Helppo ohje sahdin valmistukseen

Olen kuvannut perinteisen sahdin valmistusprosessin aiemmin: Ohje sahdin valmistukseen kotona. Ohjeessa sahtimäskin lämmitykseen käytetään vanhoilta ajoilta periytyneitä vesilisäyksiä, joiden kanssa mäskäys kestää useita tunteja. Tässä jutussa kuvataan sahdinvalmistus lyhyemmällä ja yksinkertaisemmalla mäskäyksellä, joka lyhentää prosessia useita tunteja, vaikuttamatta kuitenkaan olennaisesti lopputulokseen.  Tässä ohjeistuksessa oletetaan, että sahdin- tai oluenteon perusprosessi on sinulla hallussa, joten jos jokin kohta vaikuttaa epäselvältä, kannattaa lukea jo aiemmin mainittu Ohje sahdin valmistukseen.

Taustaa:

Olen viime sahtierissäni testaillut lyhyemmän eli toisin sanoen kotiolutmaisemman mäskäystavan vaikutuksia sahtiin ja tullut siihen tulokseen, ettei eroja juurikaan ole. Samaan lopputulemaan on päätynyt Sahti - Elävä muinaisolut kirjassa asiaa tutkinut pidemmän linjan sahtikonkari Mika Laitinen (brewingnordic.com). Kirjassa verrataan lyhyellä ja perinteisellä prosessilla tehtyjä sahteja ja todetaan: 

"Valmiissa sahdeissa ei ollut silmiinhavaittavaa värieroa, eikä makuero maltaisuuden tai viljaisuuden osaltakaan ollut merkittävä. Yllättäen selvin ero tuli käymisestä, ja pikaisemmin mäskätyssä sahdissa oli hieman terävämpi alkoholin vivahde". 

Kirjan testissä kyse oli toki vain yksien sahtierien vertailu, joten erittäin kapea otanta, mutta kyllä se jotain osviittaa antaa. Perinteistä pitkää mäskäystä on alettu käyttämään jo ennen lämpömittareita, jolloin viljakin mallastettiin kotona mallassaunoissa ilman nykyajan teknologiaa. Viljat ja niistä saatavat maltaat eivät silloin olleet niin pitkälle jalostettuja, eivätkä niin hyvin modifioituneita kuin nykyään, joten pidempi mäskäys oli tarpeellinen, jotta niistä saatiin riittävästi - tai edes jotain - sokereita irti. Nykyajan maltailla lyhyempikin mäskäysaika riittää riittävän vahvan vierteen tekemiseksi.

Tarkoitukseni ei ole millään tavalla dissata sahtia perinteisellä pitkällä mäskäyksellä tekeviä, vaan päinvastoin saada helpommalla prosessilla yhä useampi kotipanija tutustumaan tähän hienoon juomaan ja sitä kautta myös perinteiseen valmistustapaan. Perinteisen pitkän mäskäyksen etuja on ainakin suurempi tehokkuus ja helpompi siivilöinti, varsinkin jos mukana on paljon ruista. Lyhyemmän mäskäyksen etuihin kuuluu ainoastaan nopeampi valmistusaika. Olen kokenut, että tämä lyhyempi prosessi sopii erityisesti pienten kymppilitraisten erien valmistamiseen. Puolen päivän mittainen prosessi on tuntunut varsin kohtuuttomalta, jos tuloksena on vain pieni pöntöllinen sahtia ja tällä lyhyemmällä tekotavalla homma hoituu parhaimmillaan alle kolmessa tunnissa. 

Helpon sahdin valmistus:

Tässä valmistusprosessi helpon ja nopean, mutta herkullisen sahdin valmistukseen. Valmistusvälineiksi käy mikä tahansa kotiolutlaitteisto, myös pussimäskäys. Käytännössä sahdin valmistus menee tällä tavalla kuten oluenkin valmistus, mutta vierteen keittovaihe jätetään kokonaan pois.

Tällä prosessilla sahti valmistuu kotioluttyylisesti yksivaiheisella infuusiomäskäyksellä, jossa mäskiä pidetään samassa lämpötilassa 60-120 minuutin ajan, riippuen siitä paljonko sinulla on aikaa. 60 minuutin mäskäys on riittävä, mutta pidemmällä ajalla saatat saada paremman tehokkuuden, eli maltaista enemmän irti (ja täten enemmän tai vahvempaa sahtia). Mäskäyksen loppuvaiheessa mäskin lämpötila nostetaan 80 asteen tuntumaan, jonka jälkeen siitä irrotetaan siivilöimällä vierre. Vierrettä ei keitetä, vaan jäähdytetään mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen hiivataan käyttäen Suomen Hiivan leivinhiivaa. 

Reseptiksi kelpaa mikä tahansa nykyaikaisia maltaita (esim. Sahtimallasta) sisältävä resepti. Esimerkkireseptini löytyy alta.

Esimerkkiresepti kymmenelle litralle valmista sahtia: 

Tämä resepti sopii 17 litraiseen, tai suurempaan kattilaan.

Raaka-aineet:

4,5 kg Viking Maltin Sahtimallasta (90% mallaspohjasta)

0,5 kg Weyermann Cararye ruismallasta (10% mallaspohjasta)

1/8 palaa Suomen Hiivan leivinhiivaa

Puhdas vesi (hanavesi tai juomakelpoinen kaivovesi)

Lisäksi mausteena voit käyttää oman maun mukaan katajanoksia ja humalaa. Katajaa (neulaisia oksia) ja humalaa voi keittää pienemmässä kattilassa esim. 20 grammaa kumpaakin vartin verran ja lisätä keitetyn "katajateen" sitten mäskäysveden joukkoon makua antamaan.

Sahdin ominaispainon pitäisi tällä reseptillä asettua 1.080 - 1.100 haarukkaan ennen käymistä ja käymisen jälkeen sen pitäisi asettua jonnekin 1.030 - 1.040 tietämille. Tuloksena 7-9% sahti.

Maltaita ja humalia Suomessa myyvät:

• Brewcat
• Lappo
• Panimonurkka
• Viinitalo Melkko

Sahtimaltaita voit myös tilata säkkitavarana lähimpään S-ryhmän kauppaan.

Mäski

Mäskäys:

60-120 minuutin mäskäys 66 asteessa. 

Käytä vettä 2,20 litraa per kilo maltaita. Mittaa vesi kattilaan ja lämmitä se 74 asteiseksi. Sekoita maltaat joukkoon ja hämmennä pohjia myöden niin, että saat tasaisen puuron ilman paakkuja. Lämpötilan pitäisi olla asettunut 66 asteen tietämiin. Eristä kattila niin, että sama lämpötila pysyy mahdollisimman hyvin yllä koko mäskäyksen ajan. 

Eristykseen voit tehdä esim. toppatakilla tai vilteillä. Voit myös laittaa kattilan esilämmitettyyn uuniin (jos se sinne mahtuu) ja sitten sammuttaa uunin tai viedä kattilan lämpimään saunaan.

Esimerkkireseptissä: lämmitä 11 litraa vettä 74 asteiseksi, sekoita joukkoon maltaat ja lämpötilan pitäisi olla asettunut 66 asteen tietämiin. Eristä kattila, jotta lämpötila pysyy samana koko mäskäyksen ajan. 

Siivilöinti

Kun mäskäysaika on kulunut, nosta mäskin lämpötila mäskiä sekoitellen 80 asteeseen (ns. ulosmäskäys, joka lopettaa maltaiden entsyymitoiminnan). Tämä ei ole pakollinen vaihe, mutta helpottaa siivilöintivaihetta tehden tavarasta juoksevampaa ja osaltaan myös steriloi vierrettä nostaen tavaran onnistumisprosenttia. 

Siivilöi, eli erota mäskistä vierre käyttäen sitä laitteistoa, joka sinulla on. Mehumaijalle löytyy ohjeistus täältä: Ohje sahdin valmistukseen. Itselläni on kattilassa MattMillin "keittosiivilä", jonka avulla siivilöinti onnistuu hienosti. Huuhtele mäskiä kiehuvalla vedellä, kunnes sinulla on eräkoon verran tavaraa kasassa.

HUOM! Siivilöinti on syytä suorittaa hitaasti ja maltillisesti, koska se nostaa tehokkuutta, eli saat maltaista enemmän käymiskelpoisia sokereita irti (ja täten enemmän tai vahvempaa sahtia).

Esimerkkireseptissä: Lämmitä huuhteluvedet, noin 4 litraa, kiehuvaksi (voi tehdä jo etukäteen) ja nosta sahtimäskin lämpötila 80 asteeseen. Siivilöi mäskistä hitaasti 10 litraa vierrettä. 

Siivilöintiä

Jäähdytys

Jäähdytä vierre mahdollisimman nopeasti siivilöinnin jälkeen 25 asteiseksi. Itselläni jäähdytys onnistuu suihkussa kylmässä vesihauteessa; nostan kattilan, jossa vierre on, kahvoistaan roikkumaan käymisastian päälle ja laitan käsisuihkusta kylmän veden kiertämään käymisastiaan. Vierre jäähtyy talvisaikaan, kun hanavesi on todella kylmää, hiivauslämpöön jo alle puolessa tunnissa. 

