Lauantain ratoksi pientä Suomi vs Viro vääntöä. Kävin tänään ohimennen Rauman keskustan Alkossa katselemassa olisiko Suomen kunniaksi tehtyjä Suomi 100 -juhlaoluita näkynyt, mutta eipä siellä niitä ollut, joten tartuin hyviksi havaittujen panimoiden uutuuksiin. Maku on tehnyt suurimmaksi osaksi vakuuttavaa jälkeä Suomessa ja Põhjala on Viron selkeä ykköspanimo. Isoa ja tummaa tarttui mukaan molemmilta, joten miksipä en laittaisi näitä rinnakkain ja katsoisi kumpi maistuu paremmin.
Oluet ovat lähtökohdiltaan huomattavan erilaiset - Makun Imperial Stout on klassisiin raaka-aineisiin luottava, perinteisen nelikon lisäksi mukana on vain kaurahiutaleita, kun taas Jõuluöö on kaakaonibseillä sekä vaniljalla maustettu ja vieläpä tammikypsytetty spesiaalipano, joka sisältää myös laktoosia. Vahvuus on suurin piirtein sama molemmilla, Maku 8,5% ja Põhjala 8,0%.
Kahden olutlasin lisäksi varasin maisteluun ison lasin vettä.
Tuntuu aika jännältä napsaista auki Imperial Stout tölkki ja kaataa mustaa viskositeetiltaan öljyistä tavaraa lasiin. Sinne se Maku IS nyt kaatui ja hienoisen mokkavivahteinen suorastaan kermavaahtomaisen kuohkea vaahto muodostui päälle. Tölkistä kaadettaessa tämä vaahtokukka muodostuu kuin itsestään. Makun tuoksun ensivaikutelma on voimakkaasti humalainen. Jõuluöö kaatuu perinteisemmin pullosta - mustaa on ja vaahto tummemman mokkaista kuin verrokissa. Tuoksu on vaikuttaa voimakkaasti maitosuklaiselta ja vaniljajäätelöiseltä.
Tarkemmalla tuoksuttelulla Maku on paahteisuudeltaan aika kepeä, mutta humalaisuutta on reilusti kukkaisen yrttisellä ja hieman sitrusmaisella tavalla sekä lisäksi jonkilaista tummaa marjaisuutta. Ei aivan perinteisin Imperial Stoutin tuoksu, koska paahteinen mallas on ikään kuin sivuroolissa. Jõuluöön tuoksu on täysin erilainen - kuten toki jo ennalta saattoi olettaa. Siinä on jälkiruokaisen suklaakakkuinen meininki ja vaniljakreemiä on kaadettu päälle reilummalla kädellä. Kermakahvi ja konvehdit tulevat myös mieleen. Tammikypsytys tuo hieman puumaista brittivibaa joukkoon, mutta se ei ole mitenkään päälleliimattuna eikä turhan voimakkaana tuoksussa mukana. Tuli hieman mielleyhtymiä St. Peter's Cream Stoutiin, vaikka tämä muistuttaakin sitä vain etäisesti.
Maultaan Jõuluöö on odotettua kuivempi, tammikypsytyksen ottaessa suurempaa roolia kuin pehmeän maltaisuuden ja kaakaoisen vaniljakreemin. Tummaa hedelmää ja yrttisyyttä on mukana myös ja katkeruuttakin tuntuvasti. Harmittavasti ne jälkiruokaherkut katosivat mausta taas miltei kokonaan, samoin kuten toisellakin tallinnalaispanimolla tällä viikolla. Makun maku on melko yksipuolinen ja jotain jää puuttumaan. Runkoa on, mutta paahteisuus on ehkä voimakkaan katkeron voimasta jotenkin tuhkainen ja vajaa. Oletettavasti hiivan käymisessä tuottamia marjaisia ja tumman hedelmäisiä estereitä nousee paahtomaltaan puutteessa esiin ja loppuun tärähtää voimakas yrttimäinen katkero, joka on jopa epämiellyttävä ilman mitään pehmeämpää tartuntapintaa. Jõuluöö vie nyt pidemmän korren, mutta senkin maku on erittäin herkulliseen tuoksuun verrattuna pieni pettymys, joskin silti kohtuullisen hyvä. Maku IS taasen on yksinkertaisesti huono.
Tehdäänpä loppuun vielä pieni noin 50-50 blendaus ja maistetaan - ehkä ihmeiden aika ei olekaan vielä ohi. Tuoksussa Makun yrttisempi ja kovempi humalointi miksautuu Jõuluöön kaakaoiseen tuntumaan, mutta kermat ovat kaikonneet. Maussa Jõuluöö ottaa suuremman roolin, mutta nyt kuivakamman katkerana ja tammimaiset maut korostuvat jälkimaussa. Alkoholi lämmittää. Melko hyvä ja huono blendautuivat keskinkertaiseksi, kuten tietysti etukäteen olisi voinut järkeilläkin.
Jõuluöö kokeilunhaluisille, Maku vain panimon kovimmille supportereille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.