Moukarkylän puusepän eli Seppälän Markon taidonnäytteitä kaatumassa lasiin taas kerran. Viimeksi maistoin mieheltä erinomaisen dubbelin ja nyt vuorossa on vielä hieman vahvempi tripel. Hiivana dubbelissakin loistavasti esiintynyt Wyeast 1214 Belgian Abbey ja humalina jenkkien ja Uuden-Seelannin antia. Reseptiikka alla:
Utuinen rusehtavan oranssi olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tripel-tyylin kultaisuutta ei siis ole, mutta kuva myös valehtelee hieman, olut ei ole noin tumma kuin kuva antaa ymmärtää. Ulkonäöstä viis jos tuoksu on näin herkullinen kuin tässä on - tuhdisti kuivattua sokeroitu hedelmää; banaanista persikan kautta aprikoosiin. Aromaattiset humalat ja belgihiiva pelaavat hyvin yhteen, molempien antia löytyy. Aavistus anismaista lakritsaisuutta myös - se on ilman muuta hiivan tuottamaa. Aito vahvan belgialen tuoksu. Maku on myös hyvä. Siinä on runsaasti kuivahedelmiä, jonkin verran belgihiivan mausteisuutta ja sitten tummemman kandisokerimaista tuntumaa. Tuoksusta en korianteria bongannut, vaikka se varmaan oli yleisen mausteisuuden joukossa läsnä, mutta maussa se on mukana selvemmin. Se on sellainen tietty pieni "polte" kitalaessa, minkä se itselleni tekee. Appelsiininkuoret vaikuttavat varmasti hiivan ja humalien ohella tuohon runsaaseen kuivahedelmäisyyteen ja kyllä ne sieltä erottelemaankin pystyy. Yleisfiilis tällä oluella on samaan aikaan sekä raikas ja hedelmäinen, että runsas ja lämmittävä. Niin kuin hyvillä vahvoilla belgialeilla yleensäkin. Tyylinatsi ei ehkä lokeroisi tätä siis tripeliksi, koska tämä on liian tumma, vaan yleisesti vaan vahvaksi belgialeksi tai "luostariolueksi". Maukasta olutta joka tapauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.