Hiivaus

Käytä kymmentä sahtilitraa kohden yksi kahdeksasosa (1/8) Suomen Hiivan leivinhiivapalasta.

Ilmaa vierre hyvin, esim. nostelemalla vierrettä isolla kauhalla (yksi nosto per litra vierrettä) ja kaatamalla se sitten takaisin käymisastiaan tai ravistelemalla suljettua käymisastiaa rajusti puolen minuutin ajan. Itselläni ilmaus hoituu samalla kun kaadan jäähdytetyn vierteen kattilasta käymisastiaan kunnolla korkealta lorottaen. Hiiva tarvitsee runsaasti happea käymisen alkuvaiheessa - älä siis laiminlyö ilmausta.

  

Pienemmissä sahtierissä riittää kun hiivanokareen murentaa jäähdytetyn vierteen joukkoon ihan sellaisenaan, mutta isommissa tai vahvemmissa erissä suosittelen hiivan herättelyä noin 30 asteisessa vedessä esim. puolen tunnin jäähdytyksen ajan. Voit myös tehdä esikäytteen eli startterin, siihenkin löytyy ohje täältä: Ohje sahdin valmistukseen

Mielestäni parhaaseen lopputulokseen kuitenkin pääsee kun hiiva joutuu käymisen alussa hieman lujille, eli kunnolla työstämään sitä omaa leivinhiivaista käymisaromiaan. Kokeile siis ja löydä tapa, joka vastaa parhaiten omia makuhermojasi. 

Käyminen ja kypsytys:

Anna käymisastian olla 2-4 vuorokautta huoneenlämmössä (18-25 astetta) – vesilukon pitäisi pulputella iloisesti. 2-4 vuorokauden päästä siirrä käymisastia viileään, alle 10 asteiseen tilaan. Varmista kuitenkin, ettei sahti pääse jäätymään! Mikäli käytät sahdin viileässä 18 astetta tai alle, voit käyttää sitä pidempään, jopa ns. loppuun asti, mutta sen jälkeen se on siirrettävä kylmään. Sahdinteon ehkä hankalin vaihe on kylmään siirtämisen ajoittaminen. Siirto pitäisi ajoittaa vaiheeseen, jossa sahtiin jää sille ominainen makeus, mutta siinä on kuitenkin sopivasti vahvuutta. Tähän auttaa vain kokemus, jos sekään, mutta hyvänä yleissääntönä olen pitänyt kolmen vuorokauden käymistä tämän ohjeen hiivausmäärällä.

Viileämmässä käytettynä sahdista tulee maltaisempi, korkeammissa lämpötiloissa hiiva tuottaa enemmän mausteisuutta.

Sahti käy hiljakseen vielä viileään siirtämisen jälkeen (jääkaappilämpötilassakin), joten tässä vaiheessa mitattu ominaispaino ei suinkaan ole se lopullinen. 

Anna sahdin tekeytyä viileässä 1-2 viikkoa ja sitten se on valmista nautittavaksi. Valmis sahti säilytetään aina kylmässä! Kunnolla (hygienisesti) tehty sahti pysyy hyvänä vähintään kuukauden. 

Sahtia voi nauttia ottamalla sitä suoraan käymisastiasta lasiin tai kannuun. Kauha, jolla sahtia otetaan, on syytä desinfioida. Itse laitan käymisastian käymisen jälkeen muutamaksi päiväksi kylmään, jolloin hiiva saa hieman aikaa laskeutua astian pohjalle. Sitten lappoan sahdin pois hiivakakun päältä hanalliseen 10-litraiseen pönttöön, jota pidän jääkaapissa. Hanasta on sitten kätevä lorotella sahtia lasiin kun se on sopivan kypsää.

Sahti pöntössä

Sahdin voi myös astioida esim. muovipulloihin tai kanistereihin. Astioiden on oltava puhtaita ja desinfioituja ja ne pitää ehdottomasti säilyttää kylmässä. Jos muovikanisterin sivut alkavat pullistella, niin sahti käy vielä ja käymisessä sivutuotteena muodostuva hiilidioksidi ei pääse kanisterista pois. Tällöin kannattaa välillä raottaa korkkia ja päästää paineet pois, muuten kanisteri saattaa jossain vaiheessa ”räjähtää” tai levitä aiheuttaen ikävän sotkun ja vielä ikävämpää sahtihävikkiä.

Yleensä hyvä sahti tulee juoduksi, ennen kuin se menee pilalle!

Olen tällä tavoin valmistanut erinomaisen hyvää sahtia niin, että prosessi on maltaiden mittaamisesta kattilan pesuun asti valmis alle kolmessa tunnissa. Veden lämmitys ja samalla maltaiden punnitus 15 minuuttia, mäskäys + lämpötilan nosto 80 asteeseen 70 minuuttia, siivilöinti 30 minuuttia, jäähdytys 30 minuuttia ja siihen hiivaus sekä loppusiivoukset päälle.

...

Mikäli jokin jäi epäselväksi, niin mainitaan kerran vielä, että sahdinteon vaiheet on tarkemmin kuvattuna täällä: Ohje sahdin valmistukseen 

Tutustu myös helppoon tapaan tehdä kotiolutta: Pussimäskäys - eli kuinka tehdä hyvää olutta helposti kotona.

Olutarvio: Ruosniemen Komissaari

Komissaari

Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori
Oluttyyli: Belgityylinen vahva ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (5,32€ / 0,33l)

Sitten maisteluun reittaussaiteilla ja blogosfäärissä ajoittain kovaakin kritiikkiä saanut Ruosniemen Komissaari, jolle melko mukavan Parlamentaarikko Dubbelin jälkeen olin jo ladannut jonkinlaisia odotuksiakin. Skeneä seurattuani odotukset ovat tosin jo valahtaneet kellarin puolelle, mutta annetaan tälle nyt tietysti mahdollisuus, koska pullo kaapista löytyy ja vieläpä ihan omalla rahalla hankittuna. Lukemani arviot ovat olleet joko varovaisen kriittisiä, olutta on kuvailtu lähinnä sanoin "a bit messy", tai sitten oluen on todettu olevan vain yksinkertaisesti huono. 

Makuasioitahan nämä toki ovat, mutta olen kyllä senkin oppinut, että tiettyjen kanssareittaajien mielipiteisiin pystyy luottamaan ostopäätöksiä tehdessä. Tästä nyt tein ostopäätöksen jo käsityöläissetin lanseerauspäivänä eli ennen ensimmäistenkään arvioiden tuloa, mutta nyt toisaalta on kiinnostavaa maistaa, että onko se oikeasti niin huono kuin sanotaan. 

Raaka-aineista ei löydy sen tarkempia tietoja kuin pullon ilmoittamat: vesi, ohramallas, humala ja hiiva. Katkeruutta on Alkon mittauksissa tyyliin varsin tykisti, 56,4 EBUa. Kantavierrevahvuus 20.6 Plato, antaisi vahvuuteen peilattuna loppuominaispainoksi SG-asteikolla belgityyliselle (tyypillisesti kuivahkolle) oluelle melko korkean lukeman, noin 1.022.

Lasiin kaatuu utuista punertavan oranssia olutta, joka muodostaa mukavasti vaahtoa ylleen. Tuoksussa on pehmeästi päärynänkuorimaista hedelmäisyyttä, hieman banaania ja mallasleipää. Tuntuu aavistuksen raskaalta, mutta muuten kaikki tällä osastolla ok. Maku onkin sitten hieman erilaista siirappia - ylimakeaa, runsasmaltaista, liuotinmaisen alkoholista ja kypsän banaanisia fenoleita sisältävää sekasotkua. Tuoksun belgityylisyys periaatteessa löytyy maustakin, mutta ei tämän tällaista taatusti pitäisi olla. Ei tämä nyt suoranaisesti pilalla ole, mutta reseptin kirjoittajalla on täytynyt olla jokin aivan muu mielessä. Käymisprosessissa ei varmastikaan ole kaikki onnistunut halutulla tavalla. Harmi, että tavara on silti laskettu tälläisenä raakileena myyntiin. Pienpanimokattaus on tietysti tärkeä myyntikanava pitkän talven keskellä, mutta se on samalla myös näytön paikka panimoille ja tämä ei nyt tosiaan loista, vaan saattaa panimon lähinnä kyseenalaiseen valoon. Yksi ohilaukaus sallitaan kaikille, mutta seuraava on näillä litrahinnoilla sitten jo ratkaiseva. 

