Sitten maistoon oman kotipanimon Smoked Pullabock. Tein tämän joulupöydän yleisoluen virkaa toimittamaan ja uskoakseni se tulee toimimaan siinä tarkoituksessa ihan mallikkaasti - pientä perstuntumaa on, sillä olen maistanut tätä kahtena aiempanakin viikonloppuna. Nyt maistossa on siis kolmas pullo ja oluen kehityskaari näyttäisi juuri tällä hetkellä huipentuvan sopivasti joulun kieppeillä.
Puolet mallaspohjasta on Weyermannin savumallasta, lisäksi käytin Viking Maltin Sahtimallasta ja huomattavan määrän lempparimallastani Weyermannin CaraRyea, joka antaa toffeista ja rukiista makua. Humalana käytin tshekkiläistä Sladekia, jota en ole aiemmin käyttänyt. Hiivana toimi tietysti talven kuumin hittihiiva, eli Suomen Hiivan leivinhiiva aka "pullahiiva" ja viileässä käytettynä. Oletin oluen käyvän noin 6% vahvaksi, joten nimeksi tuli jo tekovaiheessa Smoked Pullabock, mutta loppupaino jäikin huomattavan ylös ja olut on pullokäymisen jälkeen vain hieman yli 5% vahvaa. Bock ei siis vahvuuden puolesta olutta oikein kuvaa, mutta roikotetaan sitä nyt nimessä mukana hamaan loppuun asti.
Lasiin kaatuu rusehtavan oranssia utuista olutta, joka vaahtoaa melko mukavasti. Vaahto jättää tiheää pitsikuviota lasin reunoille. Tuoksu on maltillisesti palvikinkkuisen savuinen ja huomattavan kukkaisen hedelmäinen - Sladek vaikuttaa aika hyvältä aromihumalalta, joskin osa hedelmäisyydestä lienee pullahiivan tuottamaa. Maltaisuus on sekä tuoksussa, että maussa toffeemaista ja jotenkin jyväisän viljaista. Ruis nousee esiin loppumaussa. Runko on korkeaksi jääneestä loppupainosta johtuen runsas, mutta olut ei kuitenkaan ole kovinkaan makea - humalointi tasapainottaa juuri sopivasti. Savuisuus on maussa selkeää, mutta ei dominoivaa - silti kyse on selkeästi savuoluesta, eikä esim. ruisoluesta, jossa on vivahde savua. Maltaisuudessa on jännä viljainen vire, en osaa sanoa mistä se tulee, mutta ehkä savumaltaasta sekin, koska Sahtimallas tai CaraRye ei ole sellaista aiemmin tuottanut. Pullahiiva tuntuu viileässä käytettynä tekevän mukavan maltaisen oluen - tässä ei ole banaania tai muitakaan vehnäolutmaisia vivahteita saati mausteisuutta, joita hiiva lämpimämmässä tuottaa. Jälkimaussa on pinnalla se CaraRyen rukiinen ominaismaku, jota itse pidän erittäin miellyttävänä - sen takia sitä usein oluisiini päätyykin. Jättää hyvän maun suuhun. Pehmeä ja miellyttävä olut, jotenkin peräti ruokaisa. Vaikka vahvuutta on vain se 5% ja rapiat, niin runsaudeltaan tämä on kuitenkin bockmainen - ei maistu 5% oluelta. Pullahiivan käyminen on itselleni vielä hieman mysteeri, en ole päässyt vielä hiivan aivoituksiin kunnolla sisään. Joskus käymisaste on korkeampi ja joskus jää taas matalaksi kuten tässäkin. Vaatinee lisää tehtyjä oluteriä ja tämän perusteella niitä on kyllä tulossa. Edullinen ja pätevä oluthiiva on kyseessä. Voin antaa tästä itselleni hieman krediittiä onnistumisen johdosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.