Kotiolutta: Heikki Ylhäinen Pitkäripa "katajainen ruis ale"

Nyt maistoon Imatralta saapunutta kotiolutta, jonka on valmistanut Heikki Ylhäinen. Oluen innoittajana on toiminut julkaisemani Katajainen Ruis Ale -resepti, mutta kloonista ei kuitenkaan ole kyse. Rintamamiestalossa puuhellalla olutta keittävä Heikki on tehnyt oluen käyttäen kaupasta löytyviä maltaita - Viking Maltin valmiiksi rouhittua sahtimallasta, Laihian kaljamallasta (ruismallas) ja kaurahiutaleita. Hiivana on toiminut US-05 ja mäskäyksen ajaksi on mausteeksi lisätty katajan oksia ja marjoja. Humalina Magnum, Challenger, Columbus ja Citra, joten hedelmäistäkin tuntumaa pitäisi löytyä. IBUja on noin 60 ja alkoholia noin 7%. Todella mielenkiintoista päästä maistamaan. Olen aina otettu ja kiitollinen, kun joku on saanut kipinää ohjeistani ja resepteistäni ja varioi niitä mielensä mukaan - siitähän tässä harrastuksessa on kysymys. Olut on erittäin tuore, pullotettu kolmisen viikkoa sitten.

Lasiin kaatuu utuista kauniisti vaahtoavaa oranssihtavaa olutta. Vaahtoa kertyy pehmeästi miltei suoralla kaadolla. Tuoksu on omaa varianttiani selvästi hedelmäisempi - humalien pehmeää nektarimaisuutta, passionhedelmää, persikkaa ja katajaista neulasmaisuutta. Katajaisuus muodostuu huomattavasti voimakkaammaksi, jos katajaa lisää keittoon. Nyt on pehmeä ja miellyttävä yleisilme. Myös laatutaso on tuoksun perusteella täysin kunnossa. Suutuntuma on täyteläisen pehmeä, kevyen rukiinen ja hiilihappotasoltaan sopivan maltillinen. Maussa on runsaasti jenkkihumalien hedelmäisyyttä, mutta myös rukiista särmää ja pihkaisuutta sekä etenkin loppuvedossa esiin nousevaa kevyttä katajaisuutta. Kaurahiutaleita lienee reilusti, samoin kuin loppupuolella lisättyä humalaakin, sillä suutuntuma on todella runsaan pyöreä ja pehmeä. Miltei silkkinen - ellei tuntuvaa katkeruutta oteta huomioon. On maukasta... ja tuo suutuntuma, se on erinomainen! Tämän jälkeen taas ihmettelee, miksi monet kaupalliset oluet hiilihapotetaan niin voimakkaasti. Mäskissä mukana ollut kataja maistuu pehmeästi, ei ollenkaan niin terävästi kuin keittoon lisätty tai mäskäysveteen pidempään keitetty. Näin humala pääsee paremmin esiin ja ainakin tässä se toimii pehmeään kaurapetiin yhdistettynä oikein mainiosti. Jälkimaussa on sellaista tiettyä neulasmaista öljyisyyttä, jonka yhdistän neulasiin. Pelkäsin Laihian Kaljamaltaan tuovan jotain kotikaljamaisuutta makuun, kuten osassa sahtikisoissa arvioimissani sahdeissa oli, mutta pelko oli turha - rukiisuus tuntuu tässä sellaisena tiettynä särmäkkyytenä ja ehkä mausteisuutenakin, vaikka siihen lienee katajanmarjoillakin oma osuutensa. Nyt on hyvää ja ai miten nautin tästä hetkestä - fiilistellen kodassa hyvän kotioluen parissa. Tietäen, että olen toiminut inspiraationa ja tietäen, että siellä lähettäjänkin päässä on saatu kiksejä hyvistä oluista, joiden syntyyn olen jollain tapaa myötävaikuttanut.