Yhteenveto

Huono

ARVOSANA: 6

Olutarvio: Suomenlinnan Zander Stout

Zander Stout

Panimo: Suomenlinnan Panimo, Suomenlinna ja Vantaa
Oluttyyli: Stout
Alkoholipitoisuus: 8,0%
Saatavuus: Alko (6,07€ / 0,5l)

Suomenlinna lähestyy Alkon handjob-viikkoja (kiitos Tuopin Ääressä tästä termistä) jälleen Zander nimisellä oluella. Vuonna 2013 heiltä tuli mainio Zander Winter Ale (9-/10) ja nyt siis Zander Stout. Kyseessä on kasiprossainen ja kaikkien ennakkotietojen mukaan ns. perusstout. Siitä syystä tämä ei hieman epäseksikkäänä kuulunut alkuperäiseen ostoslistaani, mutta muutin sitten mieltäni, kun näin oluen saaneen ainoana kattauksen oluena täydet viisi tähteä Helsingin Sanomien testissä. Hinta vaikuttaa kovalta, mutta itseasiassa puolen litran leka kuuluu litrahinnaltaan miltei kattaukseen halvimpiin. Ohramaltaan lisäksi mukana on kauraa ja ruistakin.

Syvän mustaa olutta, joka ylle rakentuu tiivis tiheäkuplainen beigevivahteinen vaahto. Tuoksu on kyllä hyvä - siinä on paahteisuutta, sukulakua, kermakahvia ja aavistuksen sitruksinen humalaisuus. Vahvuus tekee tuoksuun hyvän intensiteetin. Runsas ja rehellinen - kyllä, se on hyvä kuvaus. Maku on kauraisen pehmeä ja sopivan täyteläinen, mutta ei kuitenkaan turhan makea. Tasapainoisen paahteinen ja suklainen tuntuma. Loppumaussa on aavistus ruista ja kaunis suolainen loppuliuku. Katkeruutta on tuntuvasti ja se pelaa hyvin yhteen pehmeän mallasrungon kanssa - alussa pehmeää, lopussa asiallisesti kuivuvaa ja purevaa. Rahtusen lämmittää, mutta muuten alkoholi on piilossa niin tuoksussa kuin maussakin. Epäseksikästä stouttia äärimmäisen tasapainoisesti, laadukkaasti ja nautittavasti, mutta myös ennalta-arvattavasti - se voi joillekin olla miinus ja joillekin ei. Itse kyllä tykkäsin!

Yhteenveto

Runsasmakuinen stout

ARVOSANA: 8½

Kotiolutta: The Brewery of the Crypt Dweller Miami Weiss

Hämeenlinnan sahtialueilta ponnistava kotipanimo The Brewery of the Crypt Dweller lähestyi mittavalla maistelusetillä, josta seuraavaksi maistoon vehnäolut Miami Weiss. Kotipanimon kattiloiden ääressä häärää nimimerkki Ville Vuorinen, jonka saatesanat kertovat seuraavaa:

The Brewery of the Crypt Dweller on 'virallisesti' perustettu vuonna 2015 loppupuolella, jolloin avasin kotipanimolle facebookiin sivut. Nimi on tietynlainen korni tribuutti B-luokan kauhuelokuville ja metallin eri alagenreille. Näitä teemoja koitan monipuolisesti viljellä etiketteihin. Miami Weiss on pieni poikkeus, sillä siinä kumarretaan yleisesti 80-luvun meiningille sekä ehkä pieni kumarrus myös synthwaven suuntaan. Paneskelua on tullut harrastettua muistaakseni vuodesta 2012. Pari kolme ekaa satsia tein uutteista, mutta sen jälkeen siirryin täysmäskäykseen. Viimeiset kaksi vuotta on ollut aika tohina päällä, mutta sitä ennen tein hieman rennommalla otteella.

Välineinä mulla on nykyään 38,5 litrainen hanallinen termoastia mäskäykseen ja 30 litran alumiinikattila keittoon plus kaikkea pientä sälää siihen päälle. Varsin manuaalista meininkiä siis vielä toistaiseksi. Olen rakentamassa automaattista Grainfather/Braumeister-kopiota, mutta muut harrastukset ovat vaatineet sen verran aikaa, että rakentaminen on vasta alkupuolella vaikka välineitä on haalittu jo parin vuoden ajan kasaan. Mutta manuaalivehkeet toimivat mukavasti ja prosessi on melko helppo kun toistoja on tullut niin eipä ole kiirettä rakennella.

Saatteessa kerrotaan oluesta seuraavaa:

Sanaleikki tässäkin oluen nimessä. Ei varmaankaan tarvitse mainita mistä. Idea oli hakea sellaista kesäistä meininkiä nimeen, joka kuitenkin kumartaisi syvään 80-luvulle. Olut itsessään on varsin perus hefe. Pikkuisen banskua ja korkeat hiilihapot.

 Speksit:

Miami Weiss
Hefeweizen, 5.0%, 11 IBU, 8.5 EBC

Maltaat: Vehnä, Pilsner
Humalat: Tradion

Pullo suhahtaa avataessa iloisen reilusti, mutta tavara pysyy aloillaan. Hiilihappoja pitäisikin olla reilusti. Ilman hiivoja kirkas ja hiivoilla toki asianmukaisen samea vehnä, joka rakentaa vehnikselle tyypillisen runsaan vaahtokukan. Niinkin runsaan, että kuvassa näkyvä kaato hieman epäonnistui. Ei se aina onnistu konkariltakaan. Tuoksu on pehmeän banaanimainen, vehnäisen hiivaleipäinen ja aavistuksen kukkainen. Ei mitään kikkailua, vaan konstailematon ja aito vehniksen tuoksu. Hyvä runsaus tuoksussa, ei vaikuta pliisulta ja herättää odotuksia. Maku on myös hyvä, enemmän happaman vehnäinen kuin tuoksu antoi odottaa, mutta yhtä lailla banaaninen ja toki tyylille ominaisesti myös neilikkainen. Hiilihapot jyräävät parilla ensimmäisellä hörpyllä jopa limonadimaisesti ja tuntuvat peittävän makua pistelevyytensä alle. Lasia pyörittelemällä ne kuitenkin asettuvat paremmin itselleni sopivalle tasolle. Mitäs tätä nyt enempää analysoimaan - tämä on laadukas ja maukas perusvehnis. Kohtalaisen hyvät banaanit, hyvä raikkaus ja hyvässä iskussa. Vehnisfanille, kuten mulle, erittäin bueno!

Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimo Ursus Arctos Brown Ale

Tampereen Insinööripanimon Villen, Anssin ja Jaakon Ursus Arctos ei ole mikään Porin Karhu, vaan enemmän sitä täyttä olutta, vahva, mutta lempeä - lupailee näyttävä etiketti. Olut on kuusenkerkällä maustettu Brown Ale. Tarkat speksit:

Ursus Arctos
Brown Ale, 6,1%, 32 IBU, 49 EBC

Maltaat: Pale Ale, Vehnä, Ruis, Kaurahiutale, Crystal Rye (Thomas Fawcett), Amber (Thomas Fawcett), Chocolate Wheat (Weyermann)
Humalat: Amarillo & Palisade
Hiiva: US-05
Lisäksi mausteena kuusenkerkkää ja kirkasteena Irish moss.

"Kuusenkerkällä tuunattu Brown Ale ja se myös maistuu. Kuusenkerkkää heitettiin sekaan huuhtelun yhteydessä, keiton lopulla ja "kuivahumalana". Kuusenkerkkää meni yhteensä puoli kiloa noin 15 litran satsiin."

Tummanpuhuva, miltei musta nalle kaatuu lasiin. Vaahtoa muodostuu runsaasti ja se on hieman mokkavivahteista. Tuoksussa on jännää raikasta "sitrusmaista metsäisyyttä" - hedelmäisten humalien ja kuusenkerkän yhteisvaikutus tuntuu heti. Taustalla vaikuttaa rukiisen limppuisaa maltaisuutta ja hieman tupakansavuista paahteisuutta. Oluen lämmettyä tuoksu saa maanläheisiä turpeisiakin sävyjä, samalla kun sitrusmaisuus heikkenee. Olut alkaa hieman porterimaisen paahteisena ja rukiin sävyttämänä. Keskivaiheilla mukaan tulee yrttisiä sävyjä kuusenkerkän havuisuuden ja öljyisyyden noustessa esiin ja loppuvedossa koetaan pieni sitruspiikki, jonka jälkeen metsäinen tuntu ottaa jälleen vallan pitkässä jälkimaussa. Suuhun jää öljyinen kuorrute nielaisun jälkeen - samankaltainen tuntuma tulee, jos oluessa käyttää runsaasti neulasia. Mallasrunko jää vähän ohueksi omaan makuuni, eikä tunnu antavan runsaalle kerkän ja humalan aromikkuudelle ihan riittävästi taustatukea. Muuta moitittavaa ei sitten juuri olekaan. Aluksi oluen ollessa tyylille hieman turhan kylmä, olin sitä mieltä, ettei sitruksen ja kerkän yhteispeli oikein toimi, mutta oluen lämmettyä kerkkä sai enemmän yrttistä otetta ja homma alkoi toimimaan paremmin. Silti jokin perinteisempi miedomman yrttinen aromihumala voisi ehkä toimia tässä yhteydessä paremmin. Se pitää kyllä sanoa, että etiketti ja oluen maku peilaavat nyt erittäin hyvin toisiaan. Metsän kuningas ja metsäinen olut, hienoa! Mitään näin kuusenkerkkäistä en olekaan aiemmin maistanut, joten siitä pointsit myös.

