Pari vuotta sitten vielä fiilisteltiin SOPP-oluttapahtuman saamista Raumalle, eikä osattu kuvitellakaan, että vuonna 2016 päästäisiin jo nauttimaan oman paikallisen pienpanimon antimista. Viimeisen vuoden aikana pienpanimobuumi on kuitenkin kehittynyt siihen suuntaan, että lopuksi oli vain ajan kysymys milloin ensimmäinen perustettaisiin Raumallekin. Rauman kunnan alueella Lapissa toimii toki toinenkin luvat omaava yritys, Lapin Voima, joka valmistaa lähinnä sahtia ja muinaisoluita.
Linden Brewery perustettiin virallisesti toukokuun alussa tänä vuonna. Idea panimon perustamisesta alkoi oluentekijä Mikko Lindénillä kuitenkin kytemään jo viime vuoden joulukuussa. Luvat oluiden tekemiseen tulivat syyskuussa ja nyt on siis ensimmäiset kolme olutta vihdoin ulkona. Tarkemmat taustat panimosta ja oluentekijästä voit lukea tekemästäni haastattelusta.
Panimon kolme ensimmäistä olutta ovat haastattelussakin mainitut Just Ale, American Pale Ale ja Pi.La Farmhouse Ale, joista herra Lindén ystävällisesti toimitti näytekappaleet blogistin kotiovelle. Olen maistanut American Pale Alen ja Pi.Lan kotiversioitakin ja näiden kaupallisten versioiden pitäisi kai olla reseptiikaltaan aika lähellä noita kotona kehitettyjä versioita.
Tiedän kotioluiden perusteella Lindenin kyvyt tehdä hyvää olutta, joten mielenkiinto kohdistuu nyt siihen, miten prosessi on lähtenyt toimimaan isommilla laitteilla. Mäskäys- ja keittoastiathan ovat itse tehtyjä ja Mikko on näitä oluita tehdessä ollut ensimmäisiä kertoja niiden kanssa liikkeellä. Reseptien skaalauksessakin oli haastattelua tehdessä vielä hiukan kysymysmerkkejä. Hiukan tuossa eilen juteltiinkin ja mies oli itse tyytyväinen ja sitä mieltä, että ekat erät ovat onnistuneet juuri kuten pitääkin. Myös menekki on ollut yllättävän kova, myynti alkoi siis eilen ja eilen illalla jo osassa kauppoja oli hyllyt tyhjänä - kyllä se paikallinen olut vaan kiinnostaa ja hyvä niin! Olisi itsekin kiinnostanut kovasti eilen perjantaina jo korkata oluet, mutta jätin suosiolla tähän lauantaihin, koska kävin tänään aikaisin aamulla vielä töissä tekemässä inventointia. Parempi ottaa oluet nautiskeluun rauhassa nyt kun omakin viikonloppu on virallisesti alkanut ja tunnelma senkin puolesta korkea.
Tunnen tekijän henkilökohtaisesti jollain tasolla ja kotiseuturakkauttakin on pelissä, mutta pyrin nyt antamaan mahdollisimman rehelliset kommentit oluista - rehellinen palautehan se parhaiten palvelee tekijääkin.
Ensimmäisenä lasiin olutmestarin oma lempilapsi Just Ale, joka ihan vaan ale, jossa on perusraaka-aineiden lisäksi mausteena luomuappelsiininkuorta. Etikettitekstin ja Mikon omien puheidenkin mukaan haettu maltillisesti katkeroitua sessiojuomaa, jota voisi juoda useammankin pullollisen.
Just Ale
4,5%
Utuisen sameahko oranssihtava olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Hiilihapot on tarkoituksella haettu maltillisiksi, juuri sessioitavuuden tähden - sopii kyllä mulle, olenhan täällä blogissa nillittänyt koko syksyn Saimaan Juomatehtaan ja parin muunkin panimon liian kovista hiilihappotasoista. Tuoksu on hieman vehnäolutmaisen esterinen - banaania, pehmeää appelsiinimaisuutta ja sellaista kypsää hillomaista hedelmäisyyttä. Appelsiininkuoret nousevat selkeämmin esiin oluen hieman lämmettyä. Aiai sentään... puhdas, raikas ja miellyttävä tuoksu - tämä kertoo heti sen, että laatutaso on kunnossa! Se on tärkein onnistuminen uudelta panimolta, sillä jos laatu pettää heti, menetät välittömästi luottamuksen.
