Vintage Ale 2017
Panimo: Fuller's, EnglantiOluttyyli: English Strong Ale
Alkoholipitoisuus: 8,5%
Saatavuus: Alko (7,98€ / 0,5l)
Fuller'sin olutta päätymässä lasiin jälleen kerran. Vintage Ale on panimon vuosittain julkaisema klassikko. Oluen reseptiikka pohjautuu panimon erittäin maukkaaseen Golden Prideen, jota sitten tuunataan joka vuosi hieman eri ainesosilla. Tänä vuonna oluessa on käytetty uutta amerikkalaista humalalajiketta nimeltään Denali ja uutta brittimallasta nimeltää Laureate. Lisäksi humalina on myös tutut britit Target ja Goldings, joten turhan kauas panimon "ominaismausta" tuskin tälläkään kertaa päädytään - ja hyvä niin, sillä panimon ominaismaku on yksi maailman parhaista.
Panimo rohkaisee tämän oluen kohdalla kokeilemaan myös pidempää pullokypsytystä ja oman kokemukseni mukaan se toimiikin varsin hyvin. Uudenvuoden aattona viime vuonna nautiskelin viisivuotiasta Vintage Alea ja tykkäsin kovasti.
Rubiininpunainen, vaahdoltaan pitsikäs olut. Oluella on ns. "pitkät
jalat" eli vaahto viipyilee alkoholipitoisuuden voimasta lasin reunoilla
lasia käännellessä. Tuoksussa on pohjaoluen tuttu Golden Pride leima,
mutta hedelmäisyyttä ja tumman marjaista vibaa tuntuu nyt olevan
Fuller'sin kuivatun aprikoosimaista talon aromia voimakkaammin. Lämpöä
hehkuva ison oluen tuoksu. Olut on suussa täyteläinen, hieman tahmaavan
makea ja nielaisun jälkeen lämmin. Maku on tasapainoinen ja miellyttävä,
kuten panimolta on totuttu. Jos normi Golden Pride on aika
suoraviivaisen hedelmäinen, niin nyt astutaan enemmän sellaiseen
viinimarjaiseen ja viinikumikaramellimaiseen suuntaan. Loppuvedon
tarjotessa taas enemmänkin bittereistä tuttua kuivaa puumaista
katkeruutta. Maltaisuus on karamellimaista ja varsin makeaakin, mutta
katkero tasapainottaa hyvin. Hitaasti siemailtava herkku taas kerran.
Yhteenveto
Taattua Fuller's laatua
Sellaisenaan nautittuna en oikein syttynyt tälle melko kristallimaltaisen paksulle ja alkoholiselle brittialelle, vaikka panimon tuotteiden ystävä yleensä olenkin. Tukevan ruuan seurana maku taas pääsee paremmin oikeuksiinsa. Eli vähän kuin tanakammat viinit. EKG:n aromi puskee aika vahvasti ja yksipuolisesti (kuten viimeisessä ostamassani ESB-pullossakin), toivottavasti uusi panimomestari jonka taidonnäyte tämä ilmeisesti on, ei ota sitä liikaa tavaksi vaan kyse on enempi hetkellisestä päähänpistosta. Tuollainen kombo missä EKG oli vain sivuosassa kuten ESB ja London Pride tavallisesti, on jotenkin raikkaampi ja moniulotteisempi.
VastaaPoista