Kotiolutta: Raita versioi Reittausblogi Oat Pale Alen

Julkaisin viime kesäkuussa blogissa mainion Oat Pale Alen reseptin, josta en olekaan vielä aiemmin päässyt kenenkään muun versiointia maistamaan. Nyt sellaisen kuitenkin tarjoaa uusikaupunkilainen Petri Raita, jolta sain pullon viime lauantaina Rauman kotipanijoiden maisteluillan yhteydessä. Itse en pystynyt maisteluiltaan jäämään, mutta kävin kuitenkin viemässä pojille tekemääni vehnäolutta ja sahtia, samalla saaden kotikuormaankin muutamia maisteltavia. 

Nopeasti siinä muutama sana vaihdettiin ja Petri totesi muokanneensa reseptiä hieman, mutta ei käyty läpi miten. Nyt sitten maistelemaan ja yritän tässä bongailla, josko jotain olennaista on muuttunut. Itse olen maistanut omaa versiotani viimeksi viime kesänä, joten muistikuvat tietysti on mitä on. Se tästä on jäänyt mieleen, että runsaasti aromi- ja kuivahumaloinnissa käytetty brittiläinen Boadicea lajike hurmasi hedelmäisellä maullaan ja kauramaltaan käyttö loi mukavan pehmeän mallaspedin. En ole tältä tekijältä olutta aiemmin maistanutkaan, joten nyt tsekataan samalla Petrin prosessin kunto.

Alkuperäinen reseptini, joka löytyy myös täältä.

Oat Pale Ale
Pale Ale

Speksit:
Original Gravity (OG):    1.054  (°P): 13.3
Final Gravity (FG):       1.010  (°P): 2.6
Alcohol by Volume (ABV):  5.80 %
Colour (SRM):             7.6   (EBC): 15.0
Bitterness (IBU):         45.8   (Average)
Boil Time (Minutes):      60

Maltaat:
73% Viking Sahtimallas
20% Thomas Fawcett Oat Malt
7% Viking Cara Pale

Humalointi:
Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 30 Minutes (Boil)
1.1g/L  Cascade Pellet (4.8% Alpha) @ 30 Minutes (Boil)
1.1 g/L Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.1 g/L Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
1.1 g/L Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)
1.1 g/L Cascade Pellet (4.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)
1.1 g/L Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 0 Minutes (Boil)
1.1 g/L Cascade Pellet (4.8% Alpha) @ 0 Minutes (Boil)
2.9 g/L Boadicea Pellet (7.1% Alpha) @ 5 Days (Dry Hop)
2.1 g/L Cascade Pellet (7.8% Alpha) @ 5 Days (Dry Hop)

Mäskäys:
75 minuutin yksivaiheinen mäskäys @ 66°C

Käyminen:
Hiivana Safale US-05 kuivahiiva ja käymislämpötilana 20 astetta tai alle. Annetaan käydä loppuun (~10vrk), lisätään kuivahumalat pönttöön viideksi vuorokaudeksi ja sen jälkeen pullotellaan. Jälkikäymissokeria oman maun mukaan, itse käytin maltillisesti 4g / litra. 

Kaunis oranssihtavan kultainen väri ja hyvä kirkkaus. Vaahtoa muodostuu varsin pirteästi oluen ylle. Aiaiai, nyt on hedelmää tuoksussa. Löytyy kukkaisen sitrusmaista ja hunajaisen mesimäistä otetta sekä raikasta hedelmänkuorimaista tuntumaa. Hitunen saippuaisuuttakin. Alan heti epäilemään tuunausta sitruunankuorilla tai vastaavilla - niin terävän hedelmäinen ja huikean raikas tuoksu on. Varsin tuorettakin lienee. Lasketaanpa nektaria kielelle. Maku on terävämpi kuin alkuperäisessä ja jälleen varsin iskevän sitrusmaiseen tapaan. Jälkimaussa myös karvautta, jota esiintyy hedelmänkuorien valkoisessa sisäosassa. Edelleen olen sitä mieltä, että maustetta lienee matkassa, mutta liekö sittenkin greippiä ja voisiko kuorien lisäksi olla jopa ihan hedelmääkin? Niin aidosti karvas purenta läpi tulee. Alkuperäisolueni pehmeän hedelmäinen ideologia katoaa tässä terävyyden ja greipin karvauden alle, mutta ei se oluesta huonoa tee, täysin erilaisen vain. Alkumaussa maistuu mallaskin vaaleana ja aavistuksen keksimäisenä, mutta hedelmävyöry peittää sen melko nopeasti. Siwan hedelmäosastoa käydään aika huolella läpi, mutta sitruspuoleen painottuen. Runko on hyvä ja hiilihappotaso varsin kohtuullisena itselleni mieleinen. Laatutasossa ei moitittavaa. Loppumaun miltei ylitsevuotavan greippimäinen karvaus on minulle hieman liikaa ja alkaa lasin keskivaiheen jälkeen jo tökkimään.

Nyt jään odottelemaan tekijän kommenttia ja toivon että tässä olisi jotain fruittia edes sekaan laitettu, etten ihan kujalla ollut...

Kiitokset Petrille oluesta. Maisteluun jossain vaiheessa myös miehen tummempi taidonnäyte porterin muodossa.

Olutarvio: Saimaan Brewer's Special American IPA

Brewer's Special American IPA

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (3,32€ / 0,5l) - arvioitu tölkki saatu panimolta

Saimaa jysäyttää Alkoon melkoisen pommin - puolen litran tölkki IPAa vain hieman yli kolmen euron hintaan. Kiitolinjan rekka peruutti pihaan pari päivää sitten ja toi kaksi näytetölkkiä tätä olutta, joten nyt siis uutuus ilmaismaistolle. Ensimmäisenä huomio kiinnittyy spekseihin; IPA, mutta vain 45 EBUa ilmoitettua katkeruutta. Alko on päätynyt mittauksissaan vielä alhaisempiin lukemiin; 41 EBU - tätä ei voi pitää kovinkaan merkittävänä katkeruusarvona tähän tyyliin, mutta muistetaan nyt, että lukema ja aistimus eivät aina korreloi. Tölkin kertomien raaka-aineiden osalta mallaspohja vaikuttaa vaalealta - pelkkää Pale Ale ja vehnämallasta. Humalina toimivat Columbus (oletettavasti katkero) ja Cascade sekä Mosaic. Tölkki vaikuttaisi olevan Saimaan Juomatehtaan innovoimaa etiketöityä, mutta silti kierrätettävä mallia. Brewer's Special pohja on printattu tölkkiin (näkyvissä tölkin yläosassa), mutta oluen tiedot on painettu ohueen etikettiin, joka kiertää tölkin ympäri. Etiketti on miltei täysin huomaamaton, mutta tuntuu näpeissä erilaiselta kuin painettu tölkki.

"Velvety maltiness with tropical aromas" lupailee panimo etiketissään ja antaa samalla 4/5 humalakäpyä.

Oranssihtavaa, hieman utuista ja vaahdoltaan suurikuplaista olutta. Tuoksu ei ole huumaavaan IPAmainen - vaan antaa enemmän saippuaisuutta, märkää tiskirättiä ja sitten lopulta vaimeasti myös trooppista hedelmää ja hieman sitrusta. Mosaicin mustaherukkainen aromi, joka oli eilen maistetussa Kimiton Mosaic/Viennassa voimakkaasti esillä, tulee tässä hyvin vaimeasti taustatekijänä. Raikkaus ja iskevyys on taas jäänyt jonnekin pastöroinnin kiemuroihin. Se nyt ei vaan tuoksu tuoreelta jos se pastöroidaan, eikä auta vaikka tavara olisi tunti sitten tölkitetty, koska humalointi tuoksuu jo valmiiksi kulahtaneelta. Maussa ei ole juuri enempää hurraamista. Vaalea mallaspohja tarjoaa leipäisyyttä ja ihan riittävää runkoa, mutta humalien hedelmäisyys on kautta linjan tukahdutettua ja katkeruuskin odotetun kepeää, joskin pitkäkestoista. Mallaspohja on kyllä kohtalaisen pehmeä, kuten panimo lupailee ja hiilihappotasokin tyyliin sopiva - mutta, koska tyylissä kyse on humalasta ja tässä se on haluttu, tai laitteistolle pakollisesti, tukahdutettu pastöroinnilla, niin floppihan olut silloin on. Halvasta hinnastakaan ei ole hyötyä, jos hinta-laatusuhde on silti kuraa.

