Olutarvio: Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock

Prykmestar Schwarzbock

Panimo: Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki
Oluttyyli: Dunkler Bock
Alkoholipitoisuus: 6,0%
Saatavuus: Alko (4,98€ / 0,5l)

Vakka-Suomen Prykmestar Schwarzbock käväisi Alkossa alkuvuonna 2013, jolloin se kuului niin sanottuun käsityöläisoluiden kattaukseen. Arvioin oluen silloin ja totesin todella hyväksi. Nyt olut on tehnyt paluun Alkoon, joten päätin ottaa sen uusintamaistoon. Tällä viikolla Alkoon tuli myös toinen tumma uusikaupunkilainen, Prykmestar Porter, joka onkin sitten täysin uusi olut tältä aina luotettavalta panimolta. Pitänee sekin naarata jossain vaiheessa maistoon.

Tummanpuhuva, punertavasti läpikuultava olut, jonka vaahto on tiheäkuplainen ja kestävä. Tuoksu on runsaan lakritsainen, hieman konvehtimaisen suklainen, toffeisen maltainen ja kevyesti merellisen suolainen. Maussa lakritsainen veto jatkuu alkumausta aina päätyyn asti. Konvehtimaiset suklaat ja kahvit tarjotaan siihen tykö ja suolaiset päälle. Hieman makea, mutta kuitenkin lopussa kuivuvan katkera yleisilme. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hiilihappoisuudeltaan miellyttävän pehmeä. Maun intensiteetti on varsin voimakas. Hyvää tämä edelleen on, peräti erinomaisen hyvää.

Yhteenveto

Runsasmakuinen ja intensiivinen

Olutarvio: Fiskarsin Pikku Pässi

Pikku Pässi

Panimo: Fiskarsin Panimo, Fiskars
Oluttyyli: Rye Dunkel Bock (Ruisbock)
Alkoholipitoisuus: 6,6%
Saatavuus: Alko (4,47€ / 0,33l)

Fiskarsin Panimolta on pitkästä aikaa päätymässä uutta olutta meikäläisen lasiin. Rauman Alkosta kun pullon bongasin ja kyljestä luin tekstin Rye, eli ruis, niin ostopäätös oli sinetöity heti sillä sekunnilla. Panimon kotisivuilta ei oluesta löydy tietoja, mutta Olutkellari kirjoittaa arviossaan olueen käytetyn ruismaltaan olleen Tuoppi kaljamallasta ja määrän noin 15% mallaspohjasta. Tuoppi on suosittua myös sahdinvalmistuksessa, mutta kotikaljaahan siitä tyypillisesti tehdään.

Hieman utuinen ja väriltään syvän punertava olut. Tuoksussa on maltaisuutta runsaan rukiisella tarttumapinnalla ja hienoisin mämmimäisin vivahtein. Humaloinnista irtoaa vaimeaa hedelmäisyyttä - bockin tietysti pitääkin olla mallasvetoinen. Hyvä rukiin tuoksu. Maku on makea, runsaan maltainen ja hieman lämmittävä. Ruis tuo mukaan tahmeutta ja runsaan leipäistä tuntua sekä hieman rosoisuutta. Jälkimaku on voimakkaan rukiinen ja katkeroinen. Saman panimon Katajan Kuiskeen tavoin maistuu niin kovin suomalaiselta ja hyvällä tavalla. Tuskin maltan odottaa, että mausteiset krakovanmakkarani kypsyvät tähän kylkeen. Hyvä olut ja hyvä meininki!

Yhteenveto

Mainio rukiinen "suomiolut"

Kotiolutta: Panimo Duuni Bulkki

Jyväskyläläisen kotipanotandemin sahti siivitti viime lauantaina hekumain huipuille, mutta sieltä on ehditty jo aikoja sitten laskeutumaan, kunnes uutta nousua lähdetään nyt hakemaan rehellisen bulkin voimin. Tai bulkiksi kaverit tätä ainakin nimittävät, alla oluesta lisää.

Bulkki
Lager, 4,5%, 33 IBU

Maltaat: Munich, Vienna , Red ale
Humalat: Northern Brewer
Hiiva: WYEAST XL 2206 Bavarian Lager

Tekijöiden kommentit:

Bulkki -lager lähti siitä, kun kesän festareilla tuli juotua sitä Tornion 1964:ää ja mietittiin, että eiköhän tota itekin pystys vääntää jotain kunnon lageria. Piti ite asiassa alunperin olla lähempänä 5%, mutta käymisen jälkeen todettiin, että "voitit tämän erän, Päivi Räsänen" kun mittari näytti 4,5%

Kirkas, punertavan oranssi olut, jonka ylle muodostuu tiivis ja kestävä vaahto. Tuoksu tarjoilee runsasta leipäisen ja hieman toffeisen aromikasta maltaisuutta sekä hentoa humalan kukkaisuutta. Mallasvetoinen, vienna-tyylinen tuoksu. Maku on puhtaan lagermainen ja miellyttävä. Pehmeä, vahvuuteen nähden todella runsas ja hieman makea maltaisuus on toffeemaista ja leipäistä. Katkeruutta nousee keskivaiheilta loppua kohti edetessä tasapainottavasti mukaan. 33 IBUa olisi aidolle bulkille jo liikaa, mutta nyt rungon ollessa näin tuhti, on se juuri sopiva määrä. Puhdaspiirteinen mallasvetoinen lager. Tasapainoinen, kuten Duunilta on totuttu - tulee se tarkoituksellisesti tai ei. Maltaisuus on jopa bockmaisen runsasta - todella yllättävä runko vain 4,5% vahvaksi olueksi, mutta käymisessä tosiaan taisi jäädä käymättömiä sokereita sen verran, että se maistuu nyt runsaana makeana maltaisuutena voimakkaamman alkoholipitoisuuden sijaan. Eikä se suinkaan huono asia ole se, nimittäin maku on nyt miellyttävän pehmeä. Makeutta tosin riittää jälkimakuunkin asti. Käymisprosessi on myös onnistunut puhtaasti. Laadukas ja maukas lager! Nimestä tietysti miinusta, koska tämä ei ole bulkkia nähnytkään ;)