Maku on hieman hiivaleipäinen, pehmeän appelsiinimainen ja hieman banaanimainen - hieman samankaltaista esterisyyttä kuin leivinhiivalla käytetyissä oluissa, eli yleisimmin sahdissa. Tässä on käsittääkseni jokin belgihiiva käytössä ja niillehän runsas esterisyys on ihan toivottu ominaisuus. Katkeruus on vain nimellinen näykkäisy nielaisun yhteydessä ja jälkimaussa on jälleen makeampaa hedelmäisyyttä. Pehmeä, runsaan hedelmäinen ja tuntuvasti appelsiinimainen kokonaisuus. Sessiokamaa ja mikä parasta, laatutaso on priimaa. Tästä tykkään ja ostan varmasti - todella hyvä kesän hellepäivän tissuttelujuoma. Niitä päiviä vaan odotellessa...
Seuraavaksi Pi.La Farmhouse Alen kimppuun. Oudohko nimi on jostain sisäpiirin vitsistä lähtöisin, joten yritetään ymmärtää. Belgihiivaa sekä jenkkiläisiä Amarillo ja Sorachi Ace humalia.
Pi.La Farmhouse Ale
5,3%
Kirkkaanlainen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa pirteästi. Hiilihapot nyt tarkoituksellisesti korkealla, kuten tyyliin kuuluu ja etikettikin asian mainitsee. Tuoksu on aidon belgityylinen - hiivan on annettu työstää sellaisissa olosuhteissa, että ulos on tullut hedelmäisten esterien lisäksi mausteisia ja hieman kirpeän hapokkaitakin sävyjä. Todella raikas, sitruunainen sekä limemäisen hedelmäinen tuoksu, johon yhdistyy belgihiivan mausteisuutta - yhdellä sanalla saisonmainen. Maku on kuivahko, keskiverrosti katkera ja loppuvedossa jenkkihumalien voimasta sitruunaruohoisen ja greippimäisen sekä limeläisen hedelmäinen. Pientä kirpakkaa hapokkuuttakin on. Jälkimaussa kuivaa ruohoisuutta ja pitkään jatkuva katkeruus. Sorachi Ace on monesti jopa hieman tillimäinen, mutta sellaista aromia ei tästä nyt onneksi ainakaan viileänä irtoa. Todella raikas ja puhdas yleisvire tässäkin on ja se paljon puhuttu aito belgioluen tuntu. Hemmetti sentään, on kyllä onnistunut olut. Mielestäni humalat ovat hedelmäisine piirteineen tässä selvästi raikkaammin esillä kuin alkuvuonna maistetussa kotiversiossa. Todella hyvä ja aidon belgityylinen olut - monesti suomalaisten pienpanimoiden saisonit ovat turhan makeita, mutta tämä ei ole. Toivottavasti ei mene uskottavuus, sillä en löydä tästä mitään kritisoitavaa. No, sen verran kritisoin, että takaetiketissä on typo - heinäpaali on yhdyssana. Beer Hunter'sin Saison De Randonneur ja tämä, siinä kaksi Suomen kärkipään saisonia ainakin mitä pullokamaan tulee.
Viimeisenä sitten American Pale Ale, jossa sinkkuhumalana jenkkiläinen voimakasarominen Mosaic.
Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa runsaan pitsikkäästi. Tuoksu on voimakkaasti Mosaicin mustaherukkainen ja pihkaisen havuinen. Hieman eksoottista hedelmää myös. On kyllä voimakasarominen lajike tämä ja annostelukin on avokätisen tuntuista. Suussa olut on terävän katkeroitu, mutta ei kuitenkaan älyttömän pitkäkestoisesti vaan puraisu on ennemmin lyhyt ja rapsakka. Mosaicin maku on mustaherukanlehtimäinen, hieman passionhedelmäinen ja loppuvedossa jopa aavistuksen mausteinen. Runko kantaa humaloinnin juuri ja juuri - järin maltainen suutuntuma ei ole, mutta sellaista humalaöljyistä liukkautta löytyy miellyttävästi. Humalointi ansaitsee kiitosta, sitä on runsaasti ja se on tuoretta. Nyt ei ole laskettu Jalasjärven turkistarhaajia potentiaaliseksi asiakassegmentiksi. Yhden humalalajikkeen oluet tuppaavat olemaan yksiulotteisia ja kyllähän tämäkin huippuluokkaan noustakseen vaatisi monipuolisempaa humalakattausta - Mosaic on omaan suuhuni hieman "tumman hedelmäinen" verrattuna esim. nektarimaisempaan ja "pirteämpään" Citraan. Molempi olisi ehkä parempi, mutta makuasioitahan nämä. Hiivan käymisesterit on pidetty minimaalisina. Aromi- ja jälkihumalointi on tuntumaltaan hieman runsaamman öljyinen kuin kaupan APA-valikoimassa keskimäärin. Laatutaso on tässäkin moitteeton, mutta tämä on kuitenkin näistä kolmesta se tavanomaisin - tyylissä on niin paljon tarjontaa jo ennestäänkin.
Todella väkevä aloitustrio Linden Breweryltä - hyvää toki osasin odottaakin, mutta täytyy sanoa, että odotukseni ylittyivät. Hienoa duunia Mikko Lindén - mielenkiinnolla tulen seuraamaan miten matka tästä jatkuu.
Tunnen tekijän henkilökohtaisesti jollain tasolla ja kotiseuturakkauttakin on pelissä, mutta pyrin nyt antamaan mahdollisimman rehelliset kommentit oluista - rehellinen palautehan se parhaiten palvelee tekijääkin.
Ensimmäisenä lasiin olutmestarin oma lempilapsi Just Ale, joka ihan vaan ale, jossa on perusraaka-aineiden lisäksi mausteena luomuappelsiininkuorta. Etikettitekstin ja Mikon omien puheidenkin mukaan haettu maltillisesti katkeroitua sessiojuomaa, jota voisi juoda useammankin pullollisen.
Just Ale
4,5%
Utuisen sameahko oranssihtava olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Hiilihapot on tarkoituksella haettu maltillisiksi, juuri sessioitavuuden tähden - sopii kyllä mulle, olenhan täällä blogissa nillittänyt koko syksyn Saimaan Juomatehtaan ja parin muunkin panimon liian kovista hiilihappotasoista. Tuoksu on hieman vehnäolutmaisen esterinen - banaania, pehmeää appelsiinimaisuutta ja sellaista kypsää hillomaista hedelmäisyyttä. Appelsiininkuoret nousevat selkeämmin esiin oluen hieman lämmettyä. Aiai sentään... puhdas, raikas ja miellyttävä tuoksu - tämä kertoo heti sen, että laatutaso on kunnossa! Se on tärkein onnistuminen uudelta panimolta, sillä jos laatu pettää heti, menetät välittömästi luottamuksen.
Maku on hieman hiivaleipäinen, pehmeän appelsiinimainen ja hieman banaanimainen - hieman samankaltaista esterisyyttä kuin leivinhiivalla käytetyissä oluissa, eli yleisimmin sahdissa. Tässä on käsittääkseni jokin belgihiiva käytössä ja niillehän runsas esterisyys on ihan toivottu ominaisuus. Katkeruus on vain nimellinen näykkäisy nielaisun yhteydessä ja jälkimaussa on jälleen makeampaa hedelmäisyyttä. Pehmeä, runsaan hedelmäinen ja tuntuvasti appelsiinimainen kokonaisuus. Sessiokamaa ja mikä parasta, laatutaso on priimaa. Tästä tykkään ja ostan varmasti - todella hyvä kesän hellepäivän tissuttelujuoma. Niitä päiviä vaan odotellessa...
Seuraavaksi Pi.La Farmhouse Alen kimppuun. Oudohko nimi on jostain sisäpiirin vitsistä lähtöisin, joten yritetään ymmärtää. Belgihiivaa sekä jenkkiläisiä Amarillo ja Sorachi Ace humalia.
