Kotiolutta: Rabbit Street Leipäjuuri Hefeweizen (+leipäjuuri startteri)

 

Rabbit Street Breweryn aina niin veikeistä kotioluista maistettavana nyt leipä- tai taikinajuurella käytetty Hefeweizen. Sain myös maistettavaksi pullotettua leipäjuuren startteria. Startterihan on sellainen esim. pelkästä spraymaltaasta tehty laihahko vierre, johon pieni erä hiivaa (tai tässä tapauksessa leipäjuurta) laitetaan kasvamaan ja keräämään voimia, jotta se olisi valmis vastaanottamaan haasteen ison olutvierteen käyttämisestä. Erittäin mielenkiintoista - nyt sitten kaikki panomiehet kyselemään josko isomummulla olisi vielä suvun vanha leipäjuuri tallella, ellei enää siellä uuninpankon päällä niin edes pakkasessa. 

Rabbit Streetin leipäjuuri on löytynyt panijan äidin lähipiiristä ja totta kai sillä piti sitten olutta lähteä kokeilemaan.

Startteri:

Leipäjuuri startteri on pullotettu hefeweizenin leipäjuuriversiota varten tehdystä startterista. Melko laiha ja humaloimaton vierre kyseessä, joten tässä tarjolla pelkkä leipäjuuren käymisessä tuottama maku.

Mielenkiintoisen tuoksuinen... tuoksuu nimittäin jokseenkin paljon Testowitille, jossa mausteena käytetty männyn siitepöly saa aikaan villihiivakäymisen. Tässä on pitkälti samanlaista villin hapokasta ja happaman tallimaista aromikkuutta ja myös pirteää sitruunaista hedelmäisyyttä. Molemmat Testowitistä tuttuja ominaisuuksia. Siinä maustekokonaisuudessa ei ole taidettu aiemmin ymmärtää, kuinka suuri vaikutus juuri villihiivan(siitepölyn) tuottamalla käymisellä olueen on ollut. Makukin on hyvin samankaltainen, pirteän sitruunainen ja hapokas - olettaisin tämän perusteella juurella käytetyn hefeweizenin olevan myös "Testowitmäinen". Jonkinlaista villiä ja funkyä meininkiä, eli juuri omanlaistansa taikuutta juuressa on.

Juuri Hefeweizen

Pale Ale, Vehnä, Carapale, Hunajamallas ja vehnähiutaleet pohjana. Humalina Magnum, Cascade ja Citra. 4,2%. Käytetty leipäjuurella.

Keltainen olut, joka ilman hiivoja on täysin kirkas ja hiivoilla toki asianmukaisen samea. Tuoksussa on nyt startteria selvempää brettaisuutta, eli tallimaista funkya nahkasatulaa asianmukaisen hikisellä odöörillä. Testomaisen hapokasta tuntumaa, jota startterissa oli, ei tässä kuitenkaan tunnu. Startterissa juuri on joutunut varmaan kovemmalle rasitukselle, kuin tämän hefeweizenin käyttämisessä - ehkä ero johtuu siitä. Humala tuoksuu nyt miltei pirskahtelevan sitrusmaisena. Tässä on samankaltainen yleistuntuma kuin saman tekijän Bretta IPAssa - vehnäolutmaisia piirteitä eli banaania tai neilikkaa yms. ei leipäjuuri ole tuottanut. Maun puolesta kyseessä voisi olla amerikkalaistyylinen vehnä ale, joka on käytetty brettanomycesillä - niin brettainen tuntuma on. Humalien hedelmäisyys tulee nyt paremmin läpi kuin Bretta IPAssa ja runsas katkero puree terävästi. Tämä on onnistunut jenkkityylinen villihiivaolut - raikas ja miellyttävä janonsammuttaja. Yllätys oli se, miten vähän startterissa jyllännyt testowitmäinen tuntuma lopulta maistui tässä startterilla käytetyssä oluessa. Ehkä bretta oli saanut jo startterissa yliotteen ja polki tässä leipäjuuren omat käymisaromit täysin jalkoihinsa. Paha sanoa, mutta oluena tämä oli hyvä.

Jälkeenpäin kirjoittelin tekijän kanssa vielä lisää ja hän oli aistinut, että tuoreenpana juuren tuottama maku oli pullahiivamainen, mutta myöhemmässä vaiheessa sitten muuttunut brettaisemmaksi. Peukkua ylös kokeilevalle keittiölle, kyllä näitä aina mielellään maistaa ja sitä kautta taas tietopankkiaan laajentaa.