Olutarvio: Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel

Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel

Panimo: Weihenstephan, Saksa
Oluttyyli: Tumma vehnäolut
Alkoholipitoisuus: 5,3%
Saatavuus: Alko (3,69€ / 0,5l)

Taasko Reittausblogissa arvioidaan jotain tylsää perusvehnää? Oi kyllä, oi kyllä! Jos ei uusin tynnyrikypsytetty jytky kiinnosta, on perusmakujen ääreen aina kiva palata. Joskus tekee hyvääkin nauttia oluita, jotka on tarkoitettu juotaviksi pelkän maistelun ja nautiskelun sijaan. Ei loputtomasti nyansseja, mutta puhtaita ja selkeitä sekä tietysti hyvin miellyttäviä makuja.

 

Vaaleanruskea, sameahko, valoa vasten oranssihtava olut, joka vaahtoaa runsaasti. Tuoksussa on vehnäistä maltaisuutta, neilikkaa ja banaania. Tuoksun perusteella vaaleaa versiota maltaisempaa, mutta yhtä kaikki laadukasta perusvehnää. Maunkin puolella tämän erottaa vaaleaa versiota leipäisemmästä, karamellimaisemmasta ja runsaammasta maltaisuudesta sekä hieman vaimeammasta hedelmäisyydestä. Eli tämä on vaaleampaa selvästi maltaisempi ja makeampi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runsaan, mutta pehmeän ja suuntäyttävän hiilihappoinen. Hyvää olutta. Voisi olla sellaista kolmen euron perusolutta maitokaupassa meilläkin.

Yhteenveto

Runsasmaltainen ja pehmeä vehnäolut

Olutarvio: Erdinger Schneeweisse

Erdinger Schneeweisse

Panimo: Erdinger Weissbräu, Saksa
Oluttyyli: Hefeweizen
Alkoholipitoisuus: 5,6%
Saatavuus: Alko (3,98€ / 0,5l)

Erdingerin Schneeweisse eli "Lumivalkea", oli Alkon jouluolutvalikoimassa jo vuonna 2011, jolloin tein siitä ensimmäisen arvion tähän blogiin. Katselin viime viikolla tämän vuoden jouluoluita Rauman Alkon hyllyillä ja ostin sitten pullon tätä Schneeweissea ja perusvalikoimasta löytyvää Weihenstephanerin Hefeweissbier Dunkelia, eli tummaa vehnäolutta. Ei kai oikein innostanut muut, kuin yleensä niin kovin tylsiksi käsitetyt vehnäoluet. Olen kuitenkin aina heiluttanut blogissa vehnäoluiden lippua, onhan kyseessä sahdin ohella yksi lempioluttyyleistäni. Molemmissa on jotain samaa käymisaromikkuutta, joka kai sitten vaan toimii.

Hieman läpikuultava, oranssihtava, Erdingerin normivehnistä hieman tummemman värinen ja vehnistyyliin vaahtoava olut. Tuoksussa on neilikkaisen vehnäoluen piirteitä, mutta tyylin normia hieman mausteisemmin ja runsasmaltaisemmin. Lisättyjä mausteita ei ole, joten ehkä hiivan annetaan talviversioon käydä lämpimämmässä tai kovemman stressin alaisena. Hyvä tuoksu kuitenkin, kuten muistelinkin. Maku on toffeisen maltainen, vehnäinen, normivehnää makeampi sekä loppuvedossa myös tuntuvan katkeroinen. Jälkimaku on yrttisen mausteinen. Hyvää vehnäolutta, jonka suutuntuma on miellyttävästi tyylin normia pehmeämpi ja täyteläisempi.

Yhteenveto

Talvivehnä toffeisella mallaspohjalla

Kotiolutta: Panimo Duuni Sahti

Sahti on tuoretuote, joka täytyy käymisen jälkeen pitää jatkuvasti kylmässä, jotta se säilyy hyvänä. Sahdin lähettäminen kaupungista toiseen kuitenkin onnistuu ainakin näin talviseen aikaan. Panimo Duunin kaverit pistivät tänään aikaisin aamulla paketin Jyväskylässä Matkahuollon kyytiin pikana ja olin paikalla vastaanottamassa kun se iltapäivän päätteeksi saapui Raumalle. Sahtipullot matkasivat siis autojen tavaratiloissa viileässä iloisesti Raumalle asti ja olivat vielä aivan kylmiä kun sain paketin käsiini.

Olen nähnyt kaksikon sahdin SM-kisoissa yleisön puolella kahtena kesänä putkeen, mutta kaverit ovat vasta nyt valmistaneet ensimmäisen oman sahtinsa. Reseptiikassa on sahtimallasta, keksimallasta, katajanmarjoja ja tietysti pullahiivaa. Vierrettä on keitetty 15 minuuttia. 

 

Lasiin kaatuu viskositeetiltaan öljymäisen paksua, vaahdotonta ja väriltään kirkkaanlaista rubiininpunaista nektaria. Keitto lienee saostanut proteiinit ja kylmäkypsytys laskenut hiivat. Kauniin värinen sahti kyllä. Tuoksu on maltainen, runsaan ja intensiivisen banaaninen ja hieman mausteinen. Viileänähän tätä tietysti nuuskutellaan. Lämpimänä olisi varmasti vielä maltaisempi ja kenties hieman alkoholinenkin, mutta sahti nautitaan oikeaoppisesti kellarikylmänä. Maussa katajanmarjainen maisteisuus nousee tiukasti estradille. Banaanisuus komppaa ja suutuntuma on paksun makeahko. Loppuvedossa nousee aika voimakas alkoholisuus - kasiprossaisena tavara on harvoin näin tiukan makuista ja sokkona varmasi veikkaisin olevan reilusti vahvempaakin. Vielä jää kuitenkin makeutta jälkimakuunkin ja sahti jättää suuhun miellyttävän maun. Olisi ehkä runsaamman pehmeämpi sameampana. Nyt voimakkuus paistaa loppuvedossa hieman läpi. Maultaan kyllä miellyttävä ja aidon sahtimainen. Sahtikisoissa takakonttikierroksella tekisi varmasti kauppansa, mutta kisassa alkoholipitoisuuden täytyy olla maun osalta täysin piilossa. Kokonaisuutena kuitenkin varsin nautittava, joskin hitaasti siemailtava sahti. Yritin vielä pyöritellä pullon pohjalta hiivoja sekaan, mutta eihän siellä ollut mitään! Sahti on siis jo pöntössä täysin kirkastunut.

