Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimo Quattro IPA

Tampereen Insinööripanimo lähetti taannoin tuhdin kattauksen kotioluitaan maistettavaksi. Lähden etenemään heti vahvimmasta päästä ja korkkaan ensimmäiseksi Quattro IPAn, joka on panimon erää #11.

Panimosta:

Quattro IPA (erä #11)
Triple IPA (tai DIPA tai joku Strong Ale?) - 10,7%, 150 IBU, 45 EBC

Pantu 15.10.2016, pullotettu 1.11.2016

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Cararye (Weyermann), Crystal Rye (Thomas Fawcett), kaurahiutale, Carapils (Weyermann), vaalea kandisokeri & entsyymimallas
Humalat: Columbus (katkero), Amarillo, Chinook, Citra
Hiiva: US-05
Lisäksi käytetty irish mossia kirkasteena.

"Haluttiin tehdä olut, joka kuvastaa etiketin autoa (Audi Sport Quattro S1), kaikkea sekaan ja paljon. Yllättävän hyvin maistunut jopa ipoista vähemmän välittäville. Olut on mäskätty Partigyle-menetelmällä, eli tämä on ensimmäisenä kerätty vahva olut."

Kastanjaisen värinen ja vahvuudestaan huolimatta mukavasti vaahtoava olut. Tuoksu on jykevän runsas amerikkalaisen Barley Winen tyyliin - on karamellista toffeeta, hieman marjaa ja marenkia, mutta samalla jykevän sitruksinen ja raikas humalointi. Alkoholi ei tuoksussa nouse esiin muuten kuin yleisenä "voimakkuutena". Maku jatkaa tuoksun linjoilla - jykevän toffeisen mallaspohjan päälle rakentuu sitrusmainen humalointi, joka johtaa lopussa karvaamman greippiseen rypistykseen ennen jälkimaussa esiin nousevaa väistämätöntä hentoa maltaan makeutta ja kevyttä rukisuutta. Katkero rakentuu alkumausta lähtien hiljalleen, mutta on lopussa yltynyt jo miltei hampaista kiilteet syövyttävälle, eli erittäin nautinnolliselle tasolle. Vahvuus ja vahva maltaisuus syövät raikkautta, mutta harvaa miltei 11-prosenttista nyt raikkaaksi kehutaankaan - enemmän tämä on sellainen vahva ja runsasmaltainen American Strong Ale tai Triple IPA (jos sellaista nyt "virallisesti" onkaan), kuten saatekin pohjustaa. Laadullisessa mielessä täysin onnistunut - hiivakin on ollut erittäin vahvassa vierteessä elinvoimainen ja tyytyväinen, eikä ole tuottanut häiritsevää sikunaisuutta. Reseptiikka toimii myös, joskin olut on tyylissään hyvin tyypillisen makuinen - perinteiset humalalajikkeet tuottavat tietysti perinteisen makuisen humalapommin, eikä se varsinaisesti ole moite.

Hyvä ensikosketus näiden kotipanijoiden oluisiin. Näin vahvassa oluessa aina arveluttaa käymisprosessiin laatu, mutta tässä tamperelaiset olivat nyt onnistuneet ihan nappiin eli käyminen oli tapahtunut puhtaasti. Asiaan eniten vaikuttavat riittävä hiivan annostelu (elinvoimaisen hiivan!), vierteen ilmaus (hiiva tarvitsee happea lisääntyäkseen) ja hiivalle sopiva stabiili käymislämpötila.

Setin muut oluet ovat tyyleiltään India Dark Ale, Brown Ale, IPA, 2xJouluolut ja Portteri, joista luvassa arviot myöhemmin.