Sain taannoin salibandyvuorolla kouraani kotioluen, joka on jo nimeltään varsin eksoottinen. Kirsikkakölsch, eli saksalaista hyvin lagermaisen neutraalia alea on lähdetty tuunaamaan kirsikoilla. Pohjilla on ihan peruskölsch, jonka käymisastiaan on sitten laitettu huomattava määrä kirsikoita. Tämä ei ilmeisesti alunperin ollut idea, mutta kun pöntössä sattui olemaan olut ja käsiin sattui kasa kirsikoita, niin yksi asia johti toiseen. Kirsikat menivät käymisastiaan ihan sellaisenaan keittämättä, saaden aikaan jonkinsorttisen käymisreaktion ja ilmeisesti pöntössä nähtiin välillä varsin eksoottistakin rihmastoa. Tästä syystä myös vahvuus lienee noussut kölsch-tyylin normia korkeammaksi, kellottuen lukemiin 5,75%.
Läpikuultavan punertava, vaahdoltaan ihastuttavan pinkki olut. Nyt on kyllä miesmäisen näköinen! Tuoksussa on yllätyksellisesti kirsikkaa - kuin Kriek Lambicissa, mutta ilman sitä Lambicia - eli varsin mehumaiseen tapaan. Hyvin neutraalit käymisaromit ja muu pohjaolut - tai ainakaan se ei nouse esiin kirsikoiden takaa. Happamuuttakaan ei juuri ole. Kölsch tietysti onkin perinteisesti maltillisen makuinen oluttyyli. Maussa on vähän tiukempaakin särmää, mutta kokonaisuus pysyy silti vielä asteikon pehmeämmässä päässä. Aivan aavistus sellaista hapokasta (villihiivaista) purentaa ja lopussa mukavasti kertyvää katkeroakin. Muuten maku on kyllä täyttä kirsikkaa, mutta puhtaasti ja aidosti. Ei mitään epämiellyttäviä piirteitä. Olisi varmaan särmikkäämpi jos pohjaoluessa olisi enemmän ytyä, esim. mausteisen saisonhiivan muodossa Moose On The Loosen Wildin tapaan. Onnistunut olut, siinä mielessä, että nimen perusteella tällaista sopi odottaakin. Ei silti oikein mun kuppi teetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ole hyvä ja kommentoi. Kommentit menevät valvonnan kautta.