Kotkalainen Tuomo Nurminen lähetti tekemäänsä kotiolutta maisteluun. Kyseessä on stoutin tyylinen tumma olut, jossa mustamaltaat on kylmäuutettu normaalin mäskäyksen sijaan.
Tuomo kertoo tehneensä jo 90-luvun alussa edellisen kotipanobuumin aikaan olutta uutteista, mutta ehkä ajalle tyypilliseen tapaan enemmän prosentit kuin maku mielessä. Tuomon omin sanoin:
”Eräs pikku insidentti jäi sieltä 90-luvulta mielen sopukoihin, kun rivitalon kylmäkellariin oli unohtunut pari pulloa tekemäämme olutta ja äitini huomautti jossain vaiheessa, että eikö pojille maistu olut enää, niin äkkiä pullot hakemaan ja pullotuksesta oli siinä kohdassa varmaan puoli vuotta mennyt. Kaverin kanssa korkattiin ja kun pullot yleensä katosivat aina ennen toista viikkoa, niin olimme aivan äimän käkenä miten kirkasta, ja älyttömän hyvää olut oli… siinä kohdassa kumminkaan tajuamatta lainkaan kellaroinnin ihmettä.
25v meni panematta ja seurailin tuossa 2016 lähistöllä asuvan Harri Puhakan touhuja. Sitten kun Harrin mestaruus (Suomen kotiolutmestari 2016) tuli Saimaalta, niin mielenkiinto vain lisääntyi. Halusin kumminkin tehdä masokistisesti kaiken itse ja etenkin kun Harri touhuili pintahiivapuolella ja itse halusin ehdottomasti tehdä lageria, mihin kaikki olivat heti, että älä aloita siitä! Aloitin kumminkin kun tuo nuoruusmuisto kummitteli takaraivossa…
Harhailin sitten sivuillesi ja ihmettelin aluksi, että mitä helv… mallasta! Missä uutteet? Ja siitä sitten kuukausi tiukkaa nettiopiskelua aiheesta, Puhakalta kattilat lainaan ja Ukkosentuoja klooni tekoon. Ukkosentuojan tehneeltä Heiskaseltakin olen saanut lageri puolelle hyviä vinkkejä alkutaipaleella. Sitten Brewers Friendin opettelua ja omia reseptejä laatimaan..ekalla omalla lagerilla tulikin heti sijoitus 5. Saimaan lager sarjassa… Sitten tupsuteltu puolentoistavuoden aikana omat Ipat, Apat, Brown Alet yms..
Panoja ei vielä ole kuin se varmaan toistakymmentä, mutta tätähän tää on. Kaluston päivittelyä jne. Itse tykkään lukea paljon muilta tekijöiltä/kirjallisuutta ja vältellä sudenkuopat itse ja jokin onni on mukana ollut, kun yhtä ylikarbobointia lukuunottamatta on panot menneet ihan hyvin. Oma tavoite ei ole omassa pienpanimossa vaan jos mestarillisesti osaisi kymmenkunta tuotetta/tyyliä tehdä omaan käyttöön/makumaailmaan... siis himabisseä!”
Nurmisen Stout
5,5%, 28 IBU
Maltaat: Pale Ale, Cookie, Crystal 100, Melanoid, Wheat ja kylmäuutettu Black
Humalat: Magnum (0,5g/L katkero), Hallerthau Mittelfruh ja Sladek (1,5g/L kumpaakin muutama minuutti ennen keiton loppua)
Hiiva: US-05
Tekijän kommentit:
”Tarkoitus oli tehdä eka oma tumma olut. Itse pidän humaloiduista oluista ja vaikka tummissa stouteissa tuo ehkä yleensä on maltillisempaa, mutta kun se oma filosofia on tehdä sitä olutta omaan, eikä muitten suuhun, niin aromihumaloin kumminkin itselle sopivaksi. Olisiko sitten tyyliluokittelu stoutista joksikin muuksi kohdallaan, niin jätän sen sinulle… halusin kevyehkön tumman mitä olisi kiva juoda ja maltillisesti alkoholia, jotta voi ottaa myös toisen.”