Yhteenveto

Vaisu

ARVOSANA: 6½

Olutarvio: Kimito Mosaic/Vienna

Mosaic/Vienna

Panimo: Kimito Brewing, Kemiö
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alko (4,57€ / 0,33l), arvioitu pullo saatu panimolta

Kimiton Archipelagon jälkeen maistoon saman panimon uutuusolut Mosaic/Vienna, joka löytyy jo Alkon valikoimista ja on tällä hetkellä verkkokaupastakin saatavilla. Olut on nimensä mukaisesti valmistettu käyttäen pelkkää Viking Maltin Vienna -mallasta ja amerikkalaista Mosaic -humalaa, eli kyseessä on ns. SMaSH -olut - Single Malt and Single Hop.

Odotin pelkällä Vienna -maltaalla valmistetun oluen olevan jotenkin punertavaa, mutta oranssihtavan kultaistahan sieltä lasiin kaatuu. Vienna lagerit usein hieman punertavat, mutta niissä käytettänee lisäksi jotain tummempaa mallasta. Kaunis syvän kultainen väri on kyllä tässäkin ja vaahtoakin muodostuu. Tuoksu on taattua Mosaicin mustaherukkapuskaa ja tropical fruittia. Hyvä ja raikas tuorepuristetun hedelmäinen ja napakka humalaisuus. Maussa on melko stydisti myös katkeroa - Mosaic on kyllä melkoinen voimanpesä. Tuttu mustaherukanlehtimäinen maku ja öljyisen humalainen suutuntuma johdattelee alkumausta kohti keskimaun voimistuvaa hedelmäisyyttä. Runko on sopivan tukeva, mutta ei lainkaan turhan makea. Hyvin toimii yhden humalan ja yhden maltaan näytös - se vaan vaatii sen, että molemmista löytyy runsaasti makua ja nyt tuntuu löytyvän.

Yhteenveto

Yhden maltaan ja yhden humalan onnistunut showcase

ARVOSANA: 8+

Olutarvio: Kimito Brewing Archipelago Pale Ale

Archipelago Pale Ale

Panimo: Kimito Brewing, Kemiö
Oluttyyli: Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 5,5%
Saatavuus: Alko (4,48€ / 0,33l), arvioitu pullo saatu panimolta

Kimito Brewingin ensimmäinen julkaistu olut oli Archipelago Pale Ale, jonka pääsin yhyttämään tuoreeltaan Turun Cosmic Comic Cafesta viime maaliskuun alussa. Nyt olut on noussut myös Alkon valikoimiin, vaikka saatavuus verkkokaupasta näyttääkin tällä hetkellä rajalliselta. Valmistaja ilmoittaa raaka-aineet etiketissä tarkkaan, ks. kuva alta. Kolmea eri mallasta siis ja humalina saksalainen takuuvarma katkerohumala Magnum, jenkkiläinen pihkatykki Chinook ja peribrittiläinen Challenger. Hiivana _kaikille_ kotipanijoille tuttu US-05. Viime syksynä diggailin panimon Mandarina Vehnää (8½/10), josta sain kipinää myös kotitekoiseen Mandarina Bavarialla humaloituun vehnikseen.

Tässä mietteeni noin vuosi sitten suoraan Cosmic Comic Cafesta ja alla tuoreempi arvio.

 

 

Läpinäkyvä, kultaoranssi olut, joka vaahtoaa suoralla kaadolla tulppaaniin juuri sopivasti. Tuoksussa on leipäistä maltaisuutta ja maanläheisen ruohoista, hieman yrttimäisen minttuista ja jokseenkin hedelmäpastillimaista humalaa. Maussa vaalean mallaspohjan päälle rakentuu yrttimäinen, brittityylisen pähkinäpuumainen humalointi ja loppuvedossa esiin nousee tuoksusta tuttu hedelmäpastillimainen ote, joka jättää pienen öljyisen tunnun suuhun. Katkeroa on tasapainoisesti ja hiilihappoja sopivan maltillisesti. Muistikuviin perustuen varsin samankaltainen kuin Cosmicissa maistettu ensimmäinen eräkin oli. Perushyvä Pale Ale hieman valtavirrasta poikkeavalla humaloinnilla. Sellainen tietty wow-efekti puuttuu, mutta ei sitä toisaalta tällaiselta jokapäiväiseltä perusoluelta pidä odottaakaan. Pääasia on, että laatutaso on kunnossa ja olut on miellyttävä juoda.

Yhteenveto

Raikas ja sopivasti erilainen Pale Ale

ARVOSANA: 8-

Kotiolutta: Tampereen insinööripanimo Pedal to the Metal India Dark Ale

Tampereen Insinööripanimon kotioluista seuraavaksi maistoon Pedal to the Metal India Dark Ale. Oluen speksit: 5,8%, 88 IBU, 65 EBC

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Cararye (Weyermann), Crystal rye (Thomas Fawcett), Chocolate Wheat (Weyermann), kaurahiutale, Carapils (Weyermann), entsyymimallas ja tumma kandisokeri

Humalat: Columbus (katkero), Azacca Mandarina Bavaria, Rakau ja Wai iti

Hiiva: US-05

Lisäksi käytetty Irish mossia kirkasteena.

"Quattro IPAn yhteydessä saatu kevyt olut. Tavoitteena oli tehdä India Black Alea, mutta jostain syystä tummasta maltaasta ei irronnut niin paljon väriä kuin piti. Väri on todella tumman punainen."

Valoa vasten syvän punertavaa ja kauniin kirkasta olutta. Tuoksu antaa aluksi jännästi runsaan suolaista lakritsia, hieman jopa salmiakkimaisuutta ja muuttuu sitten raikkaan sitrushedelmäiseksi. Humaloinnin ulosanti on raikas ja kliini - prosessi toimii. Maku on hyvin kevyesti paahtomaltainen, enemmän kevyen karamellimainen ja limpunkuorinen sekä raikkaasti sitrushedelmäisen humaloitu ja melko tykisti katkeroitu. Tykkään. Humaloinnissa on myös kukkaisia sävyjä, mutta monipuolisesta ja ei-jenkkiläisestä humalakattauksesta huolimatta yleisilme kaartuu kuitenkin geneerisen "jenkkisitruksiseksi". Tällainen runko ei ehkä ole omiaan tuomaan harvinaisempien humalien hienovaraisempia nyansseja esiin. Runko on sopiva - ei ole raskauttavaa makeutta, mutta ei myöskään vetistävää ohuutta, vaan kokonaisuus siltä osin toimii. Katkeruus on runsasta ja iskevää, mutta runko kantaa sen ongelmitta. Hyvä kokonaisuus.

Olutarvio: Malmgård Amarillo Tripel

Amarillo Tripel

Panimo: Malmgårdin Panimo, Pernaja
Oluttyyli: Tripel
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko (5,97€ / 0,5l)

Itä-Uudenmaan laatupanimo on lähestynyt Alkon käsityöläisvalikoimaa taas tripel-tyylisellä belgioluella. Vuonna 2014 maistettiin maukas Emmer Tripel ja nyt heti perään vuonna 2017 tarjolle tulee amerikkalaisella Amarillo -humalalajikkeella aromihumaloitu lajitoveri. Emmer Tripelin arviossa (8½/10) kaipasin lisää särmää ja humalaa ja nyt sitä ilmeisesti on sitten tarjolla - ainakin aromipuolella. Tripel on ilman muuta suosikkityylejäni ja parhaimmillaan parasta. Viimeksi huippuyksilö on tullut vastaan viime lokakuussa, jolloin arvioin Gouden Carolus Tripelin (9½/10) ja kirjoitin pientä pohdintaa belgioluiden panemisesta.  

Amarillo Tripelin speksit Alkon mittauksissa; Väri 14,6 EBC, katkeruus 50,1 EBU.

 

Kultaoranssinen olut, joka rakentaa päälleen tiiviin vitivalkoisen vaahtokukan. Tuoksussa päärynäiset belgihedelmät yhtyvät kukkaisen greippisiin jenkkihumalan aromeihin ja samalla belgihiivan korianterin mausteisuus sekä yleinen voimakkuus luovat aitoa tripelin tuntua. Raikas, aromaattinen ja herkullinen tuoksu. Maku alkaa heti runsaan hedelmänkuorimaisena sekä hieman makeana johdatellen nauttijan pehmeän sitruksiseen ja kuivemman mausteiseen loppurutistukseen. Yleisilme on samaan aikaan raikas ja helposti juotava, että runsasmakuinen ja voimaa uhkuva. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja sopivan hiilihappoinen. Nyt maittaa! Aidon belgitripelin raikkaus ja hiivaisuus, sekä pidetyn jenkkihumalan lavean kukkainen sitruksisuus yhdistyvät oluessa juurikin tuotekuvauksen lupaamalla tavalla - uskomatonta kyllä!

