämä kaikki kolme olutta, joita olen miettinyt, tulee olemaan alle sen 5,5%. Se Farmhouse Alekin on noin 5,3%, että sekin istuisi vielä siihen uuteen rajaan. Enkä mä niitä APAa ja Alea sen uuden lain takia nostamaan lähde, eli se tuote on 4,7% ja sillä hyvä. Näin mä sen nyt ajatellut oon.
Ei mulla tässä nyt muuta sitten ole, joten kiitos haastattelusta ja varmasti palaamme astialle myöhemmin.
Kiitos sulle!

Olutarvio: Teerenpeli Jöröjukka

0 kommenttia
 

Jöröjukka

Panimo: Teerenpeli, Suomi (Lahti)
Oluttyyli: Bock
Alkoholipitoisuus: 6,5%
Saatavuus: Alko (4,45€ / 0,33l)

Alkon listoille kirjattiin pari viikkoa sitten runsas kattaus pienpanimo-oluita, joista toistaiseksi Raumalle tosin on laskeutunut vasta ihan muutama. Raumalta löytyineistä oluista ostin itselleni Ruosniemen Parlamentaarikko Dubbelin, jonka maistoin Facebookissa livenä ja tämän Jöröjukan, joka siis arvioidaan nyt. Kattauksen muista mielenkiintoisista oluista tein pari päivää sitten tilauksen, johon iskin mm. Hiisin Iku Turson, Kimiton Mandarina Vehnän ja Bryggeri Helsingin Wee Heavyn. Iku Turso ainakin on todella mielenkiintoinen, sillä sen resepti löytyy Reittausblogista Hiisin itsensä julkaisemana.

Jöröjukka on siis lahtelaisen Teerenpelin bock -tyylinen olut. Suodattamaton lager.
Jöröjukka on perinteinen saksalaistyylinen Bock-olut. Jöröjukka on Teerenpelin panimon "jättiläisen" Jeren kehittämä perinteinen maltainen bock-olut kaikkia trendikkäitä humalaoluita vastaan. "Tavoitteena oli tehdä kuparinruskea, puhdas, maltainen ja tasapainoinen vahva lager, jonka mausta löytyisi myös hieman suklaata. Jälkimaku on pehmeä, makeahko ja hennosti humalainen" Jeren kuvaus.

Raaka-aineet: Münich-, pilsner-, cara pale- ja suklaamaltaat, Perle-humalat, Salpausselän pohjavesi.


Utuinen tummahkon kuparinen olut, joka vaahtoaa aluksi reilusti, mutta asettuu sitten kohtuullisen nopeasti sopivaksi kerrokseksi oluen pinnalle. Tuoksussa on imelletyn limppuista, hieman paahteisen leivänkuorimaista ja suklaistakin maltaisuutta sekä ruohoista humalaa. Vahvuuden huomaa tuoksun intensiteetistä ja taustalla vellovasta hunajaisesta tuntumasta. Maku on runsaan maltainen ja se maltaisuus on leipäistä, hieman toffeista ja kevyen paahteista. Alussa turhan runsaat hiilihapot torpedoivat maltaan pehmeyden, mutta lasin loppua kohti asetelma tasoittuu. En kuitenkaan ymmärrä, miksi tämän tyyliseen olueen pitää tehdä näin voimakas hiilihappoisuus - sehän vie maltaan pehmeyden, jossa bockissa on kyse, mennessään. Katkeruutta on riittävästi ja aromaattista ruohoisuutta sekä kukkaisuutta humalista myös. Loppumaku kuivuu miellyttävästi katkeruuden voimasta ja jälkimakuun nousee suklaisuuttakin. Laadukas ja maukas perusbock, mutta iso miinus hiilihappotasosta.

Yhteenveto

Maukkaan maltainen, mutta turhan hiilihappoinen bock
ARVOSANA: 7½

Maistelussa Saimaan Juomatehtaan Brewer's Special Joker Hop (erä 8) ja Houston Brown Ale

0 kommenttia
 
Sitten arviointiin Saimaan Juomatehtaan hulppeasta näytepaketista Joker Hop -sarjan erä 8 ja täysin uusi Houston Brown Ale. Aiemmin maistetut uudet Brewer's Specialit Pacific Pale Ale ja California IPA eivät täysin vakuuttaneet.

Joker Hop erä 8

Maltaat: Pale Ale ja Wheat
Humalat: Ei tiedossa

Joker Hopin idea on joka erään vaihtuvat humalalajikkeet. Kaupan hyllyllä eränumeron löytää tölkin pohjasta ja kyseiseen erään käytetyt humalat näkee Saimaan Juomatehtaan nettisivuilta, kun eränumeron syöttää sinne. Tämän uusimman erän humalia ei nettisivusto vielä tunne, mutta ne varmasti ilmestyvät sinne, kunhan olut lähtee virallisesti myyntiin.