Tummien maltaiden kylmäuuttamisesta Tuomo oli lukenut
American Homebrewers Associationin foorumilta ja päätti kokeilla sitä. Ideana on se, että kun tummista maltaista ei mäskiin juuri sokeria irtoa, niin uutetaan niistä maku irti lempeämmin, jolloin helpommin vältetään liiallinen lakritsi yms. Tuomon reseptissä oli black maltia 300 grammaa, johon hän lisäsi litran vettä ja kylmäuutti seosta 24 tuntia. Sen jälkeen siivilöinti ja uute oli valmis. Uute lisättiin olutta tehdessä 5 minuuttia ennen keiton loppumista kattilaan mukaan.
Kaadan oluen lasiin vain hieman viilennettynä. Tummanruskea, miltei musta olut, joka vaahtoaa maltillisesti, mutta miltei suoralla kaadolla saa kuitenkin kauniin ja tiiviin kukan rakennettua. Tuoksu on kevyesti paahteisen ja leipäisen maltainen ja ihanasti kukkaisen humaloitu. Tuoksu ei ole kovinkaan voimakas, siis sillä tavalla mitä tämän värisiltä oluilta yleensä odottaa, vaan tuoksussa on vaaleamman oluen pehmeämpi ote - kylmäuutettu paahtomallas on tässä varmaan yhtenä tekijänä. Aromihumala nousee hienosti esiin - itse asiassa jos paahteisuus olisi voimakkaampaa, jäisi humala ehkä sen jalkoihin.
Maku on miellyttävä ja paahteisuus tulee jo tuoksua voimakkaammin esiin, etenkin jälkimaussa, joka on hieman suolaisen lakritsainen ja aivan lopussa myös kahvimainen. Alkumaku on jälleen leipäisemmän maltainen, sitten katkero alkaa kehittymään ja mukaan nousee hieman yrttisen ruohoista humalaa ja siinä siivellä myös tuoksussa ihastuttanutta kukkaista aromikkuutta. Suutuntuma on aavistuksen kevyt, mutta maltillisesta hiilihappotasosta pidän. Nyt onkin vaikeasti lokeroitavissa oleva olut, jos nyt lokerointia ylipäätään tarvitsee tehdä, mutta asetetaan nyt johonkin kun tekijä sitä ikään kuin pyysi. Paahteisuus tulee jännästi kunnolla mukaan vasta aivan loppumaussa ja jälkimaussa. Maku kestää suussa pitkään. Stoutit ovat mielestäni paahteisia heti alusta alkaen ja portterit taas paahteisuudeltaan monesti stouteja lempeämpiä, joten olisiko tämä nyt sitten ennemmin porter kuin stout? Ehkä ihan geneerisesti ja tylsästi vaan black ale?
Laatutaso on joka tapauksessa kunnossa ja olut maukasta. Ottaisin mieluusti toisenkin, eli hienosti Tuomo on tavoitteeseensa osunut - helposti juotava, mutta mauiltaan riittävän runsas olut on kyseessä. Kylmäuutettu tumma mallas on tuottanut sellaisen lopputuloksen, etten taida oikein vastaavaa olla aiemmin maistanutkaan - alkumaku ja suutuntuma alussa on kuin vaaleasta oluesta, mutta loppu- ja etenkin jälkimaku on sitä tuttua tummaa. Monipuolinen juoma.
Kylmäuutettu mustamallas voisi olla erinomainen veto esim. Black IPAan, johon toivotaan yleensä kunnolla musta väri, mutta aika vähän mustamaltaan ominaisuuksia. Yleisesti käytössä on myös tekniikka, jossa mustamaltaat lisätään mäskäykseen vasta aivan mäskäyksen lopussa tai huuhteluvaiheessa.
Kiitos Tuomolle oluesta!