Kotiolut: Hangaround & Nobody Brewing Olueller - Håller Din Tunken Brown IPA

Jyväskyläläisen kotipanimon Hangaround & Nobody Brewingin Witbier oli varsin hyvä ja nyt maisteluun tulee nerokkaasti nimetty Olueller - Håller Din Tunken. Olut on ainakin kuvauksien perusteella on ns. "Brown IPA", eli Brown Alen mallaspohjaa tykisti jenkkihumaloituna.

Olueller - Håller Din Tunken
"Brown IPA" with loads of American Hops, 102 IBU, 5,8% ABV

Reseptiikka:

Kaunis melko kirkkaan kuparisen punertava olut, joka vaahtoaa melko maltillisesti. Tuoksu on raikas ja tuoreen humalainen! Hedelmien kirjo ja intensiteetti on melkoinen. Pihkaa ja havuisuuttakin nousee siihen rinnalle. Ensin on niin huumaantunut humalatykityksestä, että taustalla vaikuttava karamellimainen, kaurakeksimäinen ja paahtoleipäinen maltaisuus meinaa jäädä noteeraamatta. Jykevä tuoksu. Tuore ja herkullinen. Maussa katkerot tuntuvat iskevän heti kielelle ja maltainen makeus tulee vasta hetken päästä kehiin. Alkuvedossa on pehmeää hedelmäisyyttä, joka maun edetessä tiivistyy tiukemmaksi greipiksi ja lopulta jälkimaussa pihkaisen havuiseksi. Mallaspohja on runsas ja karamellimainen, mutta humalaa on sen verran, että lopputulos on jopa hieman enemmän katkeraan kuin makeaan kallellaan. Suutuntuma on aluksi pehmeä ja keskiverron hiilihappoinen, mutta toki loppumaussa runsaan katkera ja pureva. Tuoksun hedelmähuuma asettuu maussa enemmän mallasvetoiseksi, mutta on kokonaisuus myös edelleen riittävän hedelmäinen ja runsaan katkeroinen. Tosiaan, kuten runsaasti humaloitu Brown Ale tai hieman nykynormia tummempi ja karamellisempi "old-school" IPA tyyliin Mufloni CCCCC. Tykkään erittäin paljon!

Olutarvio: Mufloni APA

Mufloni APA

Panimo: Beer Hunter's, Pori
Oluttyyli: American Pale Ale
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (Ostopaikka: S-Market Kehätie, Rauma)

Yksinkertaisen tyylikkäässä tölkissä eteeni asettuu Mufloni APA. Kirkkaan alumiinisen tölkin ympäri on kääritty simppeli tarraetiketti, joka kertoo olennaiset - Amarillo, Citra ja Cascade. Perinteisellä, hyväksi havaitulla ja osaavissa käsissä melkein ylittämättömällä yhdistelmällä siis ollaan liikkeellä. Leikataan häränkakka ja siirrytään arvioon.

Yksinkertaisen tyylikäs tölkki sihahtaa auki ja valloittava sitrushedelmäinen tuoksu nousee heti aistimiin. Lasissa olut on utuisen oranssihtavaa ja vaahtoaa IPA-lasissa totutun runsaasti. Tuoksu on lasistakin tosiaan runsaan sitrushedelmäinen, humalapellettimäinen, hieman ananasmainen ja todella tuoreen ja aromaattisen oloinen. Mahtava tuoksu! Maku alkaa heti runsaan sitrushedelmäisenä ja taittuu loppua kohti enemmän pihkaisen havuiseen, jopa hieman neulasmaiseen suuntaan. Katkeruutta on riittävästi. Tuoksussa prosenttien vähyys ei tunnu, mutta maussa intensiteetti ja runsaus jää tietysti kaupparajasta johtuen hieman vajaaksi. Suutuntuma on kevyehkö ja hieman vaahtoava. Lisää mallasrunkoa ja vähän pehmeämmät hiilihapot niin olisi Suomen parhaita tyylissään. Nytkin erinomainen, jään odottamaan 5,5% versiota kieli pitkänä. Odotuksesta voi tosin tulla pitkä.

Yhteenveto

Runsaan hedelmäinen ja runsaan katkeroinen

Kellarin kätköistä: Slottskällans IS, Anchor Old Foghorn, Aventinus Weizen-Eisbock & Rochefort 10

Mummilassa sijaitsevan olutkellarini sisältö on päässyt osittain jo huolestuttavankin vanhaksi. Tietysti melkein kymmenen vuoden ikäisten oluiden korkkaamisessa on oma viehätykseni, mutta olen aikojen saatossa huomannut, että yli viiden vuoden säilytyksen jälkeen harva olut enää paranee. Jos oluita kellaroida aikoo, niin oikeastaan 1-2 vuotta tuntuu sopivimmalta, mutta useimmiten ne vahvatkin oluet ovat parhaimmillaan heti ensimmäisen "elinvuotensa" aikana. Poikkeuksia toki aina mahtuu joukkoon ja kaikesta huolimatta kellaroinnissa on kuitenkin oma viehätyksensä ja yllätysmomenttinsa. 