Pi.La Farmhouse Ale
5,3%
Kirkkaanlainen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa pirteästi. Hiilihapot nyt tarkoituksellisesti korkealla, kuten tyyliin kuuluu ja etikettikin asian mainitsee. Tuoksu on aidon belgityylinen - hiivan on annettu työstää sellaisissa olosuhteissa, että ulos on tullut hedelmäisten esterien lisäksi mausteisia ja hieman kirpeän hapokkaitakin sävyjä. Todella raikas, sitruunainen sekä limemäisen hedelmäinen tuoksu, johon yhdistyy belgihiivan mausteisuutta - yhdellä sanalla saisonmainen. Maku on kuivahko, keskiverrosti katkera ja loppuvedossa jenkkihumalien voimasta sitruunaruohoisen ja greippimäisen sekä limeläisen hedelmäinen. Pientä kirpakkaa hapokkuuttakin on. Jälkimaussa kuivaa ruohoisuutta ja pitkään jatkuva katkeruus. Sorachi Ace on monesti jopa hieman tillimäinen, mutta sellaista aromia ei tästä nyt onneksi ainakaan viileänä irtoa. Todella raikas ja puhdas yleisvire tässäkin on ja se paljon puhuttu aito belgioluen tuntu. Hemmetti sentään, on kyllä onnistunut olut. Mielestäni humalat ovat hedelmäisine piirteineen tässä selvästi raikkaammin esillä kuin alkuvuonna maistetussa kotiversiossa. Todella hyvä ja aidon belgityylinen olut - monesti suomalaisten pienpanimoiden saisonit ovat turhan makeita, mutta tämä ei ole. Toivottavasti ei mene uskottavuus, sillä en löydä tästä mitään kritisoitavaa. No, sen verran kritisoin, että takaetiketissä on typo - heinäpaali on yhdyssana. Beer Hunter'sin Saison De Randonneur ja tämä, siinä kaksi Suomen kärkipään saisonia ainakin mitä pullokamaan tulee.
Viimeisenä sitten American Pale Ale, jossa sinkkuhumalana jenkkiläinen voimakasarominen Mosaic.
Utuinen kultaoranssi olut, joka vaahtoaa runsaan pitsikkäästi. Tuoksu on voimakkaasti Mosaicin mustaherukkainen ja pihkaisen havuinen. Hieman eksoottista hedelmää myös. On kyllä voimakasarominen lajike tämä ja annostelukin on avokätisen tuntuista. Suussa olut on terävän katkeroitu, mutta ei kuitenkaan älyttömän pitkäkestoisesti vaan puraisu on ennemmin lyhyt ja rapsakka. Mosaicin maku on mustaherukanlehtimäinen, hieman passionhedelmäinen ja loppuvedossa jopa aavistuksen mausteinen. Runko kantaa humaloinnin juuri ja juuri - järin maltainen suutuntuma ei ole, mutta sellaista humalaöljyistä liukkautta löytyy miellyttävästi. Humalointi ansaitsee kiitosta, sitä on runsaasti ja se on tuoretta. Nyt ei ole laskettu Jalasjärven turkistarhaajia potentiaaliseksi asiakassegmentiksi. Yhden humalalajikkeen oluet tuppaavat olemaan yksiulotteisia ja kyllähän tämäkin huippuluokkaan noustakseen vaatisi monipuolisempaa humalakattausta - Mosaic on omaan suuhuni hieman "tumman hedelmäinen" verrattuna esim. nektarimaisempaan ja "pirteämpään" Citraan. Molempi olisi ehkä parempi, mutta makuasioitahan nämä. Hiivan käymisesterit on pidetty minimaalisina. Aromi- ja jälkihumalointi on tuntumaltaan hieman runsaamman öljyinen kuin kaupan APA-valikoimassa keskimäärin. Laatutaso on tässäkin moitteeton, mutta tämä on kuitenkin näistä kolmesta se tavanomaisin - tyylissä on niin paljon tarjontaa jo ennestäänkin.
Todella väkevä aloitustrio Linden Breweryltä - hyvää toki osasin odottaakin, mutta täytyy sanoa, että odotukseni ylittyivät. Hienoa duunia Mikko Lindén - mielenkiinnolla tulen seuraamaan miten matka tästä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.