Yhteenveto

Loistava tripel hyvällä humalalla

ARVOSANA: 9+

Olutarvio: Saimaan Homebrewer's Special Copper Mallet Red Ale

Copper Mallet Red Ale

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Oluttyyli: Red Ale
Alkoholipitoisuus: 5,9%
Saatavuus: Alko (3,99€ / 0,33l)

Alkon käsityöläisoluista maistoon itselleni etukäteen yksi kiinnostavimmista - Saimaan Copper Mallet. Oluen reseptin on kehittänyt Harri Puhakka, joka voitti viime vuonna tällä oluellaan Saimaan Juomatehtaan järjestämän Suomen Kotiolutmestari kilpailun. Heti voittonsa jälkeen Harri otti minuun yhteyttä ja kiitteli Reittausblogin ohjeistuksia, joista oli saanut inspiraatiota ja kipinää oman harrastuksensa aloittamiseen. Miehen matka Suomen Kotiolutmestariksi avataan hyvin tässä hänen itsensä kirjoittamassa jutussa Saimaan Juomatehtaan kotisivujen blogissa. Todella mahtava homma, että olen pystynyt toimimaan inspiraationa. Loppuun vielä ennen arviota disclaimer; ostin pulloni ihan itse.

Reseptiikkaa:

Maltaat: Vienna, Red Ale ja Crystal
Humalat: Magnum, Perle, Centennial, Cascade, Citra ja Styrian Goldings
Katkeruusarvot: Panimon ilmoittamana 40 EBU ja Alkon mittauksessa 57,4 EBU

Sameahko punaruskea olut, joka vaahtoaa keskirunsaasti. Tuoksussa on vahvaa karamellimaltaisuutta, toffeefudgea, ylikypsää pehmeää hedelmäisyyttä ja aivan lopussa myös joku tunkkaisempi märkä tiskirättivivahde, jota on Saimaan oluissa ollut aiemminkin. Mallaspohja assosioituu mielessäni jokseenkin vahvasti brittityylisiin oluisiin. Maku on makeahko, runsaan toffeinen ja karamellimaltainen sekä kevyesti, mutta pitkäkestoisesti katkeroitu. Makea runko syönee katkeron terävimmän kärjen. Humalien hedelmäisyys on kypsää ja pehmeää sortimenttia. Maussa ei tuota tuoksun epämiellyttävää vivahdetta onneksi ole ja hiilihappoisuuskin on miellyttävän maltillisella tasolla, joten kyllähän tätä ihan ilokseen särpii. Tietääkseni Saimaa pastöroi oluensa, joten kisan voittanut kotiversio lienee ollut raikkaamman hedelmäinen.

Yhteenveto

Tuhtirunkoinen hedelmäsoppa

ARVOSANA: 8

Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils

Saazer Pils

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 5,7%
Saatavuus: Alko (4,95€ / 0,5l)

Alkon tämän vuoden käsityöläisoluista maistovuoroon Vakka-Suomen hekumalliselta kuulostava Saazer Pils. Hieman normaalia tukevampi vahvuus kellottuu lukemiin 5,7% ja katkeruutta ilmoitetaan mitatun sittenkin melko maltilliset 37,2 EBUa. Olut on valmistettu perinteiseen tapaan keittomäskäämällä ja maltaina on käytetty lattiamallastettuja maltaita (oletettavasti) Saksasta. Olut on lisäksi vieläpä suodattamaton, jolloin humalien aromikkuus on varmasti tapissaan. Kaikin puolin siis viimeisen päälle ainakin valmistustavan ja speksien puolesta. Litrahinta asettuu kattauksen halvimpaan päähän. 

Panimon facebook-sivuilta poimittua:

Panimomestarimme Jani Vilpas halusi luoda eurooppalaisen vastineen muodissa oleville APA- JA IPA-tyyppisille olueille, joihin on lisätty esimerkiksi amerikkalaisia tai uusiseelantilaisia humalalajikkeita.

– Valitsin vanhan ja perinteikkään tsekkiläisen Žatecin alueen saazer-humalalajikkeen ja käytin oikein reilulla kädellä. Sanalla sanoen lykkäsin sitä oikein pirusti kattilaan.

Pihasaunan ovenraosta kajastaa valo, jota vasten pakkasessa vilvoitteleva utuisen oranssinen olut näyttäytyy täydessä komeudessaan. Vaahto on runsaan pitsikäs ja tuoksu hurmaa kellerbiermäisen leipäisellä puhtaan maltaisella tuntumalla, joka saa taustatuekseen kukkaisia ja hedelmänkuorimaisia humalan aromeita. Onpa jännittävä, ei niin tyypillisen pilsmäinen, vaan tosi tosi runsaan hedelmäinen tuoksu. Maku ja suutuntuma... mitä täällä oikein tapahtuu? Nyt on meinaan, ainakin minun vaatimattomaan kokemukseeni perustuen, herra Vilpas täräyttänyt mittavat kuivahumaloinnit lageriin. Suutuntuma on pehmeän maltainen, ei missään vaiheessa pilsmäisen terävä, vaan öljyisen tuntuinen, pehmeästi hiilihappoinen ja humalainen isolla hoolla. Saazista tuleekin jännittävän limemäinen tällaisella annostuksella - se on sitrushedelmäinen, mutta erilaisesti kuin jenkit. Ei juuri ollenkaan sitä tiukkaa karvasta greippisyyttä, vaan sellaista kukkaketomaisempaa, jotenkin kevättä huokuvaa tuntumaa. Pelkkää humalatykitystä maku ei toki ole, vaan se Vakka-Suomen aidon saksalaistyylinen vaalean leipäinen maltaisuus maistuu myös aivan alkumaussa ja uudelleen vasta aivan loppuvedon päätteeksi. Maun keskivaihetta kuvailisin lähinnä humalan hekumaksi. Suosittelenko? Kyllä, mutta jättäkää mullekin vielä muutama lisää!

Yhteenveto

Saaz!

ARVOSANA: 9

Kotiolutta: Mäkisen Vanhan liiton IPA (BrewDog Old World IPA klooni)

Arviointivuorossa taas raumalaista. Tällä kertaa Mäkisen Vanhan liiton IPA, joka on tehty BrewDogin julkaiseman DIY DOG reseptipankin reseptillä. Alla ensin BrewDogin resepti ja sen jälkeen Mäkisen käyttämä hiivan ja karamellimaltaan osalta tuunattu versiointi.

 

Kirkas tumman kuparinen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on aitoa brittityyliä pähkinäisen ja puisen bitterimäisesti. Käymisaromit tarjoavat vienoa marjaisuutta, samalla kun maltaan karamellitoffee häärää taustalla. Pientä "lämpöä" nousee myös kehiin, eli vahvuus tuntuu. Maku on aidon brittityylinen - karamellistoffeinen, marmeladimainen ja hieman hilloinen alkumaku saa keskivaiheilla kaveriksi pähkinäisen ja kuivan puumaisen brittihumalan ja loppupuolella vielä hillityn kukkaisesti sitrusmaisen ja yrttisen aromikkuuden. Runko on melko täyteläinen ja pehmeästi  matalahiilihappoinen. Hyvä maltaisuus. Nyt on sitä aitoa brittifiilistä ja pientä lämpöäkin English Strong Alen tyyliin, mutta humalapuoli on kyllä ehtaa IPAa. Brittilajikkeet ovat virkistävä poikkeus siihen ainaiseen sitrushedelmäsoppaan. Lasin loppupuolella oluen jo lämmettyä hieman alkaa alkoholisuus nostaa enemmän päätään ja raikkaan humalaisuuden tilalle tulee enemmän tunkkaisuutta. Vähempikin tilavuusprosentti kenties riittäisi, mutta kyllähän jykevyys sitä tiettyä ryhtiä kattaukseen tuo. Eipä juuri ole moitittavaa. Britti-IPA taiten tehtynä maistuu kyllä. Kaupallisista verrokiksi kelpaa hieman kevyempi Brooklyn East India Pale Ale, joka löytyy tällä hetkellä Alkon valikoimasta.

Kotiolutta: The Brewery of the Crypt Dweller - Pounded Into Hop Dust DIPA

Hämeenlinnan sahtialueilta ponnistava kotipanimo The Brewery of the Crypt Dweller lähestyi mittavalla maistelusetillä, josta otan ensimmäiseksi maistoon tuoreina parhaimmillaan olevat runsaammin humaloidut yksilöt. Kotipanimon kattiloiden ääressä häärää nimimerkki Ville Vuorinen, jonka saatesanat kertovat seuraavaa:

The Brewery of the Crypt Dweller on 'virallisesti' perustettu vuonna 2015 loppupuolella, jolloin avasin kotipanimolle facebookiin sivut. Nimi on tietynlainen korni tribuutti B-luokan kauhuelokuville ja metallin eri alagenreille. Näitä teemoja koitan monipuolisesti viljellä etiketteihin. Miami Weiss on pieni poikkeus, sillä siinä kumarretaan yleisesti 80-luvun meiningille sekä ehkä pieni kumarrus myös synthwaven suuntaan. Paneskelua on tullut harrastettua muistaakseni vuodesta 2012. Pari kolme ekaa satsia tein uutteista, mutta sen jälkeen siirryin täysmäskäykseen. Viimeiset kaksi vuotta on ollut aika tohina päällä, mutta sitä ennen tein hieman rennommalla otteella.