Alan kuitenkin kallistumaan siihen suuntaan, että jatkossa tuskin säilön oluita enää samassa mittakaavassa. Joitakin tiettyjä suosikkeja varmasti kellariin kertyy, mutta tuskin mitään pitkäjänteisiä "ikäännytysohjelmia" enää virittelen. Fiilis on hieman sellainen, että tämä osa olutmaailmasta on nyt nähty ja koettu. 

Viime viikolla kahmaisin kellarista hieman isommalla kädellä ja otin heti neljä pulloa kertarysäyksellä kotokuormaan. Olen nyt nauttinut nuo oluet rauhassa pois ja alta löytyy maistelukommentit.

Slottskällans Imperial Stout 2009

Best before 2020 (ilmeisesti pullotettu 2010?)

Musta, maltillisesti vaahtoava olut. Tuoksussa tuoreen Imperial Stoutin paahteisuus on kääntynyt enemmän kuivahedelmäiseen ja luumuiseen suuntaan, hieman soijaakin. Maku on melko pehmeä ja miltei hiilihapoton, mutta muuten täysin laadukkaan oloinen - ei ole oksidoitumista, happamuutta tai muutakaan epämiellyttävää. Paahteisuus, suklaisuus ja kahvimaisuus on kyllä muuttunut enemmän tummien hedelmien, hentoisen soijakastikkeen ja lakritsan suuntaan - stoutin piirteet nousevat esiin kunnolla vasta loppu- ja jälkimaussa, joka on hieman kahvimainen. Tuoreempana ilman muuta täyteläisempi ja parempi, mutta suklaakonvehtien kanssa tätä on kyllä ilo nauttia edelleen.

Anchor Old Foghorn

Best before 8/2015. 10% alc./vol

  

Kirkas, mahonkinen ja vielä pirteästi vaahtoavakin olut. Tuoksussa on toffeeta, karamellia ja vielä yllättävänkin runsaasti kukkaisen sitrusmaista Cascadea. Tämähän on single hop olut, eli pelkkää Cascadea on käytetty ja sitä on käytetty paljon - tuoreena tämä on erittäin aromikkaan humalainen. Nyt tuoksun perusteella on mallas noussut vielä enemmän eteen. Maku vahvistaa havainnon - nyt kyse todella on ohraviinistä - mallasta, mallasta ja mallasta. Toffeeta, käristettyä vaahtokarkkia, jopa sokerimaista makeutta ja loppua kohti voimistuvaa katkeruutta sekä alkoholin lämpöä. Kyllä sitä hedelmääkin edelleen löytyy, mutta tiivistetymmin ja maltillisemmin kuin tuoreessa. Olen aina tykännyt tästä ja tälläkin kerralla melkein kylmät väreet kulkee iholla. Että olut voi olla hyvää! Harmi että oli kellarin viimeinen pullo. Tätä pitäisi kyllä haalia jostain netin syövereistä lisää.

Aventinus Weizen-Eisbock 2009

Rubiininpunainen, kirkas ja vielä vaahtoavakin. Tuoksussa on nyt Aventinus-banaanikonsentraatin lisäksi taas sitä ikääntymisen tuomaa tummaa kuivattua hedelmää, ehkä pientä oksidoitumista tai "puumaista" tuntua. Voimakas, tuntuva ja houkutteleva tuoksu. Aventinuksen, sen 8,2% perusversion, tuoksu on jo itsessään hyvä ja tässä se tulee voimakkaampana, tiivistetympänä ja kaikin tavoin tuhdimpana, mutta ehkä ainakin näin ikääntyneenä hieman kapeampaa putkea pitkin. Laveus ja monimuotoisuus on tiivistynyt niin tuoksussa kuin maussakin - tämä olut sisältää nyt vain Aventinuksen pääpiirteet, vehnäolutmaisen banaanin, tumman hedelmäisyyden, hienoisen makeuden ja kaikki ne vahvistettuina, jykevinä ja suoraviivaisina piirteinä. Hieman jopa hyökkäävästi. Tässä on aina jotain mystistä voimaa ja viehätystä.

Rochefort 10

BBE 03/03/2015

Tumma, miltei vaahdoton olut. Tuoksussa Rochefortin tyypillinen korianterinen mausteisuus nousee pinnalle yhdessä todella voimakkaan yrttisyyden ja tummien kuivattujen hedelmien kanssa. Lakritsaa, sitä se on, ja siihen hieman anismaisuutta kylkeen. Tymäkkä, jälleen ikään kuin tuoreemmasta versiosta tiivistynyt, yksipuolistunut ja voimistunut konsentraatti. Jotain hieman juustomaista löytyy myös. Maku on myös vahva ja selkeä. Hyvää on. Tuttu Rochefortin maku. Ei laadullisia ongelmia - ikääntyminen tapahtunut tyylikkäästi. Hiivat kun kaataa sekaan niin täyteläisyyttä ja pureksittavaa umamia tulee huomattavasti lisää. Pehmeää, mausteista, pähkinäisen karamellista. Varsin briljanttia, mutta hieman makeamman tuoreen versioinnin mahtiin ei kuitenkaan ylletä. 

Näin siis tälläkin kertaa laadullisesti varsin hyviä oluita, mutta vaihtaisin kaikki, myös Foghornin, tuoreempiin yksilöihin jos olisi mahdollista. Slottskällans oli tuoreeseen verraten kärsinyt ikääntymisestä eniten ja tymäkkä Weizen-Eisbock ehkä vähiten. Foghorn ja Rochefort olivat myös huomattavasti muuttuneet, mutta Foghorn varsinkin edelleen todella miellyttävään suuntaan.

