Kotiolutta: BBHBC Belgian Pale Ale

Maistossa paikallisen kotiolutkollektiivin Grainfatherilla työstettyä Belgian Pale Alea. Oluesta ei minulla ole muita tietoja kuin pelkistetyn labelin speksit. Vahvuus 5,6%, ilmeisesti, sillä jälkimmäinen numero on hieman kulahtanut. Katkeruus 36 IBU/EBU ja pullotettu 21.3.2017. Sen verran oli puhetta, tai voi olla, että oli enemmänkin, mutta sen verran muistan, että hiivana on Mangrove Jack's M27 Belgian Ale. 

Tätä kyseistä hiivaa ei enää Mangrove Jack'sin sivuiltakaan löydy ja google-hakukin antaa ensimmäisenä hittinä linkin Mangrove Jack's M41 hiivan sivuille. Käytin juuri yhden oman oluen M41 hiivalla ja olen aiemmin "Kemiaryhmä" kotiolutkurssillani käyttänyt M27 hiivaa ja mielestäni makuprofiili on samankaltainen, ellei peräti sama. Oli miten oli, sekä edesmennyt (tai uudelleennimetty) M27 ja uudempi M41 ovat molemmat hyviä hiivoja kuivempiin belgityyleihin, kuten esim. blondet tai saisonit.

Utuinen, kuparisen oranssi olut, joka vaahtoaa vaivatta. Tuoksu on todella in-your-face belgiaromaattinen. Pirteää hedelmää, kukkaisuutta, päärynäisyyttä ja mausteinen taustavire, josta löytyy myös happamuutta. Mallaspohjasta on tämän tykityksen takaa vaikea saada otetta, mutta jostain on hieman tummempaakin väriä tarttunut. Maku on kuivahko ja juuri niin terävän ja pirteän raikas kuin tuoksu antoi olettaakin. Siis aivan aidon belgimäinen ja rehevä ote. Tosi kuiva yleisilme. Alkuvedossa on hedelmää sitrukseen vivahtaen, hieman jopa kirpsakkaa päärynäisyyttä ja sitten keskiosiossa tuntuvaa happamuutta ja sen jälkeen mausteisempi, hieman suuta supistavasti greippisen humaloitu loppukaneetti. On se vaan raikasta ja maukasta. Katkero on onneksi kuitenkin melko maltillinen. Hiiva on käyttänyt oluen niin kuivaksi, että liiallisella katkerolla vaan horjutettaisiin turhaan juuri nyt kohdillaan olevaa tasapainoa. Jalkimaku on hapan, mausteinen ja katkeran kuiva. Sulattaa sydämen ja vie janon mennessään, mutta jättää kuitenkin haluamaan lisää. Yhdellä sanalla: Kova!