Välineinä mulla on nykyään 38,5 litrainen hanallinen termoastia mäskäykseen ja 30 litran alumiinikattila keittoon plus kaikkea pientä sälää siihen päälle. Varsin manuaalista meininkiä siis vielä toistaiseksi. Olen rakentamassa automaattista Grainfather/Braumeister-kopiota, mutta muut harrastukset ovat vaatineet sen verran aikaa, että rakentaminen on vasta alkupuolella vaikka välineitä on haalittu jo parin vuoden ajan kasaan. Mutta manuaalivehkeet toimivat mukavasti ja prosessi on melko helppo kun toistoja on tullut niin eipä ole kiirettä rakennella.

 Ja sitten oluen pariin.

Pounded into Hop Dust
Double IPA, 9%, 108 IBU, 11,2 EBC

Maltaat: Pale Ale, Vienna, Vehnä ja lisäksi hunajaa
Humalat:Magnum, Columbus, Centennial, Simcoe

Pounded into Dust on yhden suosikkiyhtyeeni Cannibal Corpsen kappaleen nimi. Siihen kun lisäsi yhden sanan väliin niin sain erittäin kuvaavan nimen tälle tuplaipalle. Laskennallisesti yli sata IBUa vetää täysillä turpaan, mutta kokonaisuus on silti tasapainoinen. Lisäsin satsiin hunajaa, jotta saisin alkoholiprosentin ylös ilman, että mallas alkaa viemään liikaa tilaa humalalta. Etiketin kuva on pöllitty artistilta, joka tekee Cannibal Corpselle levyn kansitaiteet 

 

Turpaanveto harvoin on kaunista katsottavaa, eikä se ole sitä tälläkään kertaa - lasiin kaatuu humalaöljyjen sameuttamaa, ruman ruskeahkoa ja hieman oranssivivahteista olutta, joka muodostaa päälleen kuitenkin komean vaahdon. Tuoksussa sitrusmainen ja pihkainen vyöry jyrää heti ensi hetkistä alkaen sekoittuen havuiseen pellettimäisyyteen. Karamellistoffeista taustatekijää on, mutta humala edellä tullaan ja kovaa. Maku on brutaali, hyvällä tavalla. Sielun syövereitä järisyttävä katkero iskee kiinni heti alussa ja jatkuu tiukan greippiseen loppuvetoon asti. Öljyinen suutuntuma on rungoltaan runsas ja toffeemainen, mutta ei kuitenkaan mitenkään makea - ellei maun hedelmäsokerista humalanektaria oteta huomioon. Jälkimaussa kuritus jatkuu kuusenhavuisella hammasharjalla ikeniä myöden vetäen. Etiketin teema, eli kraiveleista kiinni ja luuvitosta naamaan, tuntuu jatkuvan oluen yleisilmeessäkin - se on tunti turpaan ja sitten mielellään vielä uusi yhtä maukas kierros perään. Lyhyesti siis helkutinmoisella katkerolla ja hyvällä rungolla säestetty pihkaisen hedelmänektarimainen DIPA. 

Teknisessä mielessä olut on moitteeton. Humalat tulevat runsaasta rungosta huolimatta raikkaasti. Alkoholisuus on piilossa ja mallas maistuu maltaalta. Valmistusprosessi toimii ja hiivakin on pidetty tyytyväisenä. Kaupallisessa Double IPAssa näin voimakas katkeruus on harvinaisuus, mutta jälleen mieleeni palaa se hekumallinen De Dochter van de Korenaar Extase, joka oli kyllä muistaakseni vaaleampi mallaspohjaltaan, mutta katkero antoi siinäkin tuntuvasti pataan.

Kotiolutta: Mäkisen Uuden liiton WIPA

Sitten maistossa Rauman kotipanoskeneen "täyt faartti" iskeytyneen Mäkisen Uuden liiton WIPA, eli witbierhiivalla käytetty "Wit IPA". Jämämaltaista kaapintyhjennysolueksi kehitetyssä reseptiikassa (ks. täysi resepti kuvassa alla) on perusmaltaina Vehnä, Pale Ale ja Sahtimallas ja lisäksi tummempaa tunnelmaa luodaan Caramunich II:lla ja Crystal 300:lla. Mukana on myös brittityylisistä oluista tuttua hiutaloitua maissia, jonka pitäisi pikkaisen keventää runkoa ja tuoda omaa maissimaista makeuttaan olueen. Hiivana on toiminut aiemmin arvioidun Aprikoosi Witin WLP-400 hiivakakku.

Mäskäyslaitteistona Mäkisellä on kylmälaukkuun rakennettu systeemi, jossa ebaysta tilattu pumppu kierrättää vierrettä mäskäyksen ajan. Keitto tapahtuu ulkotiloissa kaasulla lämmittäen. 

Alla olevissa kuvissa työstössä Wanhan liiton English IPA, joka on tulossa arviointiin seuraavaksi.

 

Lasiin kaatuu väriltään enemmän amberiin kallellaan olevaa eikä siis perinteisen vaaleaa wipaa, jos tällä uudistyylillä nyt voi vielä sanoa perinteitä olevan. Tuoksussa on melko vankka maltaisuus ja aromaattisemmat humalan tuoksut tuntuvat jäävän sen alle, nousten esiin hieman tukahdutetun sitrusmaisesti ja belgityylisen saippuaisestikin - lienee witbier hiivan tuottamaa kevyttä mausteisuutta tuo saippuainen aistimus. Yllättävän vaisuna siis tulee humalat tuoksussa, vaikka niitä reseptissä runsaasti onkin. Maku on melko makea ja runsaan karamellimaltainen - witbieriin ja IPAan ja sitä kautta kai WIPAankin kuuluvaa raikkautta tässä ei ole. Maltaan alta humalat tulevat esiin samoin kuin tuoksussakin - vaimennetun hedelmäisinä ja hieman saippuaisina (se on sellainen citron fairy astianpesunesteen aromi). Kokonaisuus ei toimi WIPAn kontekstissa, mutta ei tässä oluena sinänsä mitään vikaa ole. Muistuttaa vaan enemmän tuhdin maltaista DIPAa, jossa ei ole aivan riittävästi eli Double IPAn tasoisesti humalaa, mutta jännä hiiva. Jämämaltaista on rakentunut tyyliin nähden liian tukeva ja tumma runko.

Puolan craftit: Kormoran Podroze Kormorana American IPA

American IPA

Panimo: Browar Kormoran, Puola
Oluttyyli: India Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Browarium

Puolan craft oluiden tsekkaaminen jatkuu tällä arvostetulla IPAlla (Ratebeer 97/97). Kormoranilla on oma panimo Puolan koillisosissa sijaitsevassa Olsztynissä. Googlen street viewin perusteella panimo on ihan yhtä tylsällä alueella ja yhtä tylsässä teollisuushallissa kuin monella kotimaisellakin panimolla. Koreja ja pulloja näyttävät tilanneen hieman isomman satsin kerralla... Street viewin kuvat tosin ovat syyskuulta 2012.

Oluen päiväys on mennyt umpeen jo 16.01.2017, mutta tuotteen "shelf life" on panimon kertoman mukaan 2,5 kuukautta, eli suhteellisen tuoreesta tavarasta edelleen on kyse. Mallaspohja sisältää ohran lisäksi vehnää. Humalointi on suoritettu monessa vaiheessa - ensin mäskiin, sitten ensivierteeseen, sitten keittoon ja lopuksi vielä kuivahumalointina käymistankkiin. Eri humalointitavoista voit lukea enemmän tästä kirjoittamastani jutusta. Mäskihumalointi on näistä harvinaisin, sellaiseen olen (tietääkseni) kaupallisissa törmännyt ainoastaan kahdesti - Hiisin Ruisperkeleessä ja De Dochter van de Korenaar Extasessa, jotka molemmat olivat erinomaisia. Mäskihumaloinnissako siis avain erinomaiseen IPAan? Tuskin, mutta ehkä se on merkki siitä, että humalaa on haluttu lykätä muissakin vaiheissa sekaan tarpeeksi.

Humalalajikkeina tässä Cascade, Chinook, Citra, Centennial ja Mosaic. IBUja 85 ja olut on suodattamaton sekä pastöroimaton.

Kirkkaan kuparivivahteinen olut, joka vaahtoaa maltillisellakin kaadolla helposti. Tuoksussa on runsas kattaus tropiikin hedelmiä tuhdilla pihkapedillä. Tuoreuskin on aistihavaintojen perusteella hyvällä tasolla - päiväys luultavasti tosiaan siis on 2,5kk pullotuksesta. Tämän ikäistä tai vanhempaakin se Suomeen rahdattu jenkkiolut yleensä on. Maun puolella tullaan aluksi miellyttävän pehmeästi makeahko mallas edellä, mutta keskivaiheen hedelmäiset aromihumalat ja heti perään iskeytyvä katkero saavat väkisinkin suun hymyyn - silloin tietää, että tavara on toimivaa. Puhdasta humalaöljynektaria. Ei mitään häiritseviä piirteitä. Miellyttävä juotavaa. Tällainen on se aito "sessio ipa" kauppojen ohuiden ja karvaiden liemien sijaan. Paras maistamani puolalainen IPA.

