Oman kotipanimoni viimeisin olut, lokakuun alussa valmistettu katajainen ruis ale, jonka olen nimennyt Kokkovuoren Sahtikeisarin Pöytäolueksi eli Bonfire Mountain's Sahti Emperor's Table Beeriksi, on nyt ollut 8 vuorokautta pullotettuna. On aika ottaa olut ensimaistoon ja todeta miten olen onnistunut. Pullotusvaiheessa katajaisuuden runsas määrä hieman arvelutti, samoin kuin tavaran sameus, vaikka olut oli kirkastumassa lähes nollassa asteessa muutaman päivän ennen pullotusta. Hiivat olivat kuitenkin laskeutuneet kauniisti pöntön pohjalle, joten päättelin sameuden johtuvan huomattavan runsaasta katajan määrästä. Katajat olivat kattilassa koko 60 minuutin keiton ajan, kun aiemmin olen keittänyt niitä 15-30 minuuttia mäskäysveteen tai lisännyt keittoon vain viimeisen 10 minuutin ajaksi. Voisiko neulasten keittämisen aikana niistä irrota jotain öljyisyyttä tai muuta oluen sameuttavaa ainesta vierteeseen?
Lasiin kaatuu tosiaan hyvinkin sameaa olutta - piti oikein laittaa kännykästä taskulamppu lasin taakse, niin näette oluen koko komeudessaan. Tuoksu on kuitenkin varsin herkullinen, eikä juurikaan hiivainen, vaan itseasiassa hiivan tuoksua on nuorelle oluelle ihan ominainen määrä. Tätä samaa pohdiskelin siis jo pullotusvaiheessa. Kataja tuoksuu voimakkaasti ja todella neulasmaisesti, taustalla on intensiivisesti myös humalien hedelmäisyyttä tuoreen nektarimaisella tavalla. Mosaic on niin voimakas, että se tulee tumman hedelmäisine ja eksoottisine piirteineen kauniisti katajaisuuden läpi. Makukin on raikas, ei hiivainen - sameuden on tultava jostain muusta kuin hiivasta, kaurahiutaleillakin voi olla osuutta asiaan, mutta vahvin veikkaukseni on silti neulaset. Katajaisuus ja aromaattinen humalaisuus dominoivat makua, katkeruuden ollessa keskirunsas, ei hyökkäävä - tasapainoinen. Suutuntumassa on sellaista tiettyä öljyisyyttä, mutta erilaista kuin humalien tuottama - tämäkin todennäköisesti neulasten aikaansaamaa. Sellainen tietty kuorrute jää kitalakeen pitkäksi aikaa. Hyvä, riittävän täyteläinen ja pehmeä runko, kuten oli tarkoituskin ja jälkimaussa kauniisti ruismallasta. Hiilihappoisuutta on turhankin maltillisesti, mutta se kehittyy vielä lisäviikolla pullossa. Katajaisuutta tuntuu nyt tässä vaiheessa olevan maussa hieman liikaakin. Selvästi enemmän kuin oluissani aiemmin, minkä nyt ei sinänsä pitäisi yllättää, koska vedin suoraan melko maltillisesta keittoajasta täyteen tunnin keittoon ja määräkin oli isompi. Jonkinlainen välimalli voisi olla paras. Mukavahan tätä on kuitenkin särpiä ja mielenkiinnolla seuraan oluen kehittymistä tästä eteenpäin.
Kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia neulasten käytöstä oluenteossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.