Aiemmin olen maistanut erät 1 ja 2, joista kakkonen maistui paremmin (olipa perverssiä!). Aiemmin reseptiikassa on ollut mukana mallastamatonta ruistakin, mutta se on nyt poistunut ja jäljellä on enää Pale Ale ja Wheat -maltaat.



Samea oranssihtava olut, joka vaahtoaa melko runsaasti. Tuoksussa on märän tiskirättimäistä tunkkaisuutta ja hiivaisen filtterin läpi yrittävää hedelmäistä humalointia. Aromit eivät ole selkeitä, vaan sekoittuvat hiivaisuuteen. Sekametelisoppa. Maku on hieman parempi, mutta edelleen tunkkainen. Humalointi ei pääse kunnolla framille aromien puolesta, mutta katkeruutta tuntuu kyllä. Vaikea tästä on nauttia. Yksinkertaisesti huono.

"Kansainvälisten laatuhumalien ennakkoluuloton käyttö takaa ainutkertaisen makunautinnon." Ainutkertainen kyllä. Nautinto? ... noooh, ei tällä kertaa. 

Houston Brown Ale

Maltaat: Pilsner, Münchener, Crystal, Red Ale, Wheat ja Smoked
Humalat: Cascade, Chinook ja Columbus

Houston Brown Ale on täysin uusi tuttavuus Brewer's Special sarjaan, jokohan nyt kolahtaisi meikäläisenkin makuun?



Tumman kuparinen, valoa vasten melko kirkkaanlainen olut, joka vaahtoaa runsaasti. Tuoksu on nyt hieman imelän leipäisen maltainen, hieman metallinen ja kevyesti paahteinen. Jenkkihumalien hedelmäisyyttä ja kypsää marjaisuuttakin nousee joukkoon. Sarjan maltaisin tuoksu. Olut on suussa jälleen kovahkon hiilihappoista - nauttiiko tällaisesta hiilihapotuksesta oikeasti joku? Suutuntuma katoaa kupliin ja röyhyttämäänkin moinen pistää kovasti. Itseltäni tämä ainakin syö suuren osan nautinnosta heti pois. Maussa tulee aluksi makeahkoa maltaisuutta kevyen toffeisesti ja imelän setsuurimaisesti, jälkimaussa ehkä sitä savuisuuttakin hennosti ja aavistus metallia. Hedelmäiset jenkkihumalat ovat hieman pois paikoiltaan tämän mallasrungon rinnalla, mutta maistuvat kuitenkin kohtuullisen raikkaina ja selkeinä. En nyt pääse tuosta suutuntumasta yli enkä ympäri - tämäkin potentiaalia omaava olut kaatuu teolliseen ylikovaan hiilihapotukseen, joka estää täysipainoisen nautiskelun.

Olutarvio: Saimaan Marsalkka Golden Ale (suodattamaton)

0 kommenttia
 

Marsalkka Golden Ale

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Suomi (Mikkeli)
Oluttyyli: Golden Ale
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (Arvioitu tölkki saatu panimolta)

Saimaan Juomatehdas tuo Marsalkka Golden Alen uudestaan markkinoille, mutta aiemmasta poiketen olut on nyt suodattamaton. Suodatuksessa oluesta on tarkoitus poistaa hiiva, mutta siinä samalla myös muita makuaineita ja suutuntumaan vaikuttavia aineksia jää matkasta pois. Itse olen vankkumattomasti sitä mieltä, että olut on parasta suodattamattomana ja siksi nostankin virtuaalihattua tälle Juomatehtaan ratkaisulle. Oluen kaikki raaka-aineet ovat luomutuotantoa. Maltaat tulevat Suomesta (Pale Ale) ja Belgiasta (Cara Pale) ja Humalat Yhdysvalloista (Chinook & Cascade) ja Iso-Britanniasta (Target).


Marsalkka Golden Ale on utuista oranssihtavaa olutta, jonka vaahto on runsaan pitsikäs. Suodatettu versio oli ainakin muistikuvieni perusteella hieman vaaleampaa. Tuoksu on pehmeän persikkainen ja kevyen maltainen. Tasapainoinen ja raikas tuoksu, nyt ei ole mitään tiskirättejä uitettu joukkoon. Maku on ennallaan - pehmeää hedelmää, vienoa maltaisuutta ja pieni napakka katkero lopussa. Tarjoilu on mielestäni nyt suodatettua versiota pehmeämpää. Hiilihappotaso on edelleen harmillisen korkea, joten lasiin kaato on syytä suorittaa brutaalisti suorana ja korkealta useammassa osassa - näin turhat hiilihapot haihtuvat osittain taivaan tuuliin. Tämä on hyvä hedelmäinen perusolut jo suodatettuna ja maistuu nyt omaan suuhuni ehkä vielä paremmalta suodattamattomana. Paljon parempi kuin uudet Brewer's Specialit.

Yhteenveto

Laadukas hedelmäinen perusolut
ARVOSANA: 8