Kotiolutta: Granden Fruity & Choco IPA

"On hyvin pitkälti erinomaisen reittausblogisi ansiota, että aloin tekemään mäskäämällä kotioluita ja en ole päätöstä katunut. Kiitokset hyvistä ohjeista, joilla pääsin alkuun. Mäskäystekniikalla laatu on ihan toista luokkaa, kun vertaa Laihian Mahteihin, joita tuli tehtyä joskus opiskeluaikana 90-luvulla."

Näillä sanoilla alkuun kajahtaa Pirkkalan Jan-Erik "Grande" Granbackan oluiden mukana tullut saatekirje. Aina tulee yhtä hyvä fiilis, kun joku on saanut tästä blogista kipinän oman kotipanemisen aloittamiseen. Se tulee edelleen, vaikka yhteydenotot lasketaan jo useissa kymmenissä. 

Jan-Erik kertoo tehneensä nyt 14 erää oluita, jotka ovat olleet pääasiassa voimakkaasti humaloituja jenkkityylisiä IPA-oluita. Esikuvina ovat toimineet mm. Mikkeller ja To Öl, Dogfish Head ja Omnipollo. Hän kertoo alusta asti kokeilleensa monipuolisesti humalalajikkeita myös sen normaalin C-alkuisen jenkkikattauksen ulkopuolelta ja saaneensa rohkaisevaa palautetta ystäviltä. Nyt sitten myös minulle testiin Fruity IPA ja Choco IPA.  

Laitteistona Granden kotipanimossa on 16 litrainen kattila ja huuhtelu tapahtuu käyttäen pesuvatia, johon on porattu reikiä. Suodattimena vadissa käytetään IKEAn verhoja, joka ei kuulemma ole optimiratkaisu. Rakenteilla on uuteen taloon tuleva parempi järjestelmä. Hiivastartterit hän tekee pakastetusta ylijäämävierteestä, jotka kiehautetaan ennen panopäivää ja laitetaan hiiva vuorokaudeksi sinne starttailemaan - tämä onkin fiksu ratkaisu, sillä hyvinvoiva hiiva on käymisprosessin tärkein yksittäinen asia. Vinkkinä hän mainitsee, että startterin käyttäminen sujuu erinomaisesti Lidlin lasisisissa Vitafit appelsiinimehupulloissa, joihin vedetään folio suuaukon päälle. Näinhän se näissä hommissa menee, ei aina tarvi olla hienointa hifistelyä, vaan maalaisjärjellä ja soveltamalla pääsee jo pitkälle.

Fruity IPA
5,6%
Maltaat: Crystal, kaurahiutaleet, Pale Ale ja Vienna
Humalat: Amarillo, Citra, Jarrylo, Mandarina Bavaria ja Pilgrim
Hiiva: US-05

"Tarkoituksena oli tehdä oikein hedelmäinen IPA ja valitsin tarkoituksella hedelmäisiä humalia. Jostain siihen tuli veriappelsiinin makua, liekö sitten Mandarina Bavaria syypäänä?"

