Kuka helvetti tekee ESB:tä kotona? Ettekö te tiedä, että se on kaikista tyyleistä se vaikein valmistettava? Kaupallisestikaan tässä tyylissä ei ole kuin yksi todellinen kuningas ja se on koko tyylin aloittanut ja edelleen tyylissään kaikkien aikojen paras eli tietenkin Fuller's ESB. Siksi jälleen hieman kuolin sisältäpäin, kun sain keskiviikkona sählyvuoron alkajaisiksi yllättäen ja pyytämättä pullon eurajokelaispanoduo Beer Brothers Home Brewing Companyn ESB:tä käsiini - alkuperäistä Fuller'sia, joka on muuten yksi lempioluistani, ei vaan voi ylittää, joten miksi edes yrittää? ...Rauman seudun skenestä ESB:tä on aiemmin yrittänyt Smooth Rock, joka siinä varsin hyvin onnistuikin, mutta miten käy BBHBC:n?
Tumman kuparinen ja vaahdoltaan melko maltillinen olut - tummempi kuin Fuller's ESB, mutta kirkkaus kotioluella kuitenkin alkuperäisen tasolla. Kloonihan tämä ei varmaan olekaan, joten väri on vain huomio, ei suinkaan virhe - se vain tarkoittaa sitä, että kavereilla on tässä tummempaa mallaskomboa pohjana. Tuoksu on toffeemaisen ja karamellisoidun maltainen, puunkuorimaisesti humaloitu ja hieman marenkimainen - sellaista sokerikuorrutettua leivosta ja "brittimarmeladia". Aidon brittityylinen ja hyvä tuoksu. Runko on tukeva ja makukin hyvä. Rehtiä ja runsasta maltaisuutta, jossa on sekä leivän, että toffeen sävyjä ja karvan verran myös karamellista paahteisuutta. Humalointi tulee kukkaisin ja puumaisin aromein keveällä sitruksella höystettynä. Katkeroinnissa homma hieman kyykkää, sillä sellanen brittityylinen terävä bitterin puraisu puuttuu. Katkeroa kyllä on, mutta lempeämmin ja pitkäkestoisemmin - sitä purevaa efektiä ei siis kunnolla synny. Runsas runko varmasti vaikuttaa katkeroaistimukseen myös. Oikein hyvä ESB kuitenkin. Aito brittityyli pääosin saavutetaan (miinus katkero) ja laatutaso on moitteeton. Vahvuudestaan ja rungostaan huolimatta olut ei kuitenkaan ole mitenkään raskas, vaan erittäinkin juotava, kuten ESB:n pitääkin - ainakin jos alkuperäistä verrokkina edelleen käytetään. Alkuperäiseen jos verrataan, niin tässä myös käymisaromit ovat hieman marjaisempia ja marmeladimaisempia, kun taas Fuller'sissa on enemmän hedelmäisyyttä (se Fuller'sien ominaismaku).
Olen positiivisen yllättynyt. Alkuperäisen tasolle ei nyt tietenkään päästä, vaikka runsaammalla katkerolla oltaisiin jo melko lähellä, mutta onnistunut olut kuitenkin on. Sietäisin hävetä - paikalliset velhot taikovat maistuvaa ESB:tä, mutta itse en ole edes rohjennut yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.