Olutarvio: Val-Dieu Triple

Val-Dieu Triple

Panimo: Brasserie de l’Abbaye du Val-Dieu, Belgia
Oluttyyli: Tripel
Alkoholipitoisuus: 9%
Saatavuus: Alko (4,20€ / 0,33l)

Val-Dieu, valley of the gods, jumalten sola. Käännöksestäni voi repiä irvokkaita (tai hekumallisia) mielikuvia viimeaikaisten kolumnikohujen siivittämänä. Val-Dieu on luostaripanimo, omien kotisivujensa mukaan ainoa ei-trappist panimo, jonka oluet valmistetaan alusta loppuun ihan oikean luostarin sisällä. Oluet valmistetaan ilman mausteita ja jälkikäytetään pullossa perinteiseen tapaan. Tripelin reseptiikka on yksinkertainen; Pilsnermallasta, Spalter ja Saaz humalaa, sokeria, paikallista vettä ja hiivaa. Maistetaanpa tätä jumalten solan vahvaa kultaista nektaria.

Kultainen, kirkas ja vaahdoltaan vitivalkoinen sekä tiivis. Näyttää hyvältä Chimayn pikarissa. Tuoksussa on tutut belgielementit, päärynäistä ja kuivatun aprikoosimaista hedelmäisyyttä, hentoa mausteisuutta ja sellainen pirskahtelevan raikas yleisilme. Lähempää nuuhkaistessa alkoholi kertoo olevansa läsnä. Maussakin on palaset kohdallaan. Hieman makeutta alkuvedossa, sitten hedelmäisyyttä edelleen päärynänkuorimaiseen ja kuivatun hedelmäiseen tapaan ja keskivaiheilta loppuun nousevaa mausteisuutta sekä kevyt katkero ja alkoholin lämpö. Arvio on suoraan kuin tripelin tyylikuvauksesta revitty. Suutuntuma on suuntäyttävän, mutta pehmeän hiilihappoinen (pullokäyttäminen) ja täyteläisyydeltään keskiverto. Alkoholi ei viileänä maistu, mutta toki lämmittää. Tyylinmukainen hyvällä tavalla.

Yhteenveto

Luotettava ja maukas perustripel

Maistelussa: Saimaan maistelusetti

Keväällä 2017 Maku Brewing ja Pyynikin Käsityöläispanimo toivat samana päivänä markkinoille ensimmäiset "maistelupäkit" eli monipakkausoluet, jotka sisälsivät eri oluita. Sittemmin kelkkaan on hypännyt myös Saimaan Juomatehdas, jonka maistelusetin ensimmäinen versio meni itseltäni ohi - eli en siis viitsinyt siihen rahojani sijoittaa - mutta nyt panimo lähetti uudesta kuusi eri olutta sisältävästä boksista näytekappaleen, joten otan sen tietysti maisteluun. 

Pahviboksin kyljestä löytyy esimerkillisen hyvät speksit sisältä löytyvistä oluista ja ihan pätevät ohjeet maistelun järjestämiseenkin. Sisältä löytyy kaksin kappalein sekä Brewer's Special, Saimaa ja Marsalkka sarjojen oluita. Näistä olen Brewer's Specialeja pitänyt kokeilevempina kertasatseina, Saimaa sarjalaisia halpiksina ja Marsalkka sarjaa sitten hieman parempana. Setin hinnasta kaupan hyllyllä ei minulla ole tietoa. 

Brewer's Special Berlin Pilsner

Kirkas kultainen olut, jonka vaahto on mittava, vitivalkoinen ja pitsikäs. Tuoksussa on tuttua Saimaan märän tiskirättimäistä tunkkaisuutta ja maltaisuutta. Ensifiilis on heti sellainen, että höh... taas. Humalan aromaattisuus kadotetaan täysin. Maku on samankaltainen, hyvä mallasrunko ja katkeruus, mutta humalointi on tunkkaista ja epämiellyttävää. Myös pahvimaisia oksidoitumisen sävyjä. Metallisuutta ei nyt ole ja hiilihapotkin ovat sopivan maltilliset, mutta sitten prosessi kusee humaloinnin osalta. Lupaava resepti, jos vaan prosessi toimisi.

Brewer's Special Mosaic Pale Ale

Utuinen kultaoranssi olut. Näyttää hyvältä IPA-lasissa. Tuoksussa pinnalla on jälleen Saimaan tiskirätti, jonka kylkeen saadaan kovaa mineraalimaisuutta ja kalpea aavistus Mosaicin mustaherukkaisuudesta ja hedelmäisyydestä. Malliesimerkki jälleen siitä, miten erinomainen humalalajike saadaan pilattua prosessin syövereissä. On taas niin perin ikävää nostaa asia esiin, mutta tässäkin harmittaa niin vietävästi kaikki se menetetty potentiaali. Maussa sama homma. Tunkkaista, pahvista ja katkeraa - aromit tiessään. Vuodesta toiseen se Saimaakin vaan porskuttaa, vaikka näissä enemmän humaloiduissa on miltei järjestään selviä virheitä.

Saimaa Vienna 

Punertavan värinen, täysin kirkas ja kaunis olut. Tuoksussa on toffeeta ja nuotiolla käristettyä vaahtokarkkia sekä pehmeän hedelmäistä, varsin aromikasta humalointia. Maku on varsin hyvärunkoinen, hieman makea, mutta loppua kohti kuitenkin nätisti katkeroituva. Aromikkuuskin tuntuu nyt puhtaalta - tiskirättiä ei ole tällä kertaa keittoon tipahtanut. Humalointi jää hieman maltaan alle, kuten viennassa pitääkin ja maku on kokonaisuutena todella miellyttävä, hiilihappotasonkin ollessa varsin mieluisasti maltillinen. Makeus kantaa jälkimakuunkin asti. Hyvä mallasvetoinen olut, joka saa jenkkihumalista hieman raikasta hedelmäisyyttä karamellimaisen maltaisuutensa rinnalle. Kirkkaasti setin paras toistaiseksi!

Saimaa Pale Ale

  
Kirkas, syvän kultainen ja vaahdoltaan melko maltillinen olut. Tuoksussa on Viennan tavoin mukavasti toffeeta, mutta karamellin tilalla on nyt leipäisyyttä. Hyvä maltaisuus, mutta ei ruudun, vaan tuoksun takaa kurkistaa jälleen märkä tiskirätti. C-alkuiset hittihumalat ovat jälleen vaihtuneet tunkkaisempaan meininkiin. Fruittia on, mutta tukahdutettuna. Blää.. maussa tietysti sama homma ja hieman metalllista klangia loppuun. Se hukattu potentiaali ja turhaan kattilaan syötetyt pelletit. Kallista hyvää humalaa... mitä tuhlausta. 