Utuinen, oranssihtava olut, joka vaahtoaa IPA-lasiin mukavasti. Tuoksu iskee vasten kasvoja voimakkaan aromihumaloidulla sitruspommilla - siinä on jos jonkinlaista mandariinia, mangoa ja greippisyyttä sekä lisäksi kukkaketomaista kevään tuoksua. Raikas tuoksu - se kertoo heti olennaisimman, eli sen, että laatutaso on kunnossa. Ei mitään tunkkaisuuksia. Jösses sentään, miten tuore humala tuoksuukin taas niin hyvältä! Suussa hiilihappotaso on aluksi hieman koholla omiin mieltymyksiini nähden. Pienen pyörittelyn jälkeen ja hetken asetuttuaan tuntuma on parempi ja maut erittäinkin miellyttävät. Klassista länsirannikon sitrusvetoista IPAa on nyt tarjolla ja katkeruuskin on riittävällä tasolla tyydyttämään blogistihörhön tarpeet. Sitrushedelmäiset, kuivakan greippiset sävyt saavat taustatukea makeamman hedelmälihaisilta nektariinimaisilta tropiikinhedelmiltä, joihin useasti kehumani Mandarina Bavaria lienee vahvasti osasyyllinen. Monipuolinen hedelmäkattaus, kuten toki etiketti ja saatekin jo lupasi. Kyllä se vaan on taas todettava, että kotipanijat Suomessa tekevät hienoa jälkeä - laatutaso on kunnossa, eikä reseptiikassakaan ole mitään moitittavaa. Upean hedelmäinen IPA. Jos verrataan parhaaseen viime vuonna maistamaani IPAan niin suutuntuma on ainut mikä erottaa tämän erinomaisen IPAn aivan huippuluokan jytkystä - sellainen tietty maltainen runsaus ja öljyinen tuntuma vielä uupuu, mutta humalien aromit ovat (ainakin muistikuvieni perusteella) tässä yhtä hekumallisella tasolla ja miellyttävän monipuolisella kattauksella. Nyt ei ole sitä suoraviivaista sitrusjyystöä vaan sieltä hedelmäkorista on poimittu greipin lisäksi muitakin hedelmiä salaattiin mukaan. 

Choco IPA

6,7% 

Maltaat: Amber, Brown, Cara Pale, Chocolate ja Pale Ale

Humalat: Amarillo, Mosaic, Southern Cross ja Warrior 

Hiiva: S-04

"Ensimmäinen versio tästä oluesta oli oikeastaan Stout / Black IPA, jossa oli myös kahvia mukana. Kumma kyllä olut maistui salmiakille! Tein sitten oheisen uuden version, jossa lisäsin suklaamaltaiden osuutta ja jätin kahvin pois. Siitä tulikin sitten oikein suklainen. En sitten tiedä mihin lokeroon tuon laittaisi, mutta itse kutsun sitä suklaa IPA:ksi."

Tumman ruskeaa, miltei mustanpuhuvaa olutta, joka vaahtoaa melko runsaasti. Tuoksussa on nyt paahteista otetta, mutta kuitenkin Black IPAmaisen kevyesti (eli melkein väriksi vaan), eikä stoutmaisessa mittakaavassa. Humalaa on sitrusmaisesti, mutta saan taas paahtomaltaasta ja runsaasta humaloinnista jonkun pyörän sisäkumimaisen mielleyhtymän, jossa on hieman bitumiakin rinnalla - tästä syystä Black IPA on yksi inhokkityyleistäni. Jokin siinä vaan tökkii. Maku on kuitenkin parempi - siinä paahtomaltaan kahvimaiset ja tumman suklaiset piirteet pääsevät paremmin esiin ja luovat miellyttävän pohjan, johon runsas katkero lopulta rakentuu. Humalien hedelmäiset piirteet ovat tässä esillä aiempaa Fruity IPAa tukahdutemmin. Ikään kuin tummempi ja vahvempi mallaspohja söisi niistä parhaan terän pois. Jälkimaku on peräti tumman suklainen, aina suklaan pieneen kitkeryyteen asti. Tuoksu ei skulannut, mutta maku jättää miellyttävän fiiliksen. Runko toimii maussa stoutmaisena ja tumman suklainen kahvisuus viehättää. Black IPAa tässä on runsas katkeruus, mutta ei oikein muuta. Runko on enemmän runsaamman stoutmainen ja IPA-tyylinen hedelmäisyys hautautuu sen alle. Kuivahko, lämmittävä ja laadukas stout kuitenkin. Olisin vallan tyytyväinen jos olisin itse tehnyt. Jykevää ja puhuttelevaa tavaraa.

Kiitokset Jan-Erikille maistuvista oluista ja onnea myös tuleviin panoihin!