Tynnyrissä Kypsynyt Iku-Turso
Panimo: Panimo Hiisi, JyväskyläOluttyyli: Imperial Stout
Alkoholipitoisuus: 9,0%
Saatavuus: Alko (7,05€ / 0,33l)
Jyväskyläläisen Hiisin Iku-Turso Imperial Stout herättää itselleni lämpimiä muistoja. Kun lokakuussa 2015 polkaisin käyntiin #AvoinOlut haasteen, jossa haastoin kotimaiset panimot julkaisemaan jonkin reseptinsä kotipanijoiden käytettäväksi, otti Hiisi heti ensimmäisenä yhteyttä ja jakoi Iku-Turson täyden reseptiikan. Tästä kului aikaa vielä melkein vuosi, ennen kuin pääsin itse Tursoa maistamaan. Tämä tapahtui syyskuussa 2016. Ennen viime joulua Hiisiltä tuli Alkon valikoimiin myös tynnyrissä kypsynyt versio tästä mainiosta oluesta. Tämä versio on kypsynyt kolmen kuukauden ajan Oloroso-tynnyreissä, joten siihen lienee tarttunut aimo annos sherrymäisiä vivahteita.
Iku-Turson perusversio palkittiin viime vuonna Suomen Paras Olut 2017 kilpailussa Stout & Porter sarjan voittajana ja se löytyy myös Alkon valikoimista melko sopuisaan alle vitosen hintaan.
Musta, yllättävänkin runsaasti vaahtoava olut. Vaahto on väriltään beige, ellei peräti mokka. Tuoksun antimet ovat pitkälti Oloroso-tynnyristä peräisin - tummaa luumuista hedelmää, rusinaa, aavistus vaniljaa ja sherrymäistä alkoholin lämpöä. Iku-Turson perusversion lakritsainen paahteisuus on vain hento kuiskaus tynnyrin taustalla. Enemmän siis kuivahedelmäinen tuoksu kuin stoutin tuoksu. Maku on hyvä. Siinäkin tynnyrin piirteet ovat pinnalla hedelmäisinä, vaniljaisina ja kuivakan tammimaisina, mutta loppu- ja jälkimaussa suolainen noitapillilaku nousee timangisti esiin. Katkeron tuntu on vähintään yhtä runsas kuin alkuperäisoluessakin, eli varsin voimakas ja erittäin pitkäkestoinen. Jälkilämpöä nousee rintakehään nielaisun jälkeen asiaankuuluvasti. Kyllä tässä moni asia on enemmän kuin kohdillaan.
Musta, yllättävänkin runsaasti vaahtoava olut. Vaahto on väriltään beige, ellei peräti mokka. Tuoksun antimet ovat pitkälti Oloroso-tynnyristä peräisin - tummaa luumuista hedelmää, rusinaa, aavistus vaniljaa ja sherrymäistä alkoholin lämpöä. Iku-Turson perusversion lakritsainen paahteisuus on vain hento kuiskaus tynnyrin taustalla. Enemmän siis kuivahedelmäinen tuoksu kuin stoutin tuoksu. Maku on hyvä. Siinäkin tynnyrin piirteet ovat pinnalla hedelmäisinä, vaniljaisina ja kuivakan tammimaisina, mutta loppu- ja jälkimaussa suolainen noitapillilaku nousee timangisti esiin. Katkeron tuntu on vähintään yhtä runsas kuin alkuperäisoluessakin, eli varsin voimakas ja erittäin pitkäkestoinen. Jälkilämpöä nousee rintakehään nielaisun jälkeen asiaankuuluvasti. Kyllä tässä moni asia on enemmän kuin kohdillaan.
Yhteenveto
Tynnyröity Iku-Turso
Ei viä maistettu... pian kyä on!
VastaaPoista