Marsalkka Schwarz

 
Tummanruskea, ei niin kovin musta mustaolut. Mustempiakin siis on, vaikka ne yleensä enemmänkin punertavat kuin rusehtavat. Tuoksu on kuitenkin suklainen ja toffeinen, mutta ei juuri ollenkaan paahteinen. Karamellisuutta on enemmän kuin paahteisuutta. Mukavaa hedelmäisyyttä maltaan taustalla. Maussa on hieman paahteisempaa ja kevyen suolaisena kielen päällystä kutittelevaa maltaisuutta - eli sitä schwarzbierin tuntua. Runko on muutenkin kauppavahvuiselle hyvä ja olut on miellyttävä nauttia. Katkeruutta kertyy loppuun, niin ettei jälkimakukaan jää tyhjän päälle ja jälkimaussa esiin nousee taas hentoa suklaisuutta. Ei kuulkaas ollenkaan hullumpaa. Mustempaa ja hieman paahteisempaa saisi tietysti olla, kun kerran schwarziksi on nimetty. Tyyliltään tämä voisi aivan yhtä hyvin olla tumma lager.

Marsalkka Savuolut

Tumman punaruskea ja vaahdoltaan keskiverto olut. Tuoksussa on heti hienosti palvikinkkuiseen suuntaan kaartuvaa savusaunaa, joka nojaa hieman limppuisen leipäiseen maltaan takatukeen. Hieno, aito ja tuntuvasti "saksansavuinen" tuoksu. Maku toimii myös hienosti. Savuisuutta on runsaasti ja se saa tukea runsaan leipäiseltä maltaisuudelta. Liian makeaksi ei kuitenkaan mennä, vaan humala puree tasapäisesti. Jälkimaussa yhtyy savu ja yrtti. Viennan ohella tämä on maistelusetin kovinta kärkeä. Ei mitään valitettavaa. Alusta loppuun miellyttävä ja maukas savuolut. 

Omaksi suosikikseni näistä hieman yllättäenkin kohoaa Saimaa Vienna, joka oli siis maukas ja runsasmaltainen lager. Savuolut ja Schwarz olivat hyviä myös. 3/6 oli kuitenkin huteja, joten vaikea boksia on kenellekään suositella. Viennaa voisin kuvitella jopa ostavani, mikäli sitä olisi saatavana edullisena tölkkinä. 

Olutarvio: Saimaan Marsalkka Pils Luomu Gluteeniton

Marsalkka Pils Luomu Gluteeniton

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Oluttyyli: Pils
Alkoholipitoisuus: 4,6%
Saatavuus: Maitokaupat (arvioitu tölkki saatu panimolta)

Gluteenittomia oluita on alkanut tippumaan markkinoille muiltakin kuin Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta. Muun muassa Vakka-Suomen Panimolla on hyviä gluteenittomia oluita, joista parhaana esimerkkinä erinomainen Prykmestar LuomuPils, joka on omassa tyylissään (pils) mielestäni Suomen paras. Saimaan rannoilla on nyt myös lähdetty mukaan gluteenittomien oluiden maailmaan. Maistoon tuleva Marsalkka Pils on valmistettu luomuviljellystä suomalaisesta ohramaltaasta ja humalana siinä on käytetty tsekkiläisiä lajikkeita Premiant ja Saaz. 

Kirkas, kullankeltainen olut, jonka vitivalkoinen vaahto jättää tiiviit pitsit lasin reunoille. Tuoksussa on leipäisyyttä ja kohtuullisen raikkaasti ruohoisen kukkaista humalaa. Tyylipuhdas tuoksu, ei valittamista. Maku on maltainen, alussa hieman makea ja lopussa mukavasti katkeroinen. Aavistus hedelmäisyyttäkin. Metallisuutta nousee esiin jonkin verran, varsinkin heti lasillisen alussa, mutta se tuntuu suurimmaksi osaksi asettuvan kun olut seisoo lasissa hetken. Jälkimaussa on hieman pahvimaisuutta tai jotain karkeutta, joka on erilaista kuin tyypillinen humalankatkeruus. Maku ei yllä tuoksun tasolle, mutta ei tämä nyt mitenkään kelvotontakaan ole. Suutuntumasta isoimmat miinukset, se on nimittäin turhan kovan ja runsaan hiilihappoinen ja se edelleen korostaa metallista vaikutelmaa. Pehmeämpänä, mutta silti yhtä katkerana olisi miellyttävämpi juoda.

Yhteenveto

Parempiakin vaihtoehtoja löytyy

Kotiolutta: Evil Hops Kuu Kaakaon Yllä Milk Stout

Kolmas lauantai putkeen kulminoituu Nils Krogellin Evil Hops kotipanimon tarjonnalla. Tänään vuorossa on Kuu Kaakaon Yllä Milk Stout. Nimi tietysti kalskahtaa kovan Viikate -fanin korvaa kovin samankaltaiselta kuin edellä mainitun bändin kenties kovin lätty Kuu Kaakon Yllä. Olut suositellaan nautittavaksi Oreo-keksin kanssa ja näin tietysti tehdäänkin.