Yhteenveto

Laadukas, maukas, klassinen IPA

ARVOSANA: 9

Olutarvio: Mustan Virran Pistolekors Porter

Pistolekors Porter

Panimo: Mustan Virran Panimo, Savonlinna
Oluttyyli: Porter
Alkoholipitoisuus: 7,0%
Saatavuus: Alko (6,46€ / 0,33l)

Savonlinnassa viime vuonna aloittanut Mustan Virran Panimo on nyt ensimmäistä kertaa mukana Alkon "käsityöläisolut"-kampanjassa. Pääsin tutustumaan tuotteeseen jo viime viikonloppuna ennakkoon, sillä panimo otti asiakseen lähettää minulle pullon sekä tätä Pistolekors Porteria, että sitä kohuttua "kirkko-olutta" Martti Tripeliä. Sekä muodoltaan, että etiketiltään tyylikäs pikkupullo kätkee sisäänsä seitsenprosenttisen voimanpesän, josta Alkon mittauksissa on löytynyt maltilliset 17,2 EBUa katkeruutta. Melkein kahdenkympin litrahinta lienee kattauksen korkeimpia. Alkutalvesta maistettu saman panimon St. Olaf maistui hyvin, joten mielenkiinnolla tähänkin kiinni.

Colamaisen tummaa ja maltillisesti vaahtoavaa olutta. Tuoksu on kahvipapuisen paahteinen, konvehtimaisen suklainen ja rehevän ruohoinen. Makuaistimus on myös kahvimainen, mutta lisäksi merisuolaisen lakritsainen, kevyesti hapan ja kohtalaisen runsaasti katkeroitu. Katkero ei sinänsä ole ongelma, mutta näissä vahvuuksissa portterissa soisi olevan enemmän maltaista runkoa taustatukena. Yleisfiilis on nyt kuivan kahvimainen ja hieman kitkerä. Sellainen ylipitkään seisonut huoltsikkatsufee pienellä alkoholinpotkulla. Loppumaussa esiin nousee myös maltaista runkoa, mutta hieman liian vähän ja hieman liian myöhään. Jos saisin päättää niin vähentäisin vahvuutta tai lisäisin karamellimallasta ja ohrahiutaletta joukkoon. Rungossa on oluen suurin aukko ja jos runko vuotaa, niin paatti herkästi uppoaa. Makua tässä on ja hyvää sellaista, mutta liian kuiva tämä tälläisenään on minun makuuni.

Alkon sivuilla kantavierrevahvuudeksi mainitaan 14.8 Platoa ja tämä kun käytetään 7% vahvaksi, jäljelle jää noin 1.8 Platoa, joka kotipanijoiden paremmin tuntemassa SG-asteikossa tarkoittaa niinkin alhaista loppupainoa kuin 1.007 - ei siis ihme, ettei runkoa juuri tunnu ja vahvuus tuntuu hieman ylitsevuotavalta. Jos näitä ominaispainojuttuja kiinnostaa tutkia, niin tästä linkistä löytyy helppo laskuri.

Yhteenveto

Runkoonsa nähden liiankin vahva portteri

ARVOSANA: 7

Kotiolutta: Tampereen Insinööripanimo Hedelmäpeli IPA

Tampereen Insinööripanimon kotiolutlähetys korkattiin taannoin Quattro IPAlla ja nyt on sitten kevyemmän Hedelmäpeli IPAn vuoro.

Hedelmäpeli IPA

5,5%, 65 IBU, 11 EBC

Maltaat: Pale Ale, Pilsner, Vehnä, kaurahiutale ja Carapils 

Humalat: Magnum (katkero), Hull Melon, Mandarina Bavaria ja Wai iti

Hiiva: US-05

Lisäksi mausteena persikkaa, aprikoosia, sitruunankuorta ja kirkasteena Irish moss.

"Hedelmäinen IPA, johon lyötiin läjä hedelmää sekaan keiton lopulla. Jostain syystä, ei vieläkään tiedetä mistä, US-05 kyykkäs jo 1.022 paikkeille. Makuun se ei kuitenkaan mielestämme vaikuttanut"

Jaaaahas! Nyt suhahti voimakkaasti ja oluen pinta lähtee heti pullon kaulaa nousemaan ylöspäin. Äkkiä lasia alle ja tavaraa sisään. Vaahtoa muodostuu aivan vimmatusti ja pullo sen kuin puskee lisää ja lisää... Saatteessa kerrottiin ominaispainon jääneen ylös ja nyt ilmeisesti hiiva on kokenut uuden herätyksen pullokypsytyksen aikana ja tuottanut pulloon pikkusen painetta. 

Kun tavaraa viimein pääsee tuoksuttelemaan on se todella pirteän sitruunainen ja limettimäinen - hedelmänkuorimainen. Hyvä tuoksu, joka poikkeaa siitä perushumaloinnista pirteämmän pirskahtelevan tuntuisena. Maussa on sitten tuoksua enemmän kirpeää sitrushedelmää ja karvaampaa greippiä. Kuohut aiheuttanut pullokäyminen on tehnyt oluesta kuivahkon. Maltaisuutta ei esiinny, mutta katkeruutta on kohtalaisen mukavasti. Hiilihappoja on yllättävästä pullokäymisestä johtuen myös aivan liikaa, mutta pyörittely ja lasin seisottaminen helpottavat tilannetta. Paras terä kuitenkin lienee kadonnut kuohuamiseen. Hedelmää on mehuisasti, hieman kirpeyttä, greippistä karvautta ja katkeroakin. Lopulta ihan mukavaa juotavaa ja puhtaan makuista, mutta ei ehkä kuitenkaan mun kuppi teetä - enemmän greippimehuinen kuin mallasjuomainen kokonaisuus.

Kotiolutta: Mäkisen Aprikoosi Wit

Paikallisen kotiolutskenen tarjonnasta nyt maistoon Mäkisen Aprikoosi Wit, jonka pohjilla on käytetty toissakesänä itseni hurmanneen Aprikoosi Witin reseptiä:

Aprikoosi Wit
 (Witbier)

Speksit:
Original Gravity (OG): 1.050
Final Gravity (FG):    1.010
Alcohol (ABV):         5.24 %
Colour (EBC): 8.4
Bitterness (IBU):  26.6

Maltaat:
51.79% Wheat Malt
41.43% Pilsner
3.46% Kaurahiutale
3.31% Viking Munich 18 EBC

Humalat:
0.6 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 60 Minutes (Boil)
0.6 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 15 Minutes (Boil)
0.6 g/L Cascade (7.8% Alpha) @ 5 Minutes (Boil)

Mausteet:
11.1 g/L Aprikooseja @ 0 Minutes (Boil)
1.0 g/L Korianterin siemeniä (murskattuna) @ 0 Minutes (Boil)
1.4 g/L Sweet Orange Peel (Appelsiininkuori) @ 0 Minutes (Boil)

Mausteet lisätään "flameoutissa" eli samalla kun keittolevy sammutetaan ja annetaan uuttua kannen alla 30 minuuttia, jonka jälkeen mausteet siivilöidään pois ja vierre jäähdytetään. Aprikooseina käytin säilykeaprikooseja, joista valutin sokeriliemen pois ennen kattilaan laittamista. Korianterin siemenet murskataan.

Tekijän kommentit ja resepti alla:  

Olutta tuli hiukan tuunattua sun alkuperäisestä reseptistä. Maltaat nyt meni sen mukaan mitä kaapista sillä hetkellä löytyi. Korianteri mulla oli jauhon muodossa, minkä uutin pressopannulla erikseen ja lisäsin lopuksi vierteeseen. Appelsiinin kuorta raastaessa tuli extempore mieleen, että mähän laitan yhden kokonaisen appelsiinin suikaleina mukaan. Mausteita keitin 5min + vielä puolen tunnin flameout.

Vaalean oranssista, utuista ja mukavasti vaahtoavaa olutta. Tuoksussa on witbierin tunnelmaa tiukan korianterisella potkulla, joka menee melkein jo inkiväärisen mausteiseksi. Aprikoosi tulee esiin kauniisti, samoin appelsiinimaisuus. Raikkaus tuntuu pirskahtelevan aromaattiselta - korianterihan sen aistimuksen tekee. Aidon witbiermäinen tuoksu. Maku on myös tiukan korianterinen ja hieman happaman vehnäinen. Aprikoosi ja appelsiini nousevat esiin keskivaiheen jälkeen ja jatkuvat pitkälle jälkimakuun. Korianteri on enemmän pinnalla kuin omassa versiossani, se tekee mausta turhankin tiukan mausteisen - hedelmän makeus ei pääse esille ja jälkimaku on kuiva, vaikka sen witissä pitäisi tyypillisesti olla makeahkon pehmeä. Runkoa siis kaipaa ja korianteri näin uutettuna jauheena näyttää tulevan sekä tuoksussa, että maussa liiaksi eteen. Olin tekijään yhteydessä ja hän oli samaa mieltä - jos jauhetta siis käyttää, kannattaa määrää pienentää reilusti.