Sitten maistossa Rauman kotipanoskeneen "täyt faartti" iskeytyneen Mäkisen Uuden liiton WIPA, eli witbierhiivalla käytetty "Wit IPA". Jämämaltaista kaapintyhjennysolueksi kehitetyssä reseptiikassa (ks. täysi resepti kuvassa alla) on perusmaltaina Vehnä, Pale Ale ja Sahtimallas ja lisäksi tummempaa tunnelmaa luodaan Caramunich II:lla ja Crystal 300:lla. Mukana on myös brittityylisistä oluista tuttua hiutaloitua maissia, jonka pitäisi pikkaisen keventää runkoa ja tuoda omaa maissimaista makeuttaan olueen. Hiivana on toiminut aiemmin arvioidun Aprikoosi Witin WLP-400 hiivakakku.
Mäskäyslaitteistona Mäkisellä on kylmälaukkuun rakennettu systeemi, jossa ebaysta tilattu pumppu kierrättää vierrettä mäskäyksen ajan. Keitto tapahtuu ulkotiloissa kaasulla lämmittäen.
Alla olevissa kuvissa työstössä Wanhan liiton English IPA, joka on tulossa arviointiin seuraavaksi.
Lasiin kaatuu väriltään enemmän amberiin kallellaan olevaa eikä siis perinteisen vaaleaa wipaa, jos tällä uudistyylillä nyt voi vielä sanoa perinteitä olevan. Tuoksussa on melko vankka maltaisuus ja aromaattisemmat humalan tuoksut tuntuvat jäävän sen alle, nousten esiin hieman tukahdutetun sitrusmaisesti ja belgityylisen saippuaisestikin - lienee witbier hiivan tuottamaa kevyttä mausteisuutta tuo saippuainen aistimus. Yllättävän vaisuna siis tulee humalat tuoksussa, vaikka niitä reseptissä runsaasti onkin. Maku on melko makea ja runsaan karamellimaltainen - witbieriin ja IPAan ja sitä kautta kai WIPAankin kuuluvaa raikkautta tässä ei ole. Maltaan alta humalat tulevat esiin samoin kuin tuoksussakin - vaimennetun hedelmäisinä ja hieman saippuaisina (se on sellainen citron fairy astianpesunesteen aromi). Kokonaisuus ei toimi WIPAn kontekstissa, mutta ei tässä oluena sinänsä mitään vikaa ole. Muistuttaa vaan enemmän tuhdin maltaista DIPAa, jossa ei ole aivan riittävästi eli Double IPAn tasoisesti humalaa, mutta jännä hiiva. Jämämaltaista on rakentunut tyyliin nähden liian tukeva ja tumma runko.
Terve, sain maistaa pullollisen tätä herkkua ja pidin siitä kovasti. Nautiskelin oluen chilillä ja valkosipulilla maustetun paellan jälkeen ja jälkiruokaolueksi tämä oli mitä mainioin. Sitruksen (ja persikan?) hedelmäiset maut tulivat jännästi esiin humalan kuivan puraisun takaa. Tätä kannattaa ehdottomasti kehitellä lisää!
VastaaPoista