Kuu Kaakaon Yllä

Milk Stout, 5,1%, IBU 41, EBC 108

Maltaat: Pale Ale, Chocolate, Munich, Crystal, Roast Barley

Humalat: Northdown, Northern Brewer, Saaz

Sekalaiset: Laktoosi, kaakaonibsit, vanilja, kaurahiutale

Hiiva: Fermentis US-05 - American Ale

Tekijän kommentit:

"Monivaihemäskätty. Maustettu kaakaonibseillä ja vaniljalla. Nauti Oreo-keksin kanssa. Pullotettu 8.4.2017"

Lasiin kaatuu pikimustaa ja maltillisesti vaahtoavaa olutta. Tuoksu tarjoilee tumman suklaista sekä konvehtimaista tunnelmaa ja kermakahvit kaadetaan siihen tykö. Vanilja sopii yleensä tummien ja paahteisten sävyjen kanssa hyvin yhteen ja niin tälläkin kertaa. Herkullinen tuoksu, joka nousee lasista intensiivisemmin mitä "vain" 5,1% vahvuus antaisi olettaa. Maussa runko onkin sitten ohuempi, laktoosista huolimatta. Kahvinen purenta ja kitkerä tumma suklaa jäävät päällimmäisiksi mauiksi, vaikka vaniljaakin vilahtelee. Hiilihappoisuus on maltillista. Olut on yksinään nautittavana liiankin kuivaksi käynyttä (ikä voi vaikuttaa tähän myös), mutta Oreo-keksin kanssa homma tosiaan toimii. Siis toimii, tosiaan. En ole mikään keksimies, vaan pysyttelen yleensä suolaisten snacksien puolella, mutta olen toki etenkin joulun aikaan tottunut nauttimaan tuhtia ja tummaa konvehtirasian äärellä. Silloin yleensä sekä olut, että suklaa ovat melko täyteläisiä ja oluen katkeruus pienen makusinfonian jälkeen lähinnä huuhtoo suklaan rasvaisuuden suusta pois. Nyt tässä tapauksessa kevyemmän oluen ja tuhdimman keksin liitto luo suuhun yhdessä hyvän suutuntuman ja herkullisen jälkiruokaisen maun - molempi parempi, niin kuin sanotaan. Yksinään olut on kyllä tuoksultaan hyvä, mutta suutuntuman keveys verottaa makuakin. Keksi paikkaa tätä puutetta erinomaisesti ja yhdessä homma toimii hienosti. Kiitokset Evil Hopsin Nilsille maukkaista oluista!

Kotiolutta: Hangaround & Nobody We Are Just Messin' Wit U

Jyväskyläläinen Hangaround & Nobody kotipanimo lähetti maisteluun perinteisemmän Witbierin ja tykisti humaloidun American Brown Alen. Brown Ale on vasta äskettäin pullotettua, joten sen annetaan vielä hetkisen jälkikäydä, mutta hauskasti nimetty Wit on iskussa ja valmiina nautittavaksi. Tyylikkäästä etiketistä käy ilmi, että erä on ilmeisesti panimon numero 14, eli kohtalaisen tuoreesta harrastuksesta lienee vielä kyse.

We Are Just Messin' Wit U
Witbier, 5,1%, 15 IBU

Reseptiikka kuvassa alla.

Samea, kellertävä ja vaahdoltaan tiheäkuplainen olut. Näyttää aivan tyylinmukaiselta ja tuoksuukin hyvälle. Lasista nousee raikas, sitruunainen ja appelsiinimainen sekä hieman mausteinen tuoksu. Pehmeämmän ja monimuotoisemman hedelmäinen kuin tyylin normi eli Hoegaarden, mutta samalla hieman "raskaampi". Maku on raikas ja maukas myös. Mandarina Bavaria ja appelsiininkuoret pelaavat nätisti yhteen ja korianteri on täydellisellä tasolla - se nousee kunnolla esiin vasta jälkimaussa. Yleisilme on enemmän kuivemman hapan kuin makea ja suutuntuma on hiilihappoisuudeltaan hieman terävämpi ja katkeroisempi kuin tyylin parhaissa, jotka ovat siis hieman pehmeämpiä tai kuohkeampia ja ehkä täyteläisempiä. Kaurahiutaleita on runsaasti, miltei 11%, mutta suutuntumassa ei kuitenkaan ole aivan sellaista runsautta, kuin tuolla määrällä luulisi. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä ja maukas wit, mutta ei yllä vielä erinomaisen Ogelin Witbierin tasolle. Laatutaso, eli se tärkein asia, on priimaa. Ilokseni siemailisin satsia, jos olisin itse tehnyt!

Kotiolutta: Maistossa Pirisen protot

Sitten maistoon muutama kotiolut Mika Piriseltä, jonka kotioluita on aiemmin arvioitu blogissa Sun Brew:n nimissä. Sun Brew voidaan nyt kuitenkin unohtaa, sillä Pirinen ilmoitti pari viikkoa sitten aloittavansa kaupallisen tuotannon! Toiminta alkaa Tampereella ensi vuoden alkupuolella. Tsekkaa facebookissa: Hiedanranta - Tampere Brewing & Distilling Co.

Nyt maistossa on neljä Pirisen kotiolutta, joista minulla ei ennen maistelua ollut muita speksejä kuin oluttyyli. Kuulin pari olutta jo maistettuani, että näitä on soviteltu 5,5% rajaan ja kaikki ovat vahvuudeltaan sen tuntumassa. Maisteluiden lomassa kävi ilmi myös, että Golden Alessa on Mandarina Bavariaa ja Pale Ale on toteutettu täysin brittihumalilla. 

Golden Ale

Kirkas ja oranssihtava, ei siis aivan golden olut, joka vaahtoaa maltillisesti, mutta vaahto kuitenkin kestää pitkään. Tuoksussa on melko runsas leipäisen toffeemainen maltaisuus, jonka rinnalle rakentuu kukkainen ja hedelmäinen humalaisuus. Jotain maanläheisyyttä tai muuta vastaavaa pientä "raskautta" on, mutta yleisilme on kuitenkin mukavan raikas. Maku on selkeämpi - siinä appelsiinimainen ja greippimäinen humalaisuus ottaa isoimman roolin. Aromaattista on ja katkerokin piisaa. Hyvä pehmeä runko ja maltilliset hiilihapot. Suoraviivaisia, yksinkertaisia, mutta hyviä ja selkeitä maltaisia ja hedelmäisiä makuja. Jälkimakukin on edelleen miellyttävän hedelmäinen. Maussa ei ole mitään häiritsevää tekijää ja laatutaso on kunnossa. Toki voidaan aina nillittää siitä, että mielestäni Golden Alen tulisi olla vaaleampi.

Pale Ale

Kirkas, kultaoranssi olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on marjaista käymisaromikkuutta, keksimäistä maltaisuutta ja varsin tuntuvasti pähkinäisen puumaista brittihumalaa. Bittermäinen, aidon brittiläinen tuoksu. Lämmetessä tuoksuun tulee myös hopeatoffeemaista aromia. Miellyttävä tuoksu. Olut on rungoltaan kevyt, mutta katkeruudeltaan terhakampi kuin aiemmin maistettu Golden Ale. Katkero iskee bittermäisen terävästi ja sen liuku jatkuu pitkälle jälkimakuun. Maltaisuudessa on leipäisiä sävyjä, mutta mitenkään makeaksi runko ei mene. Yleisilme on pikemminkin kuivahko. Humalointi on hieman kukkaista, mutta enimmäkseen puumaista ja jopa hieman neulasmaista. Jälkimaku saa hieman mineraalimaisiakin piirteitä - veden tuntuma on ikäänkuin kova ja hieman "suolainen", vähän niin kuin Burtonin tyyliin. Tämä on terhakka. Hyvä katkero minun makuun.


Altbier

Kaunis kuparisen kultainen väri ja todella tiivis, kestävä ja pitsikäs vaahto. Tuoksussa on herkullisesti makean leipäistä ja hieman toffeemaista maltaisuutta sekä paahdetun pähkinän sävyjä. Hennosti hedelmäistä humalaa taustalla. Maku kohtaa tuoksun kanssa hienosti - makeutta, toffeeta, hedelmää ja mukavasti runkoa. Hyvä pehmeys mallasvetoisessa alkumaussa ja sitten tasapainottava katkero lopussa. Maltaista makeutta jää vielä jälkimakuunkin. Todella miellyttävä suutuntuma ja sitä myöden tietysti nautinnollinen juotavuus. Tasapainoinen resepti, en muuttaisi mitään.

Steam Beer

Kirkas, syvän kultainen olut, joka vaahtoaa maltillisesti. Tuoksussa on maltaisuutta ja hentoa kukkaisuutta sekä yllättävää mausteisuutta. Onko se sitten hiivan käymisaromeita vai humalien yrttisyyttä, niin sitä en osaa sanoa. Olut on suussa melko pehmeä, leipäisen maltainen ja keskiverron katkeroinen. Pitkä maltainen ja hieman ruohoisen humalainen loppuveto. Yrttinen mausteisuus nousee pinnalle vielä hiljalleen kuivuvassa jälkimaussa. Mallasvetoinen, mutta tasapainoinen olut. Ei mitään krumeluureja, mutta hyvää juotavaa perusolutta.

Omaan makuuni näistä parhaiten sopivat Altbier ja Blonde Ale. Pale Ale ja Steam Beer olivat toki hyviä myös, mutta eivät juuri erotu massasta - hyviä juontioluita toki aina tarvitaan ja niitä varmaan suurin osa Pirisen tulevista asiakkaistakin hakee. Toivotan miehelle onnea tuleviin haasteisiin - valtiolta ei ainakaan ylimääräistä porkkanaa heru, sillä juuri tänään uutisoitiin taas alkoholiveron noususta...

Olutarvio: Saimaan Juomatehtaan Laakeriolutta

Saimaan Juomatehtaan Laakeriolutta

Panimo: Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
Oluttyyli: Vaalea lager (suodattamaton)
Alkoholipitoisuus: 4,5%
Saatavuus: Maitokaupat (arvioitu tölkki saatu panimolta)

Saimaan Juomatehdas on tuonut markkinoille tyylikkääseen retroasuiseen tölkkiin pakatun suodattamattoman luomulagerin. Oluen "se juttu" on yhdellä tilalla viljelty luomuvilja: 

"Saimaan Juomatehtaan Laakeriolut on kunnianosoitus suomalaiselle läpi sukupolvien hioutuneelle maanviljelyn taidolle. 15. polven isännän Tommin viljelemä vilja takaa oivallisen oluen, siksi panemiseen käytetäänkin ainoastaan Tuomas Pekanpojan vuonna 1579 perustaman tilan luomuviljaa."

Ohramaltaan lisäksi oluessa on käytetty myös kauramallasta. Humalina toimivat tsekkiläiset Premiant ja Saaz, jotka nekin ovat luomuviljeltyjä. Ihan peruslageria siis pitäisi olla tarjolla, mutta erikoismaltain ja suodattamattomasti. Suodattamattomuus tarkoittaa sitä, ettei oluesta ole käymisen jälkeen suodatettu hiivaa pois, joten se on luonnollisesti hieman samea. Tämä on yleensä positiivinen asia, koska suodatus vie hiivan lisäksi pois makuja ja aromeitakin. 

Kaunis utuisen kultainen suodattamaton olut. Vaahtokukka muodostuu mukavasti, mutta se ei ole kovin pitkäikäinen. Tuoksussa on maltaisuutta ja kukkaisuutta sekä hitunen hedelmäisyyttä. Hyvä ja houkutteleva perinteisen kellerbierin tuoksu - ei terävyyttä, vaan pikemminkin pyöreyttä. Olut on suussakin mukavan maltainen ja melko pehmeä. Hyvä maltaisuus ja rapsakka puraisu, ehkä hieman täyteläisyyttä tuovaa diasetyyliäkin. Pienet miinukset jälkimaun hentoisesta metallisuudesta ja hiilihapotkin ovat aluksi taas turhan terävät, mutta asettuvat hetken odottelun jälkeen paremmin uomiinsa. Hyvän makuinen perusolut, suodattamattomuus rulettaa! Minulle olut toi taannoisen Tsekin reissun muistot pintaan, siellä nimittäin tuli parit suodattamattomat kipattua.

Yhteenveto

Maukas suodattamaton lager